Kotivalo mullakin on synnyttäminen alkanut mietityttämään, ehkä hyvä niin kun se kuitenkin tulee olemaan edessä :) Mä oon sitä mieltä, et kannattaa jonkin verran asioista ottaa selvää ja olla perillä, mut pitää muistaa että synnytys on kuitenkin jokaisella omanlaisensa ja jokaisen lapsenkin kohdalla omanlaisensa. Uskoisin, et todella harvoin asiat synnytyksessä menee just niin kuin on etukäteen suunnitellut ja synnytys onkin ehkä vielä se isoin juttu, minkä kohdalla pitää muista et kaikki asiat ei oo meidän päätettävissä. Ja sitä paljasta pintaa ovat ammattilaiset kyllä tottuneet näkemään, uskon et se synnyttäessä myös unohtuu itseltä kun on paljon muutakin mietittävää
Mun eka synnytys meni tosi nopeasti, kotona sinnittelin pitkään suihkun avulla ja sairaalaan tulon jälkeen meni vähän reilu kolme tuntia, kun tyttö oli maailmassa. Ainoastaan ilokaasua pystyin enää saamaan kivunlievityksenä, mikä oikein hengitettynä toimi hyvin. Poika syntyikin enemmän yliaikaisena. Olin synnyttämättömien osastolla hetken, kunnes sain oksitosiinia. Mä yritin kuitenkin itse pidätellä ja viivytellä synnyttämistä, kun isä yritti töistään päästä paikalle. Lopulta synnytin kaksin kätilön kanssa, taisin saada kohdunkaulan puudutuksen, mikä ei sit enää siinä vaiheessa kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa.
Kolmas synnytys menikin ihan "pilvessä". En ollut varautunut siihen ja raskausmyrkytyksen takia kun olin sairaalassa, kovasti toivoin pääseväni vielä kotiin. Kuitenkin lääkäri totesi muuta ja tehtiin sektio. Synnytyssaliin meno oli tosi vauhdikasta, anestesiahoitaja älyttömän ystävällinen ja huolehtiva, miehen kanssa juteltiin samalla kun mahaa avattiin ja vauva tuli maailmaan. Ehdin kuulla vauvan äänen, kun sitä lähdettiin viemään teholle ja kehotin isän matkaan mukaan. Ei mennyt se synnytys mun mielestä niinkin piti, mut tilanteesta johtuen menihän se. Itseä harmitti se, ettei vaikuttamisen mahdollisuutta ollut ja et olin niin tokkurassa lääkityksestä ym. Kuitenkin pääsin näkemään ja erityisesti pitelemään vauvaa jo samana päivänä ja lopulta kaikki vuorovaikutussuhteen ja läheisyyden tärkeyden puolesta meni hyvin. Itse opin ainakin sen, ettei todella saa liikaa suunnitella. Avoimin ja rauhallisin mielin kun menee, niin ei tuu liikaa pettymyksiä ja harmituksia. Toki jonkinlaista suunnitelmaa voi olla, mutta pitää tajuta ettei kaikki suunniteltu oo toteutettavissa.