Synnytys
- Ketjun aloittaja mavajo
- Aloituspäivämäärä
Mulla itelläni on jo kovasti mielessä koska synnytys tulee oleen automaattinen sektio. Kaks jo takana niin vaihtoehtoja ei enää anneta. Molemmat ln ollut kiireellisiä. Ekasta yritin puskea ulos mutta ei tullut koska oli naamatarjonnassa eli naama mahaan päin. Imukupillakin yritettiin mutta ainoo mikä tuntu liikkuvan oli lantioluut jotka tuntu mukaan lähtevän. Toisen kohdalla mitattiin magneettikuvien avulla että lantio liian ahdas joten suoraan suunniteltuun sektioon. Lapsivedet kuitenkin meni edellisenä päivänä sektioajasta joten ei pitkitelty vaan leikattiin heti. Nukutuksessa jouduin olemaan koska spinaali ei tehonnut ja tunto ei lähtenyt.
Nyt on valittavana se että kumpi parempi: uskallanko ottaa sen spinaalin vai pyydänkö heti nukutuksen. Se oli meinaan pelottava hetki kun veitsi kävi jo iholla kun huomasin tunnon olevan tallella. Tietenkin hereillä haluaisin olla ja se että mieskin voisi olla mukana synnytyksessä. Nukutuksessa ei saa olla mies salissa.
Nyt on valittavana se että kumpi parempi: uskallanko ottaa sen spinaalin vai pyydänkö heti nukutuksen. Se oli meinaan pelottava hetki kun veitsi kävi jo iholla kun huomasin tunnon olevan tallella. Tietenkin hereillä haluaisin olla ja se että mieskin voisi olla mukana synnytyksessä. Nukutuksessa ei saa olla mies salissa.
Ajatuksena sama kuin kolmessa edellisessä: synnytän ja mahdollisimman pian kotiin! Mä vihaan olla sairaalassa, ekasta kerrasta jäi niin paska maku suuhun, että olen selväksi tehnyt, etten ole sairaalassa kuin max yhden yön. Tietysti jos paska nakki kävisi ja ei menisi kaikki putkeen, niin sitten olisi vain kärsittävä.. Koon puolesta mahtuneet tulemaan, aina 300g ollut seuraava edellistä painavampi, että seuraava olis samalla kaavalla vielä alle 4kg :D Toisaalta pelottaa, että sattuu jtn, koska kolme edellistä niin hyvin mennyt.. Meidän mustalla huumorilla ollaankin todettu, että sokea diabeetikkopoika syntyy ja mä repeän persreikää myöten... Huh huh, kai sitä joskus saa oikeasti sanoiksi puettua toiveet synnytystä ajatellen, nyt taitaa vähän väsy painaa 
Ainoa toiveeni on, että kaikki menisi hyvin ja että
säästyisimme molemmat komplikaatioilta. Ja että pääsisimme nopeasti kotiin. Alatiesynnytystä toivon ja ettei tälläkään kerralla tulisi kovin repeämiä.
Pelkään, etten tällä kerralla ehdi saada kivunlievitystä. Viimeksi meni homma tooooosi hitaasti, joten sain epiduraalin. Täällä se siis ei ole itsestäänselvyys.
säästyisimme molemmat komplikaatioilta. Ja että pääsisimme nopeasti kotiin. Alatiesynnytystä toivon ja ettei tälläkään kerralla tulisi kovin repeämiä.
Pelkään, etten tällä kerralla ehdi saada kivunlievitystä. Viimeksi meni homma tooooosi hitaasti, joten sain epiduraalin. Täällä se siis ei ole itsestäänselvyys.
Nyt kun mulla todettiin istukan olevan kohdunsuun päällä, niin ahdistaa, jos sen takia joutuukin sektioon. Tosin näin aikaisessa vaiheessa todetut yleensä kyllä nousee vielä hyvin pois tieltä kohdun kasvaessa :) En itse halua, että mun selkää ronkitaan, joten ahdistaa jo pelkkä spiraalin/epiduraalin laitto ja sitten pelottaa, kuinka kauan mulla kestäisi toipua sektiosta. Kuitenkin viime synnytyksestä palauduin mielestäni hyvin, eikä mulla ollut oikeestaan kipuja tai mitään, vaikka tehtiin episiotomia ja avustettiin imukupilla pieni ulos. Mulla on lisämunuaisen vajaatoiminta ja kaikki tommoset ylimääräiset leikkaukset sun muut on mun elimistölle tosi rankkoja.
Olisi myös kiva, että synnytys käynnistyisi tällä kertaa kunnolla. Viimeksi sain viikon ihmetellä ja kärvistellä supistusten kanssa, ennenkuin sitten esikoinen syntyi. Tai supistukset alkoi maanantaina, lauantai-iltana menin sairaalaan, että saisin jotain rentouttavaa lääkettä, että saisin nukkua :D Olin valvonut silloin torstaista asti, mutta silti supistukset tuntui liian pliisuilta. Olin kyllä silloin 3cm auki ja olin sitten yön osastolla, vaikken kyllä nukuttua saanut. Seuraavana aamuna olin sitten 4cm auki ja sitten vähän nopeutettiin toimintaa puhkaisemalla kalvot :) Sitten avauduinkin tosi nopeesti, mutta ponnistaminen venyi kun pieni jäi ihmeellisesti jumiin ja kohtu ei jaksanut enää supistella kunnolla. Pojalla oli myös napanuora kaulan ympärillä, eikä sitä saanut edes pois, kun oli niin tiukalla, vaan sen piti tulla siitä kiepin läpi.
Joten ois tosiaan kiva, jos nyt ei tarvisi niin pitkään kärvistellä ja väsyttää kohtua turhaan. Ehkä otan asian puheeksi, josko sitten voitaisiin avittaa synnytyksen käynnistymistä jo vähän aikaisemmin, jos samallalailla taas meinaa käydä.
Olisi myös kiva, että synnytys käynnistyisi tällä kertaa kunnolla. Viimeksi sain viikon ihmetellä ja kärvistellä supistusten kanssa, ennenkuin sitten esikoinen syntyi. Tai supistukset alkoi maanantaina, lauantai-iltana menin sairaalaan, että saisin jotain rentouttavaa lääkettä, että saisin nukkua :D Olin valvonut silloin torstaista asti, mutta silti supistukset tuntui liian pliisuilta. Olin kyllä silloin 3cm auki ja olin sitten yön osastolla, vaikken kyllä nukuttua saanut. Seuraavana aamuna olin sitten 4cm auki ja sitten vähän nopeutettiin toimintaa puhkaisemalla kalvot :) Sitten avauduinkin tosi nopeesti, mutta ponnistaminen venyi kun pieni jäi ihmeellisesti jumiin ja kohtu ei jaksanut enää supistella kunnolla. Pojalla oli myös napanuora kaulan ympärillä, eikä sitä saanut edes pois, kun oli niin tiukalla, vaan sen piti tulla siitä kiepin läpi.
Joten ois tosiaan kiva, jos nyt ei tarvisi niin pitkään kärvistellä ja väsyttää kohtua turhaan. Ehkä otan asian puheeksi, josko sitten voitaisiin avittaa synnytyksen käynnistymistä jo vähän aikaisemmin, jos samallalailla taas meinaa käydä.
Itse en viihtynyt erityisen hyvin viimeksi sairaalassa, mutta nyt toisaalta jään ihan mieluusti vaikka 2-3 päiväksi sinne :D Esikoinen on kuitenkin vielä niin pieni, niin saisin sitten rauhassa tutustua toisen pikkuisen kanssa :) Eikä tarvi miettiä mitään muuta ruuanlaittoa sun muuta :D
Toivon kovasti luonnonmukaista synnytyksen käynnistymistä tällä kertaa, että saisi kokea sen mieluummin. Viimeksi 42+0 käynnistys lääkkeillä, koska kropassa ei ollut minkäänlaista merkkiä siitä että synnyttämään pitäisi alkaa. Ja sitä myöden sitten olikin aika raju meno kun alkuun päästiin. Eikä se istukkakaan irronnut kuin käsin vasta leikkurissa (se nyt oli pikku juttu), synnytyssalissa olin yli 38 asteen kuumeessa, jouduttiin oleen pienen kanssa sairaalassa 5vrk eli lähes viikon reissu siellä kokonaisuudessaan ja ja ja..
Muutoin vaan ihan go with the flow, turha suunnitella mitään, kun mistään mitään tiedä.
Ainoa minkä suunnittelin oli sairaalakassin sisältö. Ja sekin on nyt tehty kertaalleen ja taitaa vieläkin olla luurin muistissa. Ja hyvä niin, meni käynnistykseen, jota myöden synnäriksi ihan eri sairaala mitä piti jne jne. Joten katotaan mistä sitä tällä kertaa sitten itsensä löytää.
Muutoin vaan ihan go with the flow, turha suunnitella mitään, kun mistään mitään tiedä.
Ainoa minkä suunnittelin oli sairaalakassin sisältö. Ja sekin on nyt tehty kertaalleen ja taitaa vieläkin olla luurin muistissa. Ja hyvä niin, meni käynnistykseen, jota myöden synnäriksi ihan eri sairaala mitä piti jne jne. Joten katotaan mistä sitä tällä kertaa sitten itsensä löytää.
Fransesca
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on käynyt synnytys jo useasti mielessä, koska viimeisin (=3.) synnytys oli niin kamala. Synnäri oli täynnä, en saanut mitään puudutuksia, vauva jäi hartioista jumiin ja hällä murtui solisluu, vanha kiukkunen kätilö käski vaan mua pistämään suun kiinni kun huusin tuskiani (kuten muutkin seinän takana synnyttävät!) kamala fiilis ja olin tosiaan menettää toivoni ponnistusvaiheessa.
Pitäisi ottaa synnytys puheeksi; haluan olla aivan varma että saan epiduraalin (kuten kahdessa ekassa synnytyksessä), pelottaa...
Pitäisi ottaa synnytys puheeksi; haluan olla aivan varma että saan epiduraalin (kuten kahdessa ekassa synnytyksessä), pelottaa...
Janspi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä esikoisen kohdalla nautin raskaudesta, mutta pelkäsin synnytystä. Nyt pelkään raskautta ja odotan vain, että pääsisin lopulta kaiken kamaluuden jälkeen synnyttämään. :-D Esikoisen synnytyksestä annoin loppukeskustelussa arvoksi 9 puoli, kaikin puolin kokemus oli onnistunut, tosin lähdinkin avoimin mielin synnyttämään ilman ennakko-odotuksia. Ainoastaan olin päättänyt, että käsken antaa mulle kaikki mömmöt mitä lähtee, mutta ilokaasua en suostu ottamaan. Sairaalaan päästyäni sain akupunktioneulat ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä ammeeseen, mutta siinä vaiheessa sanottiin, että jos sen epiduraalin aiot haluta, niin nyt on viime hetket käsillä. Amme jäi siis väliin ja lääkäri tuli antamaan piikin. Tuntuihan se selän sorkkiminen ihan kamalalta, mutta sittenpä olinkin ihan onneni kukkuloilla ponnistamiseen asti. Naureskeltiin vaan miehen kanssa tvstä näkyneelle komedialle, kun epiduraali vaikutti.
Kun ponnistuksen tarve tuli, niin kätilö sanoi, ettei se lapsi vielä voi syntyä, mutta niin vaan noin 20 minuutin päästä siitä lapsi oli sylissä.
Ainoa miinus synnytyksestä oli eppari, ne tikit teki pirun kipeää ja yksi tikki jäi rassaamaan pitkäksi aikaa vaikka muut oli sulaneet. Sairaalassa oltiin neljä yötä, kun pikkuisen paino ei lähtenyt nousuun. Tuntui se aika kamalan pitkältä silloin, mutta kun jouduin kahteen otteeseen puolentoista kuukauden sisällä synnytyksestä kohtutulehduksen takia osastolle ja molemmilla kerroilla makasin siellä viikon ja vauva oli isänsä kanssa kotona niin nyt tuntuu, että menköön mikä aika meneekään siellä sairaalassa, kunhan saan olla sen ajan vauvan kanssa. Viimeksi mokasin, kun en kuunnellut omaa oloani ja lähdin liian aikaisin kotiin. Tulevaisuudessa en ainakaan tee samaa virhettä enää. Avoimin mielin tälläkin kertaa aion mennä synnyttämään, siellähän tuo näkyy mitä tuleman pitää. Muutenkaan tässä raskaudessa ei voi luottaa mihinkään niin turha on etukäteen mitään suunnitella. :)
Kun ponnistuksen tarve tuli, niin kätilö sanoi, ettei se lapsi vielä voi syntyä, mutta niin vaan noin 20 minuutin päästä siitä lapsi oli sylissä. Ainoa miinus synnytyksestä oli eppari, ne tikit teki pirun kipeää ja yksi tikki jäi rassaamaan pitkäksi aikaa vaikka muut oli sulaneet. Sairaalassa oltiin neljä yötä, kun pikkuisen paino ei lähtenyt nousuun. Tuntui se aika kamalan pitkältä silloin, mutta kun jouduin kahteen otteeseen puolentoista kuukauden sisällä synnytyksestä kohtutulehduksen takia osastolle ja molemmilla kerroilla makasin siellä viikon ja vauva oli isänsä kanssa kotona niin nyt tuntuu, että menköön mikä aika meneekään siellä sairaalassa, kunhan saan olla sen ajan vauvan kanssa. Viimeksi mokasin, kun en kuunnellut omaa oloani ja lähdin liian aikaisin kotiin. Tulevaisuudessa en ainakaan tee samaa virhettä enää. Avoimin mielin tälläkin kertaa aion mennä synnyttämään, siellähän tuo näkyy mitä tuleman pitää. Muutenkaan tässä raskaudessa ei voi luottaa mihinkään niin turha on etukäteen mitään suunnitella. :)
Omalta kohdalta voin sanoa että sektiosta toipuminen kävi tosi nopeasti. Varsinkin toisen jälkeen. Mutta mulla kun ei oo kokemusta alakautta synnytyksestä ja siitä toipumisesta niin paha sanoa mitään. Ekasta olin 5 päivää sairaalassa ja toisesta olin kaks mutta jouduttiin takasin valohoitoon yhden kotona nukutun yön jälkeen. 24 tuntia ne piti lasta siinä kaapissa jonka jälkeen oltiin vielä yksi yö. Molemmathan meinasi ajoissa tulla. Eka 35 viikolla johon kyllä heti autto ne supistuksen esto piikit ja toka 32 viikolla johon vaadittiinkin jo yli 7 piikkiä, kortisonit kypsyttään keuhkoja ja vuodeosastolla olo pari päivää ja vielä lääkkeet mitä söin 35 viikolle asti. Molemmat pysyi kyllä ns loppuun asti. Ensimmäinen syntyi 41+4 ja toinen 39+1.
Mulla on aina ollut aivan kamala synnytyspelko. Synnytyspelko on ollut jopa niin kova, että ajattelin etten välttämättä koskaan tästä syystä halua biologisia lapsia, vaikka aina perheen olenkin halunnut. No, tässä sitä nyt ollaan rv 13. Kaiken mahdollisen kivunlievityksen vaadin/haluan kyllä ehdottomasti. Toinen mitä pelkään on ne repeämät. Olen sen virheen tehnyt että olen lukenut toisten kamalia synnytyskertomuksia, missä väki on hyvä ettei revennyt navasta persreikään saakka. Kamalat virtsan- ja jopa ulosteenpidätysongelmat. Lisäksi ajattelen jo valmiiksi seksin harrastamista synnytyksen jälkeen pelonsekaisin tuntein. Entä jos siitä ei voi enää nauttia, jostain jää kinnaamaan tai tunto ei ole enää tallella ollenkaan. Huoh..:arghh: Yritän ajatella välillä sitä, että ennen naiset ovat synnyttäneet kotona ilman kivunlievityksiä, ehkä tästä selviää. Eihän kukaan voisi haluta enempää lapsia kuin yhden, mikäli synnyttäminen olisi niin ylitsepääsemättömän kamalaa..
Mä sanoisin, että synnyttäminen on de mukavin osuus raskaudesta :D Sattuuhan se aivan helvetisti, mutta on sillä kivulla tarkoitus! Kivunlievitykset toimiessaan on pelastus,mut kyl sitä pakon edessä ponnistais ilmankin, on se olo vaan niin pakottava siinä vaiheessa. Viimeks itkin ekan seksikerran jälkeen, ei oikeen ollut tuntumaa ja sanoin ettei enää lapsia tule, mut kuukaudessa sai jo lantionpohjaa treenaamalla tunnot paremmaksi ja seksi taas mahtavaa :)
Heiduska89
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ainut pelko tässä vaiheessa itsellä on se että mies ei kerkeä mukaan synnytykseen. :D mies on reissutöissä ja lähtevät reilu 300km päähän taas töihin. Laskettu aika on laskettu aika eikä tarkkaa ennustusta voi kukaan sanoa milloin pienokainen päättää syntyä ja millaisella vauhdilla.
Reissutöiden vuoksi mies ei haluaisi aloittaa lomaa kovinkaan aikaisin ennen syntymää koska se on sitten sieltä vauva-ajasta sitten pois.
Ollaan naurettukkin yhdessä että olisi oikein hyvä jos pienokainen päättäisi syntyä perjantaina tai viikonloppuna jolloin miehellä on vapaata aina, toivettakin on pienelle supateltu vatsan läpi. :D
Reissutöiden vuoksi mies ei haluaisi aloittaa lomaa kovinkaan aikaisin ennen syntymää koska se on sitten sieltä vauva-ajasta sitten pois.
Ollaan naurettukkin yhdessä että olisi oikein hyvä jos pienokainen päättäisi syntyä perjantaina tai viikonloppuna jolloin miehellä on vapaata aina, toivettakin on pienelle supateltu vatsan läpi. :D
Mua taas synnytys ei sattunut käytännössä ollenkaan ja pärjäsin kohdunkaulanpuudutteella :) Tai sekin vei multa jo kivut pois. Ja sit episiotomiaa varten laitettiin se joku toinen tavallinen puudute.
Alunperin oon ite myös pelännyt synnytystä ja ajattelin aina ennen raskautta, että varmaan haluan sektion, enkä tosiaankaan halua revetä ja pilata seksielämääni jne :D Mutta jotenkin sitä vaan sit kuitenkin raskaana ollessa ajatukset muuttui. Ja itse aloin panikoimaan ja miettimään synnytystä vasta kk ennen LAta, koska en vaan aikaisemmin uskaltanut edes ajatella sitä..
Ja mulle tuli 2. asteen repeämä kun kerran episiotomia tehtiin ja aika paljon tikkejä laitettiin. Seksiä oli ekan kerran tasan kk synnytyksestä, en aikaisemmin uskaltanut kokeilla, kun halusin olla varma, että haava on parantunut, ja se meni kyllä ihan hyvin heti :) Mulle kyllä jäi yksi vähän arempi kohta jonnekin tonne syvemmälle, johtuu varmaan siitä, kun repesin vähän kohdunsuulta ja sitä ei saanut tikkailtua. Mutta seksi tuntuu oikeestaan ihan samalta kuin ennenkin, osittain oon ehkä jopa vielä herkempi. Tottakai nyt mietityttää, kuinka käy toisen synnytyksen jälkeen, mutta toivotaan parasta :) Kannataa jo raskauden ajan ja mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen reenailla lantionpohjan lihaksia! :)
Alunperin oon ite myös pelännyt synnytystä ja ajattelin aina ennen raskautta, että varmaan haluan sektion, enkä tosiaankaan halua revetä ja pilata seksielämääni jne :D Mutta jotenkin sitä vaan sit kuitenkin raskaana ollessa ajatukset muuttui. Ja itse aloin panikoimaan ja miettimään synnytystä vasta kk ennen LAta, koska en vaan aikaisemmin uskaltanut edes ajatella sitä..
Ja mulle tuli 2. asteen repeämä kun kerran episiotomia tehtiin ja aika paljon tikkejä laitettiin. Seksiä oli ekan kerran tasan kk synnytyksestä, en aikaisemmin uskaltanut kokeilla, kun halusin olla varma, että haava on parantunut, ja se meni kyllä ihan hyvin heti :) Mulle kyllä jäi yksi vähän arempi kohta jonnekin tonne syvemmälle, johtuu varmaan siitä, kun repesin vähän kohdunsuulta ja sitä ei saanut tikkailtua. Mutta seksi tuntuu oikeestaan ihan samalta kuin ennenkin, osittain oon ehkä jopa vielä herkempi. Tottakai nyt mietityttää, kuinka käy toisen synnytyksen jälkeen, mutta toivotaan parasta :) Kannataa jo raskauden ajan ja mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen reenailla lantionpohjan lihaksia! :)
Heiduska89 hyvä huomio, meillä sama juttu. Mies ajaa rekkaa kaikki viikot jopa ruotsin puolella, niin enpäs ole ajatellut moistakin vielä tämän kaiken synnytyspelon äärellä. Hyppään hitto vie sitten miehen mukaan kun jään töistä pois. Mennään sitte minne mennään synnyttämään, mutta mies saa kyllä luvan olla mukana!
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on pohdinnassa kovasti tuleva synnytys.
Esikoisen kanssa jouduttiin hätäsektioon sydänäänten äkillisen romahduksen takia. Syytä tähän ei ikinä selvinnyt.
Nyt tuleva pelottaa. Haluaisin sektion lapsen turvallisuuden vuoksi, mutta en toisaalta haluaisi uudestaan pystyvekkiä vatsaan.
Paranin kyllä tosi nätisti, mutta lähinnä esikoisen hoito tulisi olemaan paljon vaikeampaa, kun mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa.
Pelkopoli edessä ja katsotaan mihin ratkaisuun päädytään.
Esikoisen kanssa jouduttiin hätäsektioon sydänäänten äkillisen romahduksen takia. Syytä tähän ei ikinä selvinnyt.
Nyt tuleva pelottaa. Haluaisin sektion lapsen turvallisuuden vuoksi, mutta en toisaalta haluaisi uudestaan pystyvekkiä vatsaan.
Paranin kyllä tosi nätisti, mutta lähinnä esikoisen hoito tulisi olemaan paljon vaikeampaa, kun mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa.
Pelkopoli edessä ja katsotaan mihin ratkaisuun päädytään.
Mullanon vähän ristiriitaiset tunteet, toisaalta haluisin heti mahd. pian pois sairaalasta, mutta toisaalta haluan vauvan terveyden vuoksi varmistaa että kaikki on hyvin. Viimeeksi päästiin kotiin vaikka crp-arvot oli nousussa ja sitä sitten mentiin takasin ja oltiin pitkään osastolla.
Itse synnytyksen haluaisin ilman episiotomiaa ja ponnistaa muuten kuin selälteen. Turhaapa sitä on suunnitella, viimeeksi kaikki kävi tosi nopeesti vesien menosta ja nyt toisaalta yhtä nopeaa voisi tämäkin ilmoittaa tulostaan niin ei tarvi pohtia ja laskea supistuksia, vaikka se vesien meno ei sinällään ollut kivaa kun sitä vettä tuli koko sen loppu ajan ja piti mennä sairaalaan tippaan jo heti.
Itse synnytyksen haluaisin ilman episiotomiaa ja ponnistaa muuten kuin selälteen. Turhaapa sitä on suunnitella, viimeeksi kaikki kävi tosi nopeesti vesien menosta ja nyt toisaalta yhtä nopeaa voisi tämäkin ilmoittaa tulostaan niin ei tarvi pohtia ja laskea supistuksia, vaikka se vesien meno ei sinällään ollut kivaa kun sitä vettä tuli koko sen loppu ajan ja piti mennä sairaalaan tippaan jo heti.
Mua karmii myös kaikki leikkaushaavat, oli sitten eppari tai sectio. Niin kovassa muistissa on vielä se, kun pelkäsi nauravansa tai yskivänsä kun se sattui niin helvetisti siihen haavaan ja se veren pakkaantuminen.. mulla kesti vielä täysin parantuminen tasan vuoden, joten ei kiitos enää, ellei ole meidän henki uhattuna.
Mulla leikattiin eppari ekassa synnytyksessä ja kyllä sanon, että luonnollinen repeäminen parani niin paljon kivuttomammin! On se tunnoton kohta tuossa emättimen suulla muistona siitä ekasta synnytyksestä... Eka synnytys oli muutenkin perseestä kun se kätilö oli jotain aivan kamalaa! 