Synnytys

P

Piipaapöö

Oman äänensä löytänyt
Tänne voisi kirjoitella ajatuksia tulevasta synnytyksestä.

Aloitan, eli odotan synnytystä vähän sekavin tuntein. Esikoisen synnytys oli pitkä (56 h vesien menosta, 21h synnytys) ja lopulta syntyi kiireellisellä sektiolla. Pää oli jumissa, ei olisi sieltä ala kautta tullutkaan. Minulta ilmeisesti magneettikuvataan lantio, sillä kätilö sanoi jälkeen ettei vauva olisi mahtunut tulemaan(minä kooltani pieni ja vauva yli 4 kg). Vauva oli vajaa viikon teholla ja samoin minä viikon osastolla, koska tulehdusarvot nousi kattoon.
Haaveilen sellaisesta hyvästä alatie synnytyksestä, sen haluaisin kokea. Myös oman kropan tuottamat supistukset olisi hieno kokea, viimeksi oli vain lääkkeellisen käynnistyksen tolkuttoman kipeät supistukset.

Piipaapöö
 
Mäkin niin toivon että tää lähtis tulemaan itse. Jää meidän viimeiseksi. Olisi kiva kokea ne luonnolliset supistukset. Esikoinen synty rv42+2, synnytys kesti n. 8,5h (josta ponnistus vaihe 1h24min).
Muoks* pakko vielä lisätä että oli mahtavin kokemus koko elämän aikana. Todella voimaannuutava! Seuraavaa odotellessa! ♡
 
Muokattu viimeksi:
Mulla eka oli 42+0, meni kiireelliseen sektioon ja lapsi saatiin lääkärin sanojen mukaan yhdennellätoista hetkellä ulos.. mä en auennut kuin 4cm ja viimeisen melkein tunnin ajan ponnistutti kauheesti (käytin vain ilokaasua apuna..) ja luultavasti sen takia istukan seinä repes tms ja verta pääsi leikkiin mukaan yms ja sitten tulikin kiire.
Oltiin pojan kans 6pvää sairaalassa, mutta mitään vammoja tms ei onneksi tuosta jäänyt.
Synnytyspelkoa ei tullut ollenkaan, onneksi.
Luulen et mennään naistenklinikan potilaaksi, en ole vielä päättänyt mennäänkö suoraan sektioon vai kokeillaanko ensin normaalisti. Ne varmaan kyllä kuvaa minut ensin että tiedetään oisko lapsella ees mahdollisuus syntyä alateitse.
 
Mulla esikoinen syntyi rv 38+3. Rv 38+2 aamulla alkoi supistukset. Aamupäivällä soitin synnärille ja kysyin ohjeita, sain ohjeeksi hakeutua sairaalaan kun supistukset tulee tasaisesti alle 5min välein TAI kun kivut yltyy niin koviksi etten pysty puhumaan. Näitä odottelin koko päivän. Joskus yhden aikaan yöllä menin viimesen kerran vessaan isommalle supistuksen takia ja sillon kuulu poks ja vedet hulahti pönttöön. Synnärille johon halusin ei voinut mennä kun oli sulku ja kätilöopisto oli ainoa järkevä vaihtoehto. Mulla tuli autossa jo ponnistamisen tarve mut päättelin että yöaikaan päästään nopeammin autolla sairaalaan kuin et jäädään oottaa ambulanssia. Sairaalalla kätilö totesi että pää on jo tulossa ja olen jo täysin auki. Siitä noin 20 min päästä vauva oli jo sylissä.

Mitään traumoja ei jäänyt, oli enemminkin voimauttava kokemus ja synnytystä odotan innolla kyllä :) Seuraavankin haluan synnyttää ilman kipulääkkeitä! Enpä ennen esikoista ois uskonut että näin sanon :D
 
Mulla alko luultavammin synnytys elokuvissa kun rupes puoli välissä pistää älyttömästi oikeelle kylkeen. Ajelin kotiin ja ajomatkalla pisti hetkittäin, aattelin et on kylkiluu murtunut. Siinä alettiin miehen kaa kattoo netflixiä kun supistukset alko 23 tasaisesti 10 min välein. 01 samoin miehelle et ei oo varmaan huomannu mut on supistellu 3h et taitaa tulla aamulla lähtö ja kantsii mennä nukkumaan. Ite menin alakertaan suihkuun pomppimaan jumppapallon päälle. Kolli kissa oli mukana kokoajan :D Siellä suihkussa tuli supistukset 6-4 min välein, 02 soitin kättärille sanottiin ettei kannata vielä tulla kun supistusten väli on ollu vielä 6 minuuttia. Päätin mennä takas alakerrasta herättää miehen kun tuli hirvee paineen tunne ja oli mentävä vessaan. Kuulu poja ja meni vedet, menin ilmottaa miehelle et nyt mennään. Mies oli saanu just puettuu vaatteet päälle kun tuli uus paineen tunne, vedet meni uudestaan mut sit alko ponnistuttaa. Tajusin sillä hetkellä et ollaan jo loppusuoralla ja et ei pitäis olla enää kotona. Siitä alko taistelu ponnistamisen tarvetta vastaan, menin paniikkiin ja huusin miehelle et soittaa ambulanssin et tää syntyy eteiseen. Ambulanssilla pillit päällä ajettiin kättärille, koko matkan ambulanssimies hoki et hengitä hengitä ei saa ponnistaa. Perillä suoraan saliin, pomppasin paareilta salin sänkyyn ja hakeuduin haluumani asentoon. Olin siis päättänyt etten tuu synnyttää perus puoli istuvassa mitä eniten suositellaan.
Kätilö ois halunnu ottaa käyrää mut huikkasin et kattoo nyt vaan tilanteen et luulen että on vähän liian myöhäistä sille. Sit kätilö totes et hiukset ja päälaki näkyy voit ponnistaa. Sit säikähdin kun tajusin et nyt sattuu kun en oo mitään kivun lievitystä saanu, päätin et tää ei sit kauaa kestä no 7 min ja poika oli pihalla :D Repesin kolmesta kohtaa joita sit paikkailtiin ja ne tikit pääs sit tulehtuu oli kipein vaihe koko synnytyksessä ja kesti 3 viikkoo ennen ku parani :(
Synnytys oli siis erittäin vauhdikas et meni siinä päivä ennen ku tajus mitä oli tapahtunu. Sairaalaan kirjauduttiin 4.19 ja poika synty 4.37! Erittäin hyvä kokemus ja odotan seuraavaa hyvillä mielin :) Toivon et kerettäis sairaalaan saakka :D
 
Mulla vesien menosta meni 60h ennenku neiti tuli maailmaan. Varsinainen synnytys kesti 10tuntia ja reilun puolitoista tuntia siinä joutui ponnistaa. Tyttö tuli kasvot edellä ja jouduttiin auttaa imukupilla, joka sekin irtos kahdesti... eihän se mikään hehkee kokemus ollu, epiduraali ehti loppua ja ilokaasua ei enää ees tajunnu hengittää. Mutta onpahan tuon kaiken jo autuaasti unohtanu ja hyvällä luottavaisella mielellä oon menossa seuraavaa tekemään :D
 
Meidän esikko syntyi reilun kuukauden etuajassa. Ilman mitään ennakkovaroitusta meni vedet illalla nukkumaan mennessä ja kun oli niin vähän viikkoja niin sairaalaan jossa olin yön osastolla ja omat supistukset oli kyllä kipeitä mutta eipä ne mitään oikeen tehny. Aamulla pääsin saliin ja sain vielä oksitosiinia ja kun olin tarpeeks auki niin sain epiduraalin ja sit helpottikin. Salissa olin kolmisen tuntia ja ponnistus kesti 6min. Oli niin pienikin. Viikon verran oli lapsi sairaalassa, mä kävin yöt kotona nukkumassa ja pumppaamassa maitoa. Oli hyvä kokemus, meen mielelläni uudestaan :)
 
Minulla ei nyt mitään kertottavaa ole, kun esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla.

Edelleen on vaaleanpunaiset lasit naamalla ja toivon saavani synnyttää alakautta.
 
Piipaapöö sanoi:
Aloitan, eli odotan synnytystä vähän sekavin tuntein. Esikoisen synnytys oli pitkä (56 h vesien menosta, 21h synnytys) ja lopulta syntyi kiireellisellä sektiolla. Pää oli jumissa, ei olisi sieltä ala kautta tullutkaan. Minulta ilmeisesti magneettikuvataan lantio, sillä kätilö sanoi jälkeen ettei vauva olisi mahtunut tulemaan(minä kooltani pieni ja vauva yli 4 kg). Vauva oli vajaa viikon teholla ja samoin minä viikon osastolla, koska tulehdusarvot nousi kattoon.
Haaveilen sellaisesta hyvästä alatie synnytyksestä, sen haluaisin kokea. Myös oman kropan tuottamat supistukset olisi hieno kokea, viimeksi oli vain lääkkeellisen käynnistyksen tolkuttoman kipeät supistukset.
Click to expand...

Mulla samanlaisia fiiliksiä. Esikoista lähdettiin perjantai-aamuna käynnistelemään rv38+4, kun painoarviossa arvioitiin 4,3kg ja itse olen kooltani pieni. Lantioni kuvattiin ja olivat sitä mieltä, että nyt juuri ja juuri mahtuisi alakautta syntymään, joten alakautta synnytystä koettamaan. Sain lääkkeitä monta päivää, joilla synnytystä koetettiin saada etenemään. Ei vaan tapahtunut mitään paitsi lauantai-iltana meni lapsivesi. Sain sairaalassa infektion/kuumeen mut synnytys ei edennyt tarpeeks vauhdilla. Maanantaina ilmottivat, et jos ei puoleen yöhön mennessä ole syntynyt niin sit tehdään sektio. Päättivät aikaistaa vähän ja kiireellisellä sektiolla mentiin niin, et poika leikattiin ja syntyi klo 21.07. Painoi syntyessään 4,4kg ja yks kätilö sit totes, et eipä ois mahtunu alakautta syntymään... Vauvalla kaikki hyvin, mulla aika heikko happi kuumeesta/infektiosta johtuen. 5 päivää oltiin sairaalassa ennen kuin lähdettiin kotiin, mut pidempäänkin ois voinu olla, koska kotiin meno pelotti ja jännitti...

Jäi itseä harmittamaan tuo noin 4 päivän "turha" käynnistely, kun olisi voinut suoraan mennä sektiolla, kun sitä olin itse lääkäreiltä kysynyt painoarvion jälkeen. Tässä raskaudessa tiedän, etten todellakaan halua lähteä lääkkeelliseen käynnistykseen, jos lapsi on yhtä isokokoinen (isompi) vaan sit mielummin suunniteltu sektio... En haluaisi, että vauva joutuu syntymään liian aikaisin vaan pääsis kokemaan sen hetken, kun synnytys käynnistyy luonnollisesti (ja mahdollisesti alakautta).. Koettanu olla viel miettimättä synnytystä lainkaan :)
 
Muokattu viimeksi:
Pieni jännitys kasvaa sisällä asiaa kohtaan. Viime kerralla lähin synnyttämään pelkopotilaana ja osui kyl tosi ihana kätilö kohdalle. Ihan ku se ois tasan tarkkaan tienny mistä kiikastaa ja käytti apuvälineitä (jumppapalloa sun muuta) aina sitä mukaa. Vedet meni osittain kotona mut supistukset ei lähteny käyntiin. Sairaalassa eivät aluksi uskoneet ku puikon pää ei värjäytynyt. Juoksin sitten sairaalan portaita ylös ja alas ja lopulta loputkin vedet lorahti just ku pääsin takaisin tutkimuspöydälle. :)
 
Ihana että monilla on jäänyt positiivinen kokemus synnytyksestä :)
Mulla kysyttiin ekassa neuvolassa nyt, että onko synnytyspelkoa. Hetken jouduin miettimään ja totesin, että ehkä semmonen jäi. Katsotaan jos pelkopolille pääsis myöhemmin.

Yliaikaiskontrollissa perjantaina 41+4 ultrattiin ja sanottiin, et näyttäis iha 3,5kg olevan. Käynnistyspäivän sain tapeltua lauantaille 41+5. Pe-la yönä meni lapsivedet, mut ei supistellu juurikaan. Soitin kättärille, että saanko jäädä kotiin odottelee synnytyksen etenemistä, mutta ne halus mut kättärille. Tässä vaiheessa turhauduin jo, makasin koko päivän siellä huoneessa odottaen jos jotain tapahtuis! Mieluummin olisin kotona ollut.
Su 41+6 käynnistettiin oksitosiinilla synnytys. Toooosi hidasta toimintaa, olin tosi väsynyt ja kipee. Epiduraali auttoi vähän, sain jopa hetken nukuttua.
Mulla alkoi nousemaan kuume + tulehdusarvot ja puhuttiin jo sektiosta jossain vaiheessa. Vauvalla kaikki oli hyvin koko ajan. Vihdoin ennen puoltayötä olin tarpeeks avautunu, mut epiduraali vaikutti vielä ni ponnistaminen ei onnistunu.
Aamuyöstä vihdoin rv 42+0 syntyi 4kg vauveli hyvillä pisteillä! Ei repeämiä mulle, väsynyt vaan olin.
En edes haluu laskee synnytyksen kestoa.

Kauheinta oli ku en saanu olla kotona odottamassa supistuksia, jäädä päivystysosastolle yksin yöks kun mies lähetettiin kotiin. Olin niin rikki.
Synnytyksessä oli koko ajan tippa kädessä ni en päässy siitä sängystä pitkälle liikkumaan, sekin turhautti.
Yks kätilö hoki koko vuoronsa ajan "kyllä se sieltä syntyy, ei sinne yksikään vauva ole jäänyt". Muuten henkilökunta oli mukavaa ja tsemppaavaa mut toi ei lohduttanu :grin
 
Vaikuttaako kenenkään synnytyssuunnitelmiin Kätilöopiston sulkeminen?

Mä olin ajatellu, et mentäis taas kättärille synnyttää, mut eipä mennäkää:facepalm::grin
Naistenklinikalle hankala mennä omalla autolla, joten luulen että mennään hyvinkäälle synnyttämään.
Mukavasti voi ruuhkautua naistenklinikka kättärin sulun vuoksi. Kuhan en jorviin asti joudu ni oon tyytyväinen:woot:
 
Vaikuttaa ja pelottaa etten kerkee täl kertaa sairaalaan saakka, esikoisen synnytys ekasta supistuksesta laskettuna kesti 4.5h ja kätilö ennusti et seuraava tulee nopeemmin
 
Vaikuttaa. Esikoinen syntyi rytinällä, ja mua kanssa varoiteltu että seuraava syntynee nopeammin. Kättäri oli meitä lähin. Nyt mietin Jorvin ja Naistenklinikan välillä. Ittellä tulee varmaan muutakin seurantaa (todennäköisesti taas radi) raskauden aikana niin Naistenklinikalle hankala kulkea. Helpompi olisi siis Jorvi tai Hyvinkää, mutta Hyvinkäälle en halua juuri sen takia, että tässäkin raskaudessa joudun todennäköisesti polilla käymään ja viime raskaudessa sain Hyvinkään polilla niin tylyä kohtelua, ettei pahemmin nyt houkuta.

Ärsyttää tuo Kättärin sulkeminen, vaikka toki itsekin sisäilmaongelmista työpaikalla kärsineenä ymmärrän kättärin henkilökuntaa!

No me sit Ellikin kanssa synnytellään jonnekin tienpielille ilmeisesti (toivottavasti ei!) :banghead::grin
 
Meillä lähin sairaala on Jorvi joten sinne mennään. Esikoisesta meni öimatulppa ja lapsivedet korkeesti 36+4 aamuyöllä. Päivän kattelin fiiliksiä, olin aika nuutunut, mutta ei kipeesti supistellut vaan tuli kivuttomia mitä oli jo kuukauden tullut. Illalla sit soitin sairaalaan ja pyysivät tulemaan näytille. Soitin miehelle että aika tulla kotiin.

Jäin yöksi sairaalaan antibioottiin ja mies käskettiin kotiin. Seuraavana päivänä kuljin koko päivän käytäviä ja olin vaan huoneessani "treffiaikaan" eli silloin kun oli kätilön kanssa sovittu hänen käynnistä. Klo 20 lääkäri puhkasi lapsivedet kunnolla. Siitä alkoi piinallinen kipuilu yö, jonka aikana sain 3 kipupiikkiä. Ensimmäinen autto, mutta seuraavat ei.

Aamulla klo 8 sisätutkimuksessa paikat hyppäs 3cm yli 4cm ja kätilö päätti siirtää mut synnytyssaliin. Klo 9 oltiin synnytyssalissa ja kätilä kävi esittäytymässä ja suunnisti seraavaksi aamupalikseen. Klo 10 kätilö tuli takaisin ja minä olin viihdyttänyt itseäni ilokaasulla. Pyysi käymään vessassa mutta sanoin ettei mtään tule paitsi seuraavaksi vauva. Hän tarkisti tilanteen ja olin 10cm auki. Hieman järkytty kun oli vessaankin käskenyt ja en kuulemman "käyttäytynyt kuten nainen joka on niin paljon auki" :rolleyes: siitä sitten vaan ponnistamaan. Esin hyvää asentoa hetken ja päädyin ponnistaa kyljeltään sängyssä. Parilla ponnistuksella pää tuli näkyviin ja siinä tilanteessa oltiin sitten noin tunti kunnes kätilö päätti leikata epparin ja minä vaan huusin "kyllä!"

Piskuinen tyttöni syntyi 36+6 viikolla alle 3kg painavana ja huusi jo kun pää oli pelkästään ulkona ennen virallista syntymäänsä :p

Hyvä fiilis jäi. Seuraavalla kerralla haluisin olla kotona avautumisvaiheen, mutta sinne sairaalaan pitäisi sitten päästä aika nopeaan, koska selvästi mulla tuo lopun aukeaminen tapahtuu nopeasti. Terkkakin sanoi että pitää olla tarkkana ettei vauva synny eteiseen. :oops: Ja ilman kivunlievitystä olisi kiva mennä seuraavassa synnytyksessä. Toivon mukaan vauva syntyis myös 37+ viikolla ja ei tarvitsisi avittaa käynnistymistä. Aina saa toivoa, mutta nähtäväksi jää miten käy. Sektioon en todellakaan haluaisi ja se on oikeastaan sellainen pelko että vauva on väärässä tarjonnassa tai jotain muuta eikä synny alateitse. Jännittää kanssa kun mies on ollut 4,5kg syntyessään että jos seuraava on ihan jätti mun ekaan siroon rinsessaan verrattuna syntyessään:nailbiting: siinä olis suorastaan ensikertalainen uudelleen...:confused:
 
Meillä esikoinen käynnistettiin. Perjantaina ultrassa arvioitiin nelikiloiseksi ja maanantaina 38+6 käynnistettiin puhakisemalla kalvot (olin 4cm auki). Supistuksia tuli, mutta niitä vauhditetaan oksitosiinilla ja sitten niitä ryskäsikin melkoisella vauhdilla ja volyymilla. Ilokaasu ja lämpötyyny toimi alkuun ja sitten kun pyysin lisää pöhinää kaasuun, ne alkoikin tilailemaan mulle epiduraalia, jonka ilomielin halusinkin. Siinä kesti ja kun en päässyt käyriä seuraamaan, en siinä supistustahdissa pystynyt ajoittaminen ilokaasua oikein. Se kipu oli ihan kamala.... Kesti ja kesti, kunnes ne tuli epiduraalin laittamaan ja sen vaikutusta odotettiin sitten se puolen tuntia. Kipu oli edelleen kamala selässä. Kätilö sanoi, että vauva oli vähän väärässä asennossa ja yritti supistusten aikana sitä korjata ja siitä kipu johtui. Sain kohdunkaulan puudutteen joka vei autuaasti kaikki loput kivut pois. Ei tuntunut mitään. Sain levättyä ja puolessa tunnissa avauduin loput 5cm. Ponnistaminen oli koko homman seesteisin vaihe, kesti puolisen tuntia ja selvisin ilman repeämiä tai epparia. Poika oli 4410g ja 51cm, synnytys kesti 5h 3min. Jäi todella hyvä fiilis.
 
Mulla on molemmat mennyt kiireelliseen sektioon. Esikoista yritin synnytellä muttei vain edenny ja rytinällä leikkuriin. Nuorimmaiselle oli suunniteltu sektio mutta päättikin ruveta syntymään vuorokautta ennen suunniteltua sektiota joten kiireelliseksi meni sekin.

Tämä kolmas on nyt automaattisesti sektio ja toivon todella että sektio ajoitetaan riittävän aikaisin ettei lähde syntymään ja mies pääsisi mukaan leikkuriin.
 
Hippunen2 sanoi:
Mulla on molemmat mennyt kiireelliseen sektioon. Esikoista yritin synnytellä muttei vain edenny ja rytinällä leikkuriin. Nuorimmaiselle oli suunniteltu sektio mutta päättikin ruveta syntymään vuorokautta ennen suunniteltua sektiota joten kiireelliseksi meni sekin.

Tämä kolmas on nyt automaattisesti sektio ja toivon todella että sektio ajoitetaan riittävän aikaisin ettei lähde syntymään ja mies pääsisi mukaan leikkuriin.
Click to expand...

Millä perustein olisi mahdollista saada sektiolla? Mä olen sitä miettinyt kovasti. Mua pelottaa ajatuskin synnyttämisestä siis aivan järkyttävän paljon. Jouduitko pitkään olemaan sairaalassa, kun tehtiin hätäsektio?
 
Rita29 sanoi:
Millä perustein olisi mahdollista saada sektiolla? Mä olen sitä miettinyt kovasti. Mua pelottaa ajatuskin synnyttämisestä siis aivan järkyttävän paljon. Jouduitko pitkään olemaan sairaalassa, kun tehtiin hätäsektio?
Click to expand...

Suunniteltuun sektioon päädytään jos vauva on liian suuri syntymään alakautta, vauva on perätilassa ja kääntäminen ei onnistu ja ei haluta jostain syystä synnyttää perätilassa, jos pari edellistä on syntyneet sektiolla, äidillä on estävä sairaus tai jos on paha synnytyspelko.

Kannattaa Rita kertoa sun fiiliksistä ja peloista neuvolassa. Saat lähetteen pelopolille ja siellä voit käydä asioita läpi kätilön kanssa :) Sieltä saa myös mahdollisesti sen sektio päätöksen. Alatie synnytyksessä on paljon hyviä puolia niin lapsen kuin äidin kannalta, mutta ei siihen ketään pakoteta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top