Kylläpä teille kaikilla on ollut lyhyet synnytykset!
Mulla eka alkoi torstaina 41+2 ja poika syntyi lauantaina, eli virallisesti papereissa lukee sen 46h! Poika heilui tosi korkealla masussa eikä voitu vesiä päästää kuin vasta lopussa. Olinkin sitten ihan puhki kun piti ponnistaa että nukahdin aina suppareiden välissä...ponnistusvaihe kestikin sen 1h. Siinä ne uhkaa mua sektiolla ja toinen kätilö painoi masua. Onneksi ei jouduttu imukuppeja jne käyttämään. Vauva oli kakannut masussa eli ehkei ihan hyvin voinut lopussa. Pojan pipo oli 37,5cm, ettei ihme! Oksensin ja vapisin ja voin vaan tosi huonosti. Oli aikamoinen shokki koko synnytys. Kaikki kipulääkkeetkin sain ja supistuksia vahvistavia.
Toinen synnytys alkoi kun vedet meni lauantai aamuna 39+1. Sairaalaan eka tarkkailuun ja kun supistukset ei alkaneet niin kotiin odottamaan. Maanantaina takaisin käynnistykseen. Koko ajan kyselin miksei sitä vettä tihku koko ajan ja selittivät että vauvan pää tukkii... No pieniä supistuksia olikin jo ja yksi geelitabletti laitettiin. Sitten tuli lääkäri lounaan jälkeen katsomaan ja tosi tympeästi totesi että täällä on vielä kaikki kalvot jäljellä ja tyyliin kylläpä oot tyhmä! Ja voit mennä kotiin...Sit kun se poistui huoneesta itkin ihan paniikissa. Siinä sitten mun mies selitti kätilölle että kyllä hän ihan ison sotkun lattialta siivosi ja ei toi mun vaimo sellaisella voimalla kuse.
No siinä sitten selvisi että luultavasti mulla oli ollut tupla kalvoja ja siellä sitä vettä ollut aika paljon. No se jätti mut miettimään hetkeksi mitä haluan tehdä ja kai se järkytys siinä kaikessa teki että synnytys käynnistyi. Supistukset lähtivät kunnolla liikkeelle jne. Taas ongelmaksi syntyi se että vauva heilui korkealla ja jouduin ottamaan tosi kauan ennen kuin toinen kätilö painoi vauvaa alaspäin jotta saivat vedet menemään. Ennen sitä sain epiduraalin ja se olikin se mitä Mä nyt pelkään eniten. Sain nimittäin siinä maatessani just kun oli pistänyt sellaisen järkyttävän staattisen supistuksen. En pystynyt puhumaan ja itkin vain. Koko kroppa kramppasi ja luulin että kuolen. Kaikki näki mun paniikin mun silmissä ja lisää väkeä tuli. Se kesti tyylin pari minuuttia, tosi vaikea selittää. Nukutuslääkärikin tuli myöhemmin katsomaan voinko hyvin ja kertoi ettei sellaista ollut koskaan käynyt sille. No sitten kun vedet meni niin kaikki menikin nopeasti. Olin 6-7 auki ja kysyin saanko käydä vessassa. No menin yksi vessaan ja kätilö huuteli ovelta oonko varma ettei vauva tuu? Mä siihen ensin ei, ja samassa sekunnissa JOO! Eli vauvan pää syntyi kun istuin pöntöllä. Sieltä ne mut kävelytti sängylle repien pois kaikki letkut ja kun pääsin polville sängylle oli vauva ulkona. Eli synnytin sitten ihan itse. :)
Tääkin oli siis pitemmän kaavan mukaan, jos laskee niistä ekoista vesistä niin 81h ja jos siitä geelistä niin 33h. Niin ja ponnistusvaihe on merkitty 1min. Täytyykin kattoo mitä noissa virallisissa papereissa lukee tosta kokonaisuudesta. :)
Tosiaan ei oo noi synnytykset menneet ihan niin kuin oon odottanut tai haaveillut. Nyt jännittää koko juttu tosi paljon ja ajattelin pyytää extra tapaamisen kätilön kanssa ja jutella kaikki läpi. Eniten pelottaa se epiduraalin laitto ja tuntuu etten haluaisi niitä supistuksia vahvistavia. Näin jälkikäteen aatellen on ihan uskomatonta että vauvat on selvinneet hyvin noista...ja taitaa olla tuurilla osaa.
Tulipas pitkä kirjoitus. :)