synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ajatuksia synnytyslaulusta/ äänenkäytöstä synnytyksestä?

Tässä jotain katkelmia kirjasta Synnytyslaulu (Vuori, Laitinen):
  • Aluksi äänen tekeminen saattaa ujostuttaa ja tuntua suorastaan pelottavalta. Tavallista on, että äidit ensin huokailevat ja vähitellen siirtyvät äänen tuottoon.
  • Välillä supistukset olivat hirveitä. Minä huusin HAA:ta supistusten aikana; sitä lujempaa, mitä kovempi supistus oli. Samalla pidin huolen siitä, että leuat olivat rennot..
  • ..hallitsematonkin karjunta karjunta jotenkin lähetti kivun maailmalle ja helpotti minua.
  • ..ääni voi viedä pois pelon kohdata kipu, ja ääni antaa välineen kestää sitä.
  • Naiset kertoivat, että äänen käyttäminen oli vähentänyt tarvetta kipulääkitykseen..
  • A- ja u-vokaalit auttoivat hengittämään loppuun asti..
  • Voimakkaissa supistuksissa apua toi myös m-konsonantin resonanssi. kehossa.
  • A ja o olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tehokkaita kehon ja mielen ohjailijoita, että suureksi hännästyksekseni selvisin urakasta ilman epiduraalipuudutusta.
 
Mua kiinnostaa kovasti kaikki luonnolliset kivunlievitysmenetelmät ja aktiivinen synnytys. Esikoisen synnytys piti käynnistää puhkaisemalla kalvot ja oli ties mitä piuhaa kiinni kropassa. Olin myös valvonut pari vuorokautta kipeiden supistusten takia että olin ihan väsynyt. Lähinnä siis oli mahdollista makoilla ja istua jumppapallon päällä, edes vessassa ei saanut käydä. Jäi jotenkin niin passiivinen olo siitä kaikesta, niin ihanaa olisi saada olla vähän aktiivisempi synnytyksen aikana :)
 
Synnytyslaulu-kirjasta, nyt miehen kokemus synnytyksestä:

"Neljän maissa heräsin ja tiesin, että nyt oli tosi kyseessä. Kohtasimme yhdessä jokaisen supistuksen laulamalla a-o-u-m-äänteitä rauhallisesti koko supistuksen ajan. Välillä lauloimme eri äänteet yhteen, välillä taas kunkin erikseen samassa järjestyksessä. Jossakin supistusten välisessä suvannossa L (puolisoni) merkitsi tussilla supistuskipujen kohtaamisessa auttavat akupisteet jaloissaan ja pikkuvarpaan kynnen vieressä; viimeinen oli erityinen siksi, että se osoittautui kaikkein parhaaksi supistuskivun taltuttajaksi.
Lapsen tuleva kummi osallistui kanssamme synnytykseen. Hän yhtyi lauluumme jo kotona.. .. Siinä voimassa, laulumme yhteisessä tilassa ajoimme sitten sairaalaan.
Sairaalaan saavuttuamme kätilö oli koko ajan mukanamme, mutta antoi meidän edetä omaan tahtiimme. Hän piti huolen siitä, että sikiön sydänääniä kuunneltiin silloin tällöin. Muuten hän ei puuttunut synnytyksen kulkuun ennen kuin sen loppuvaiheessa. Kun viimeiset 2 cm kohdunsuuta olivat antaneet periksi, odotimme synnytyksen etenevän nopeasti päätökseen. Lauloimme edelleen yhdessä jokaisen supistuksen ajan ja painelimme L:n ohjeiden mukaisesti hänen akupisteitään. Kun synnytyksen eteneminen hidastui ja viimeiset työntöpoltot antoivat odottaa itseään, kätilö otti ohjat käsiinsä. Hän asettui ulkoiseksi voimaksi, joka tietää, mitä tehdä. L toivoi laulun jatkuvan ja me jatkoimme, mutta jäljellä oli enemmän muodollisuus kuin voima.
Lapsi on laulettu maailmaan, vaikka laulun puhti loppumetreillä katosikin. Tyttö on terve ja hyvinvoipa, vahva silmiensä voimassa heti ensihämmennyksestään toivuttuaan. Laulu kantoi meitä kaikkia niin, että synnytyksen jälkeinen tavanomainen ja totaalinen väsymys ei kohtaa ketään meistä."
 
Synnytyslaulu alkaa olla luettu ja harjoiteltiin tänään ukon kanssa yhdessä. Siis hää ei laulanut/ huokaillut, mutta hieroi/ rentoutti/ antoi akupainantaa minulle eri asennoissa, joissa voisin olla avautumisvaiheessa, ja tuntui hyvältä. Kyllä me vielä päästään yhteislauluunkiin.. :rolleyes:
 
Muokattu viimeksi:
Mä en uskalla tehdä kauheasti vielä mitään suunnitelmia kun en vielä tiedä saanko synnyttää alakautta. Kovasti toivon että se olisi mahdollista.

Esikoinen oli kiireellinen sektio yllätyspoikkitilan vuoksi eikä mikään kovin hyvä kokemus, päinvastoin.
Kakkonen ja kolmonen syntyneet alateitse jakkaralla, mutta se jakkara on nyt kiellettyjen listalla kun ei saisi tulla repeämiä mulle tehtyjen suolistoleikkausten vuoksi.

Ainoa varma asia on synnytyspaikka, joka riskien vuoksi Naistenklinikka
 
Synnytysketju avattu, jee! Odotan jo kovasti synnytystä avoimin mielin. Otan sen vastaan sellaisena kuin se tulee. Esikoisen kanssa odotin myös kovin, että pääsen synnyttämään...ainoa poikkeus oli se että olin 100% varma että saan synnytettyä lapsen alakautta vaikka oli tiedossa että oli iso. Tai siis 100% toive alatie synnytykseen. Olin miehelleni antanut yhden kannustus lauseen, mikä olisi tukenut supistusten aikana "jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin". No asiat alkoi mennä päinvastaisesti. Mikään supistus ei vienyt synnytystä eteenpäin. K-suu ei avautunut, vauva oli niin iso eikä mahtunut laskeutumaan. 16 h avautumattomuus vaiheen jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon. Olin pitkään pettynyt kun synnytys päätyi sektioon ja leikkaushaavakivut oli kovat. Typerää sikäli, että synnytys menee miten menee. Olin vaan liian toiveikas alatiehen.

Nyt edellisestä oppineena olen 100% avoimin mielin, tulee mitä tulee. Seison täysin näiden sanojen takana. Toiveena yhä on alatiesynnytys ja jos mahdollista niin olla avautumisvaiheessa ammeessa ja ponnistusvaiheessa kontillaan. Aika näyttää mitä synnytys tuo tullessaan. Positiivista se että olen ihan täysin valmis kaikkeen, ja ilo vaan jos jokin oma toive toteutuu.
 
Niin no mulla myös sama toive. Mutta syynä on se että pelkään sitä sektiota :( onneks kuitenkin oon tutkinut paljon ja tiedostan että asiat menee niin kuin menee sitten h-hetkellä..
 
Voi apua tuota synnytyslaulua! Siis pelkkä ajatuskin jostain yhteislaulusta ja ääntelystä miehen ja kummin kanssa sais mun supistukset loppumaan :laughing001.

Noin periaatteessa aktiivinen ja mahdollisimman luonnonmukainen synnytys kiinnostaa, eli se että voisin liikkua ja synnyttää sellaisessa asennossa joka tuntuu mahdollisimman luontevalta.

Ja ihan varmaan tuollaiset yhteishyminät ja hengittelyt auttavat ja toimivat oikealla kohderyhmällä ja hienoa että kaikenlaista saa ja voi kokeilla. Itse toivon että kätilö olisi sellainen riuskaotteinen käytännönnainen joka ei lässyttäisi hymistelisi vaan sanoisi mitä kannattaa tehdä ja tsemppaisi sellaisella suoraviivaisella tavalla ( tyyliin että kyllä se vauva sieltä syntyy, ponnista vain!) .
 
Se on hyvä, että on ajatuksia siitä, mitä itse synnytykseltään haluaa tai ei. Mulla on alkanu vasta nyt usean synnytyksen jälkeen kirkastua, mitä mä haluan ja mitä en.

Sekin on oikein hyvä ja luonnollista, että ei oo ennalta ideaa siitä, mitä synnytykseltään haluaa/ toivoo. Ekakertalainen nyt ei tiedä, mitä tuleman pitää ja onkin hyvä olla avoimin mielin.

Itteni tuntien avautumisvaiheen kipu on niin voimakas ja jyräävä, että menen ihan kipsiin, jännitän lihaksia (hartiat, leuka, ym.) ja koitan taistella kipua vastaan. Se hidastaa synnytyksen etenemistä ja vie voimat sekä psyykkisesti että fyysisesti. Synnytyslaulusta tarttui takkiin mukavasti ideoita supistuskivun hyväksymiseen ja hengitykseen/ rentoutumiseen keskittymiseen. Nyt pitäis aloitella kirja Luonnollinen syntymä/ synnytys, joka kertoo aktiivisesta synnytyksestä. Kirjoitan varmaan taas tänne poimintoja keskustelun siemeneksi, yhteiseksi iloksi ja itellenikin muistiinpanoiksi. :joyful:
 
Pitäis varmaan kyllä lukaista joku luonnollisen synnytyksen kirjanen. Synnytys on ainoa asia tässä raskaudessa, josta en oo hakenu tietoa juurikaan. Ainoastaan kuunnellut kavereiden juttuja.
 
Mä ajattelin poimia tuosta synnytyslaulusta sen kurkun ja leukojen ym.rentouttamisen, siitä oli synnärin sivuillakin kirjotettu, että olis tärkeetä!
 
Suun ja leuan alueen rentona pitäminen on tärkeää, koska ne lihakset on yhteydessä suoraan kohdunsuulle. Supistusten aikaan helposti alkaa pistämään kivulle vastaan ja jännittää lihaksia, jolloin yleensä myös pidätetään hengitystä ja näinollen kohdunsuun avautuminen hidastuu ja vauvan hapensaanti myös heikentyy. Sen takia olis tärkeää harjoitella erilaisia rentoutusmenetelmiä ja hengitystekniikoita ja mielikuvaharjoittelua jo raskaana ollessa. Synnytyksessä ne on sitten helppo ottaa käyttöön, kun niitä on etukäteen harjoitellut.
 
Kaikki kunnia kaikille erilaisille synnytysmetodeille, mutta minulla kyllä nousee karvat heti pystyyn kaikista hymistelyhommista :D jos menee samalla kaavalla tämä synnytys kun edellinen, oon kivun kanssa avautumisvaiheessa ihan hiljaa oman pääni sisällä, viimeks tuntu että kätilön empaattinen olalle kosketuskin häiritsi kovasti. En päästänyt kuulemma ääntäkään ennen kun sitten kuudessa sentissä pyysin epiduraalia. Jotenki kun saan olla hiljaisuuden keskellä pystyn rauhottaan itseni kipujen läpi. Kai sekin voi tietty olla jotain äänetöntä lauluntapaista. Jokainen tyylillään :)
 
Onhan se hiljaisuuskin kait omanlaistaan meditointia :) ite en vielä mitään synnytyslaulua ole edes tutkinut tai mitään mut oon huomannut että jännitän leukaa kyllä näissä kivuttomissakin supistuksissa ja joogassa opittu syvä uloshengitys (vähän niinku sanoin "haaaaaaaaaa") auttaa ihan huomattavasti tuohon leuan jännittämiseen :) pitäis vaan lisää vielä katsoa kyllä noita ja mietin just tänäänkin että tutustuisi meditaatioon vähän enemmän.
 
Mä varasin viikonloppuna tapaamisen doulan kanssa. ei tule synnytykseen mukaan mutta tässä ennättää vielä auttaa löytämään kehoon tasapainoa, jos vaikka lapsi kääntyis raivotarjontaan ja sais edes kokeilla luonnollista synnytystä.
 
Mä ainakin luotan, että ehtii vielä moneen kertaan kääntyä! En itse asiassa edes tiä miten päin nyt on!
 
Eikös joku aiemmin sanonut että voi kääntyä vielä siellä viikolla 36? Vai muistanko nyt ihan väärin?
 
Voi kääntyä vielä vaikka salissa :D

mut mun esikoinen käänty perätilaan aika varhain ja pysyi niin, joten siksi tää tarjonta jännittää mua enemmän kuin jos ois eka mennyt kuin oppikirjoissa. Ja täällä ollaan nyt poikittain, näkee jo vatsan päältä kun on pylly toisella kyljellä
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top