Synnytys

Ahven sanoi:
Siis jännä miten positiivisia kokemuksia teillä on. Mulle synnytys oli hirveä kokemus. Melkein kaksi vuotta synnytyksestä eikä aika ole kullannut muistoja :grin
Click to expand...

Mä olen sun kanssa kyllä samoilla linjoilla. Ensimmäinen synnytys reilut 6 v sitten oli ok, mutta toinen 4,5 v sitten oli aivan kamalaa. Mulle tuli siitä järjettömästä pitkäkestoisesta kivusta horkka ja edelleenkään en haluaisi mennä enää synnyttämään... :inpain:
 
Täällä odotetaan innolla synnytystä:p molemmista jäi hyvät muistot,eka rv 40+0 alkoi supistuksilla ja kesto n.10h. Toinen käynnistettiin rv 40+1 ja kesto kalvojen puhkaisusta 5h :)
Voisin lähteä synnyttää vaikka heti!:grin:dance008
 
Muokattu viimeksi:
Minäkin ootan innolla, kaks hyvin erilaista alatiesynnytystä takana... oonkohan ainut jota harmittaa ettei todennäköisesti mee käynnistykseen :hilarious: kaks ekaa käynnistetty ja itse käynnistyminen onnistunu molemmissa paremmin ku hyvin. Ois niin ihana tietää tarkkaan millon pääsee synnyttään :p
 
Tuli mieleen ku tuli juteltua miehen kaa synnytyksestä et ku omista synnytyksistä on ni paljon vuosia aikaa et käytetääks nykyään viel synnärillä niitä antureita jotka mittaa lapsen sykettä sekä supistuksia?
 
Cirrus18 sanoi:
Tuli mieleen ku tuli juteltua miehen kaa synnytyksestä et ku omista synnytyksistä on ni paljon vuosia aikaa et käytetääks nykyään viel synnärillä niitä antureita jotka mittaa lapsen sykettä sekä supistuksia?
Click to expand...

Käytetään, ei välttämättä koko aikaa mutta jossain kohtaa anturit kiinnitetään...
Meillä on osalla lapsilla ollut pinnit, päässä(/pyllyssä)
Mulla ne anturivyöt tehosti suppareita kun paino jotenkin ”kivaan kohtaan”;)
 
Itse kyllä tiesin noista antureista synnytyksessä, mutta kaikki muu härpäke tuli ihan yllärinä. Mulla nousi tulehdusarvot, joten sain antibiootin suoneen. Olin tipassa kolmen tunnin välein ja se tippa tiputti melkein tunnin... sitten oli ballonki hetken roikkumassa ja kun mikään ei edennyt niin sitä hemmetin oksitosiiniakin vielä tiputettiin muhun useampaan otteeseen. Oli kyllä letkua jos jonkinmoista. Plus ne anturit :hilarious: toivon todella, että tämä synnytys menisi edes vähän helpommin eikä tarvisi olla kaiken maailman letkuissa kiinni kahta vuorokautta.
 
Mulla vähän samankaltaiset toiveet kuin Immellä. Olis hienoo liikkuakin, mutta turha toivo piuhojen ja letkujen kanssa. Tai toivoisin että käynnistyy luonnollisesti. Tuskin kuitenkaan. Toisilla kantoaika n. 40vko kun itellä 42+ ja käynnistykseenhän se menee :/
 
Ainakin jorvissa voi pyytää että jos ne anturit ois välillä irtikin, ainakin avautumisvaiheen;) tai ainakin jos on spontaani normi synnytys... esikon aikaan niitä piuhoja vasta kiinni olikin kun oli ylläri pt:o niin ja yleisöä o.O
 
Mä en ennen synnytystä ees tiennyt mitään et lapselle saatetaan laittaa pinni päähän ja olin kyllä iha järkyttyny kun semmosen pistivät! Olin ihan et mites mä nyt pissin :hilarious:
 
Cytotecilla käynnistettäessä sain kyllä lenkkeillä ihan ulkona asti, välillä kävin käyrillä. Synnytyssalissa oli anturivyö koko ajan paikoillaan ja kanyyli valmiiks paikoillaan mutta sain kyllä niiden kans liikkua salissa vapaasti, anturit vaan korjattiin välillä kun tsekattin vauvan vointia.
 
Mä haluan varmaan kaikki maailman dropit. Ajatuksena jännittää tosi paljon. Mutta uskon osaavaan henkilökuntaan, ettei tartte mennä saunan taakse metsään synnyttämään... tai sit mulla oli toisena vaihtoehtona se ratikassa synnytys...
 
En uskalla ajatella koko synnytystä viä.. eniten oon iloinen siitä, että laskettu aika on syyskuussa. Ehkä ei ole sairaalakaan täynnä kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita tai ole muutenkaan pulaa tekijöistä enää silloin.. :D oon vähä skeptinen.
 
Itseä kyllä on hieman alkanut jännittämään, viimeisestä synnytyksestä kun on jo melkeen 10 vuotta syksyllä kun tämä syntyy. :rolleyes: ja se oli semmoinen 56 minuutin sairaalassa olo aika ilman auttavia kivun lievityksiä ja vauva oli ulkona. Lapsen isäkään ei ehtinyt mukaan siihen kun lähti siirtämään autoa oikeelle parkkipaikalle alku tarkastuksen jälkeen. Silloin sanottiin että menee vielä ja eipäs vaan mennytkään, oli kiirus maailman ja sama kiirus ja tohina jatkunut tähän päivään asti :Heartbigred ja esikoisen synnytys kesti 16 tuntia ja lopuksi tuli imukupilla kun ponnistusvaihe venyi.

Että ehkä voi olla hyötyäkin että on vuosia välissä niin ei ehkä ihan niin nopeeta toimintaa tältä. Joskus joku sanonut että jos rupee olemaan 10 vuotta synnytysten välissä niin olisi ns uudelleen synnyttäjä. Neuvolassa eivät ainakaan kantaa tähän ottaneet.
 
En tiedä miksi jo nyt murehdin yliaikaisuutta ja sitä että joutuu kärvistelemään monta päivää yli lasketun. Miksi siitä pitää ottaa jo paineita?
 
Itsekään halua mennä yhtään yli rv40, tulen olojani kiroamaan jos yli menee:p muut typyt syntynyt rv 38-40 et eiköhän tääkin siihen mene...
Ainavaan ajatukset enempi synnytyksessä tai oikeastaan synnytykseen lähdössä... miten sinne pääsee jos käynnistyy yöllä ja lapset nukkumassa? Pääseekö mies mukaan? Jos ei mies pääse kuskaamaan niin ambulanssi vai taksi? Taksi jotenkin hirvittää ihan pelkästä ajatuksestakin kun kuitenkin 6 tulossa niin tässä ei paljoa tarvii aikailla... taksi kuski kätilöinä, ei kiitos!!! Ajatus asteella joko mies tai lanssi... tässä kuitenkin 40 min matka synnärille ja edellinen oli maailmassa 6h o.O
Muuten odotan innolla synnytystä:) synnytys on raskauden paras osuus;)
 
Olen kanssa lukenut jo todella paljon synnytyskertomuksia!

Ehkä Äippä x5 kannattaa valita ambulanssi, jos niikseen :D

Toivoisin tällä kertaa sponttaania käynnistymistä ja kuinka kauan sitä saa odottaa niin se ärsyttää ja pelottaa. Mutta jos ihme käy, kroppa muistaa esikoisesta kuinka synnytetään ja käynnistyis itsestään :cool:
 
Pitää varmaan seuraavassa neuvolassa jutella... vahvasti olen itsekin lanssin kannalla tai miehen miehen kyydillä mikäli se on mahdollista :) tuskin tarvii kun aivastaa niin on tää vauva maailmassa:D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top