Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mavajo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä toivoin ensimmäisen kohdalla, että olisin saanut sektion, kun sekä mummini, että äitini synnytyskokemukset olivat olleet kamalia ja oli pelko, että samat kamaluudet sattuu itsellenikin. Pelkopolilla lupasivat, että vaikeat synnytykset ei kulje suvussa vaan ovat olleet surkeita sattumia. Puhuminen todella auttoi ja menin rohkeana synnyttämään. Nyt jälkikäteen mietittyä olisin menettänyt todella paljon henkisesti jos olisivat tehneet sektion. Episiotomiaa en todellakaan toivonut, mutta parempi niin kuin, että olisi tullut kamalat repeämät. Ei siitä toipuminen sentään niin kamalaa ollut kuin mitä kerrotaan, enhän edes revennyt perseestä niskaan ja pilannut seksielämääni loppuiäkseni. Olkoon tämä lohdutuksen sanani niille tuleville ensisynnyttäjille, jotka lukee kauhuissaan tätä ketjua. :joyful:
 
Esikosta mäkin pelkäsin epparia, mutta ei tehty onneksi, kuin ei myöskään kakkosen kohdalla. Mulla ekasta laitettiin kaksi tikkiä ja tokasta ei tullut mitään, joten helpolla olen päässyt.

Muistaakseni toi epparin tekeminen on aikalailla sairaalakohtaista? Toisissa leikataan tosi herkästi ja toisissa ei...

Mä meen luottavaisin mielin synnyttämään, tulee mitä tulee :)
 
Toisilla varmaan se palautuminen epparin jälkeen on sit nopeampaa? Kai se riippuu siitäkin, että miten hyvin tikataan yms. Kyl mulla luonnolliset repeämät toista ja kolmatta synnyttäessä ovat vaatineet enemmän tikkejä, mutta parantuneet nopeammin ja kivuttomammin. Taitaa vanhemmat kätilöt rutiinilla napsia eppareita, mun kohdalla ainakaan ei sille perusteita oikeasti ollut.
 
Meillä leikataan ainakin herkästi, kun viimeksi huikkasi kätilö vaan nopeasti synnytyksen lomassa, että teen nyt epparin, näyttää siltä, että saatat revetä muuten. En edes kerennyt tajuta mitään, kun se oli jo tehty. :-D
 
Mulla tehtiin eppari kun tarvi avittaa pieni imukupilla ulos. En tiedä kuinka herkästi muuten olisivat tehneet. Äidilläni on myös tehty kun oon itse syntynyt ja ois halunnut sen veljen synnytyksessäkin ja kun ei sit sitä tehty, oli kuitenkin revennyt. Mutta kyllähän sitä yleensä sanotaan, että luonnolliset repeämät paranisi nopeammin. Puukolla tehty haava kuitenkin on niin erilainen.
Mulla haava parani aika helposti, pari tikkiä kyllä irtosi vähän turhan aikaisin ja haava näytti vähän semmoiselta avonaiselta, mutta hyvin se lopulta kuitenkin parani ja ei isoa arpeakaan jäänyt.
 
Smiley, täällä mies on kaivinkonekuskina isossa firmassa ja koneenkoppiin en taida sopia ukon kanssa enää loppuajasta niin etten olisi häiriöksi. :D
Meillä kuitenkin on lemmikkejäkin niin paikkakunnan vaihto lennosta ei täällä ihan onnistu. :D täytyy vain toivoa että mies kerkeää vaikka töistä suoraa synnärille jos tulee lähtö keskellä viikkoa. :D

Elukoille on hoitajat tiiossa nopsaankin onneksi. :p
 
Janspi sanoi:
Minä toivoin ensimmäisen kohdalla, että olisin saanut sektion, kun sekä mummini, että äitini synnytyskokemukset olivat olleet kamalia ja oli pelko, että samat kamaluudet sattuu itsellenikin. Pelkopolilla lupasivat, että vaikeat synnytykset ei kulje suvussa vaan ovat olleet surkeita sattumia. Puhuminen todella auttoi ja menin rohkeana synnyttämään. Nyt jälkikäteen mietittyä olisin menettänyt todella paljon henkisesti jos olisivat tehneet sektion. Episiotomiaa en todellakaan toivonut, mutta parempi niin kuin, että olisi tullut kamalat repeämät. Ei siitä toipuminen sentään niin kamalaa ollut kuin mitä kerrotaan, enhän edes revennyt perseestä niskaan ja pilannut seksielämääni loppuiäkseni. Olkoon tämä lohdutuksen sanani niille tuleville ensisynnyttäjille, jotka lukee kauhuissaan tätä ketjua. :joyful:
Click to expand...

Kiinnostavaa :)

Omakin äitini on joutunut kolmesti sektioon. Toisaalta kukaan muu suvussa ei ole joutunut sektioon, ja äiti kertoi ettei ikinä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa johonkin sellaiseen, kun lähti ensimmäistä synnyttämään. Toisaalta on ihan puppua etteikö vaikeat synnytykset kulje suvuissa. Kyllä ne kulkevat. Ei toki niin yksiselitteisesti, että niin aina kävisi. Ja huonolla tuurilla ns. hyvänkin synnyttäjän synnytys muuttuu vaikeaksi.

Mä ajattelen, että jos vaatisin sektiota, niin mua harmittaisi myöhemmin ja miettisin, että mitä jos... Olisinkin synnyttänyt alakautta ongelmitta, jos vain olisin antanut sille mahdollisuuden?
 
Mulla seksi tuntui itse asiassa paremmalta synnytyksen jälkeen, ekat kerrat toki jännitti älyttömästi! :)

Mun pahin pelko oli eppari ja synnytys itse tilanteessa oli aivan järkyttävää ja jälkikäteen toivoin, että olisin vaatinut sektion..

No nyt odotan innolla, että pääsen synnyttämään! Paraneminen oli tosi nopeeta, joka paransi kokemusta huimasti. Ja se vain on mahtava tunne puskea se vauva ulos. Mulla oli ainut kivunlievitys epiduraali, eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Avautumisvaihe oli sitäkin pahempi ja hitaampi.

Ja eppari ja repeytymä paranivat mulla molemmat hyvin, eikä eppari ollut erityisen kipeä koskaan. :)

Nyt ainut toive on, että en näkisikään käyrää! Ja etten joudu sektioon.

Ammetta haluan varmasti kokeilla ja kivunlievitykset tilanteen mukaan. :)
 
Epiduraali on kyllä onnistuessaan aivan mahtava! Ekassa synnytyksessä vei kaiken tunnon pois ja oli todella ikävä sokkona ponnistaa, mut kolmannen synnytyksessä tunto säilyi, mutta kipu hävisi. Tokaa synnyttäessä spinaali oli hyvä, vei vain pahimman huipun supistuksista ja säilyi koko ajan käsitys siitä, että mitä tapahtui :) Mullahan oli tarkoitus ilman kivunlievitystä synnyttää, mut eipä vain sitten ole kertaakaan onnistunut... Kyllä se on järkyttävää painostusta lääkkeisiin ja ei niissä kivuissa ole itse sitten kun antanut vain periksi. Katsotaan miten tällä erää sitten sujuu, luonnollisuus olis mulle kuitenkin tärkeää.
 
Mulle oltiin ensimmäisenä laittamassa epiduraalia kun pyysin jotain lääkettä, mikä hiukan vähentäisi hirveetä ponnistustarvetta. Multa katosi kalvojen puhkaisun jälkeen kivut, mutta ponnistutti ihan hirveästi, enkä tiennyt kuinka kauan jaksan sitä "pidättelyä" jos avautuminen kestää kauan. Olin silloin sen 3vrk valvonut. Kätilö jo käski mut kyljelleen ja alkoi puhdistaa selkää piikkiä varten, mut sit mulla iski kauhee paniikki, että emmää mitään epiduraalia halua :D Sit se suositteli sen jälkeen kohdunkaulanpuudutetta ja se oli oikein hyvä :)
 
Yhden "luonnollisen" (ilman kivunlievitystä koska ei ollut lääkäriä saatavilla) kokeneena sanon että never again! Luulin oikeasti kuolevani kun lapsi ei todellakaan meinannut mahtua tulemaan! En tiedä oliko vaikutusta kun tämä oli poika, ja tyttöjen synnytykset menneet paremmin. Tosin epiduraalipuudutuksella. Nyt toivon että pikkuneiti on sopusuhtainen;) ja ehdottomasti saatava epiduraali!!!
 
Mä sain viime synnytyksessä epiduraalin nii kuin olin toivonutkin :) en ehtinyt siinä kivuissa yhtään edes jännittää sitä enkä tuntenut sen laittoa edes kun kipunoi niin kovasti muuten :D vaikeinta oli yrittää olla paikoillaan kun mun supistukset oli niin rajut, että mun jalat tärisi kun koetin olla paikallaan :D mut seuraavassa synnytyksessä haluaisin myös epin, vaikka olin vähän tokkurainen sen jälkeen.
 
Minä olin kanssa ilmoittanut kaikkiin papereihin ja vielä synnärillä että kaikki mahdollinen kivunlievitys kiitos vastaan. Itsellä meni niissä ajoitukset pieleen aluksi siksi, että kun käynnistyksen jälkeen suoistukset alkoivat niin ne alkoivat samantien 2-3 min välein ja todella kivuliaina. Ilman lääkkeitä mentiin muutama tunti ainoastaan, sitten pyysin vahvempaa leikkaamman pahimpia supistuskärkiä. Vahvempaa piti sitten odotella pari tuntia, koska sikiön sydänkäyrä "romahti" kun olin käyrillä hetkeksi (sikiö omasta mielestäni potkaisi vain anturiin) ja lekuri ei antanut lääkkeelle lupaa ennen kuin oli seurattu käyrää lähes 2h.

Minulla ilokaasu ei auttanut mitään, muuta kuin sai pään sekaisin hetkeksi (kai sitäkin voi sanoa auttamiseksi :grin) ja ongelmana siinä oli etenkin se, että mulla ei näkynyt supistukset käyrillä ollenkaan. Siis se lukema ei noussut tyyli 10-20 enempää jos sitäkään. Joillain kuulemma vaan on näin.

Sitten nousikin se hemmentimoinen kuume jne jne ja epiduraali laitettiin aikaisessa vaiheessa kiireellisenä kun olin vaan niin saatanan kipeä (anteeksi). Sitten aukesi taivas! Sain nukkua tunnin koko yön valvomisen jälkeen.. kuume oli ja pysyi, ei laskenut lääkkeellä ja sikiön sydän pompotti ennen loppusuoraa yli 190 jonka vuoksi meillä oli aika vastaanottokomitea lopussa valmiudessa. Minulla hävisi kivut, mutta ei tunto alakerrasta kylläkään. Eikä epiduraali hidastanut aukeamista tms.
Lopussa kans vielä eppari ja siitä huolimatta myös repeämä, mutta ne paranivat kyllä kaikki hyvin jälkitarkastukseen mennessä (reilu kk). Äitini on saanut meitä kolme ja kaikista tehty eppari. Meillä typy jäi olkapäästä jumiin ja siksi tehtiin eppari. En kyllä ehtinyt hirveästi siinä sitä tajuta edes.
 
KevätTähti sanoi:
Kiinnostavaa :)

Omakin äitini on joutunut kolmesti sektioon. Toisaalta kukaan muu suvussa ei ole joutunut sektioon, ja äiti kertoi ettei ikinä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa johonkin sellaiseen, kun lähti ensimmäistä synnyttämään. Toisaalta on ihan puppua etteikö vaikeat synnytykset kulje suvuissa. Kyllä ne kulkevat. Ei toki niin yksiselitteisesti, että niin aina kävisi. Ja huonolla tuurilla ns. hyvänkin synnyttäjän synnytys muuttuu vaikeaksi.

Mä ajattelen, että jos vaatisin sektiota, niin mua harmittaisi myöhemmin ja miettisin, että mitä jos... Olisinkin synnyttänyt alakautta ongelmitta, jos vain olisin antanut sille mahdollisuuden?
Click to expand...

Meillä siis suvussa ollut, että on synnytyksessä menetetty niin paljon verta, että se on äidin hengen kannalta ollut vaarallista ja lääkäri on kieltänyt hankkimasta lisää lapsia. Mummi oli kyllä uhannut kieltoa ja äidilläni on pikkusisko, eikä toinen synnytys ollutkaan ollut niin paha kuin ensimmäinen, mutta itse olen äitini ainut lapsi. Pelkoni siis olikin lähinnä se, etten saisi hankkia kuin yhden lapsen. Ehkä suvussani tällainen on ollut todellakin sattumaa ja pelkopolin täti jotenkin tiesi sen, koska oma synnytyskokemukseni oli loistava. Hän ei ehkä tarkoittanut, etteikö ikinä voisi vaikeat synnytykset kulkea suvussa, mutta minun kohdalla ilmeisesti (ja toivottavasti) ei. Toisaalta vähän jännäilen, että kun mulla eka synnytys oli niin helppo niin voisiko toinenkin muka olla. :rolleyes:
 
Mulla on edessä neljäs sektio. Joka ikinen päivä jännittää ja pelottaa, että mitä jos kohtu ei kestäkään raskautta ja tapahtuu jotain kamalaa... :(
 
PilvetönTaivas sanoi:
Mulla on edessä neljäs sektio. Joka ikinen päivä jännittää ja pelottaa, että mitä jos kohtu ei kestäkään raskautta ja tapahtuu jotain kamalaa... :(
Click to expand...

Uteliaisuudesta kyselisin, että millä aikataululla?

Omat vanhempani pitivät silloin 80-90 -luvulla noin 7v väliä/per lapsi, eli meillä on suuret ikäerot sisarusteni kanssa, kuulemma koska näin oli leikkausten perään suositeltu. Tänä päivänä ei taideta suositella mitään noin suurta väliä?
 
Ei taida enää olla niinkään tarkkaa ton välin kanssa. Oon jopa lukenut että jollekkin on huoletta tehty 7 sektioo. Mun serkun lapsilla on ikäeroo niin vähän että raskauksien välissä oli puoli vuotta ja kummatkin leikattu. Omillani on ikäeroa 1v 9kk. Mulle ei oo yksikään lääkäri puhunut mistään hyvästä odotus välistä raskauksien välillä. Tosin mullahan on kohtu leikattu vaan kerran koska ensimmäinen oli niin alhaalla että avattiin synnytyskanava. Mutta kuitenkin oon kuullut että se vuosi olisi ainakin hyvä odottaa. Nythän mulla on viimesestä se melkein 7 vuotta joten on varmaan aika turvallinen väli.
 
PilvetönTaivas sanoi:
Mulla on edessä neljäs sektio. Joka ikinen päivä jännittää ja pelottaa, että mitä jos kohtu ei kestäkään raskautta ja tapahtuu jotain kamalaa... :(
Click to expand...
Kannattaa jutella lääkäreille tosta pelosta niin varmasti seuraa tarkemmin sitä arpee ja sen kestoa. En kyllä usko että kohtu pettää vielä neljännessä. Olishan ne viimesimmän jälkeen sanonut että kohtu ei todnäk kestä jos olisi siihen viitteitä ollut edellisessä leikkauksessa.
 
Mulla on aiemmat lapset synytynyt -07, -10, ja -14. Eikä leikkaava lääkäri ole koskaan raskautta kieltänyt mutta kyllä se vaan riski jokainen sektio on. Oon kyllä pelosta puhunut ja seurannassa ollaan mutta jotenkin silti pelottaa kauheasti. Varsinkin kun raskaus ei ollut suunniteltu, juurikin tämän pelon takia... Ja joukosta kun löytyy jo yksi pikkukeskonenkin, niin sekään ei tee tästä yhtään helpompaa :(
 
Onhan se riski joo. Ja hyvä että oot päässy seurantaan jo nyt. Ja sulla on myös hyvät välitkin niin kohtu on rauhassa saanut parantua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top