Synnytys

Suosittelen kanssa ottamaan asioista monelta kantilta selvää etukäteen ja ennenkaikkea kuuntelemaan myös kätilöä.
Mulla oli ajatus luomusynnytyksestä, mutta kipu löi (tämä siis minun kokemus, en yleistä) ällikällä, eikä homma edennyt luomusti. Altaasta tai mistään ei ollut mitään apua ja sitten pyysinkin jo, ja myös kätilö ehdotti kivunlievitystä. Epiduraalin jälkeen lähti homma heti etenemään ja pian poika olikin sylissä.
Kannattaa myös mukaan lähtevää henkilöä valaista toiveistaan, ni homma pysyy kasassa.

Nyt jos elokuussa synnärille päästään, ni se on "kaikki tänne nyt ja heti" taktiikka :D
 
Mulla autto lämpöpussi alaselässä tosi hyvin ja sit suihkussa istuin 20min :)
 
Ainoa mikä mulla oikeesti autto, oli akupiste peukalon ja etusormen välissä. Mies paino sitä täysiä aina ku tuli supistus. Se toimi!
 
Mulla on toiveena synnytykseen alatiesynnytys ja epiduraalipuudutus. Ehkä kokeilen myös tensiä. Esikoisen synnytyksessä ilokaasu oli tarpeellinen, mutta kauheaa. En haluis uudelleen sitä käyttää, mutta voi olla että täytyy, koska se kuitenkin toimi. Esikoisen synnytys meni pitkälti hyvin, mutta kipulääkitys ei menny loppuun asti kuten olisin toivonu.
 
Miltä se ilokaasun ottaminen sitten tuntui, kun oli kauheaa? Kiinnostaisi kuulla kuvailua siitä, kun omaa kokemusta ei ole :-)
 
Siltä ettei hallitse mitään, ei hallitse ajatuksiaan ja oman kehon rajoja. Puhelin aivan sekavia. Kyllä se siihen kipuun autto, mutta se maski naamalla ei pysty puhumaankaan ja vaikea kertoa mitä haluaa. Ja sitä piti ”osata ottaa” oikein. Siinä kipupaniikissa se oli alkuun hankalaa. Tietty tämä vain mun kokemus. :)
 
Minulle ilokaasu on toiminut hyvin, enkä mielestäni mennyt siitä kovin sekaisin. Siinä auttaa kovasti se, että kun tuntee supparin tulevan, niin kiskaisee ilokaasua henkeen just ennen sitä. Ei sitä tarvitse koko aikaa hengittää. Rytmin oppii nopeasti, kun palkintona on lievempi supistus. Etu on tosiaan siinä, että se poistuu nopsana kehosta, toisin kuin monet muut puudutteet.
 
Paitsi sitten kun supistuksia tulee koko ajan eikä maskia ehdi ottaa naamalta lainkaan. Siinä kohtaa oisin halunnu jo jonkun muun avun :p
 
Nojoo, sitten kun lapsi on jo tulossa niin ilokaasu ei paljoa enää auta. Ei silti, voi sitä huvikseen siltikin hengitellä, ompahan kivaa edes ne välihetket ennen seuraavaa supistusta. Mutta onneksi se vaihe on nopeasti ohitse. Kun lapsi on maailmassa niin pahimmat kivut ovat ohitse.
 
Jollain ilokaasu saattaa aiheuttaa pahaaoloa ja oksentelua. Sen takiin kätilö ei antanu mulle viimeks ollenkaan sitä.. Mut seki on yksilöllistä, toisille sopii ja saa paljon apua. Toiselle on enemmänki haittaa :)
 
Mulla ilokaasu ei juuri auttanut, mutta vei keskittymisen ees hetkeks muualle. Ei myöskää tullu mitää euforiaa tai muutakaan. Se on tosiaan tosi yksilöllistä.
 
Mulla samat ajatukset kuin MaterAmatilla :) itse en esikoisen syntymään valmistautunut millään tavalla kun ajattelin vaan että luonto hoitaa ja ammattilaiset tietää :eek::rolleyes: yllättäen jouduttiinkin sitten viikkoa ennen laskettua aikaa käynnistykseen ja 4pv:n käynnistyksen, 12h synnyttämisen yrityksen, reilu 1h ponnistelujen ja kaikkien mahdollisten kivunlievitysten, imuvetoyritysten jne jälkeen mentiin leikkuriin.

Toiseen valmistauduin etukäteen lueskelemalla yleistietoa + hommasin tens-laitteen kotiin ja tosiaan sillä kierroksella sain jäädä kotiin odottelemaan luonnollista käynnistystä - synnytys ei ollut luomu mutta sujui omien toiveiden mukaan :) Yöllä yhden aikaan alkoi supistukset, tensin kanssa kärvistelin jumppapallon päällä telkkaria katsellen klo05 asti jolloin mies soitti mumman esikoisen vahdiksi. Kuudelta lähdettiin sairaalaan, sairaalassa olin n.4-5cm auki (vielä siis olisi hetken voinut kotonakin olla, mutta alkoi kivut tuntua jo siinä määrin että halusin sairaalaan). Päästiin heti saliin ja joskus 10 aikaan sain epiduraalin, tyttö syntyi 14:40 n.25min ponnistamisen jälkeen. Kroppa oli paljon valmiimpi tositoimiin kun oli saanut kotona rauhassa kypsytellä ja synnytys sujui nopeammin eikä vauva jäänyt virheasentoon :)

Tälläkin kerralla toiveena olisi alatiesynnytys, tens ja luultavasti epiduraali ja tosiaan käynnistykseen en enää halua lähteä vaan odotella kotona luonnollista käynnistymistä (jos sille ei ole mitään estettä :) )
 
Oi voi, sattuu jo valmiiksi ajatus synnnytyksestä. Toivotaan että toinen menee paremmin ja olisi lyhyempi. Toiveissa jokatapauksessa alatie ja sponttaani käynnistyminen. Epiduraalin haluaisin, mutta se riippuu kuka on anestesialääkärinä.
 
Ensimmäinen synnytys oli niin pitkä, raskas ja kivulias että toisen pakko mennä edes hiukan paremmin.Ekassa en saanut ilokaasun lisäksi muuta kivunlievitystä. Vaikka kävin äärirajoilla enkä varmasti olisi enää yhtään supistusta enempää kestänyt niin toipuminen oli nopeaa ja adrenaliini paikkasi väsymyksen.
 
Mä laattasin ekassa synnytyksessä ilokaasun jälkeen koko päivän ruokalistan eli ei selkeästi sopinut mulle ja kieltäydyinki jyrkästi ilokaasusta tokassa synnytyksessä. Eka synnytys käynnistettiin ja sain kaikenlaisia kivunlievityksiä sinä yönä mm. petidiiniä ja 3 epiduraalia. Tokan kohdalla avautumisvaihe oli siedettävä ja jouduin pärjäämään panadolilla ennenkuin sain osastolla litalginia, josta ei kyl apua ollut. Kun pääsin saliin olin 7-8cm auki ja ehdin saada vain yhden epiduraalin ennen ponnistusvaihetta.

Nyt esitin neuvolassa jo toiveen, etten joutuisi menemään yliajalle ja mahdollinen vauva pääsisi kasvamaan niin isoksi, koska mun molemmat synnytykset on olleet melko karseita, alateitse molemmat ja kumpikin ollut yli nelikiloisia.
 
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005551586.html
Valvira panee parastaan, "laitonta synnyttää" jossain yksikössä. :bored:
Vauvan henki säästyi! Mutta Valvira viilaa pilkkua, mä en käsitä... Olis varmaan pitänyt antaa pikkuisen menehtyä niin valvira olis voinut palkita kiitoskirjeellä sääntöjen noudattamisesta.:mad:

Surullista muutenkin, että täällä ajetaan pienet synnytysyksiköt alas. Lisääntyy synnytykset tien päällä (ja riskit) kun matkat synnyttämään pitenee.:sour:
 
Rosalina sanoi:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005551586.html
Valvira panee parastaan, "laitonta synnyttää" jossain yksikössä. :bored:
Click to expand...
Vähän hakemalla haettu juttu minusta. Ei voi olla laitonta synnyttää siellä missä lapsi nyt sattuu syntymään, ja jos paikan päällä on koulutettuja ihmisiä on heidän autettava parhaan kykynsä mukaan. Minusta tässä toimittiin ihan eettisesti ja loogisesti, kyllä hätäsektio pitää pystyä tekemään ihan missä tahansa leikkaussalissa aina kun on tarve, eikä juoksuttaa hengen uhalla ihmisiä isoihin yksiköihin. Varsinkin kun nyt on into ajaa alas pienempiä synnytysyksiköitä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top