Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosalina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla sama. Mä en varmaan pitkään aikaan henkisesti toipuis, jos joutuisin sektioon. Olis tosi kova pala. :( mulle se ei olis synnytys vaan pelkkä leikkaus.
 
Minä myös mieluummin synnytän alateitse. Sektio olisi mulle kauhun paikka ja iso pettymys mutta jos niin kävisi niin minkäs sillekään sitten voisi....
 
Mäkin toivon luomumpaa tällä kertaa. En vastusta kivunlievitystä ollenkaan, mutta mulla on sama kokemus kuin Rosalinalla käyrillä makaamisesta kun liikkumalla olis voinut itse helpottaa oloaan. Mulla jouduttiin synnytys myös käynnistämään uudestaan oksitosiinilla kun omat supparit lopahti. Kokonaisuudessaan homma kesti neljä päivää, alkoi ja loppui... Mulle helpoimmat sentit oli ne viisi viimeistä, kalvojen puhkaisun jälkeen. Paljon jäi hampaan koloon, mutta palkinto on ehdottomasti sen arvoinen! Täytynee se toivomuslista raapustaa ekasta kun ei oikein osannut mitään toivoa, kun ei tiennyt miltä se itsestä tuntuu tuo homma on kuitenkin niin yksilöllistä. Lähinnä toivon että omat supistukset kantais loppuun asti eikä tarvis sitä tippaa ottaa se kun ei ollut ollenkaan kivaa...
 
Näitä on kyllä kiva lukea, kun itellä ei oo mitään kokemusta ko. toimenpiteestä. Mua tosiaan ennen raskautta karmi ajatus synnyttämisestä, mut nyt kun se on eessä, ni ei se pelota oikeestaan paljoakaan. Tänään neuvolassaki kysyttiin että pelkäänkö eniten sitä kipua. Ei, en pelkää, pelkään sitä et repeän kahtia. Mutjoo, kaikki kivunlievitys silti tänne vaan.
 
Mä odotan synnytystä mielenkiinnolla. Kiinnostaa että voiko se sattua enemmän kun mun pahimmat endometrioosikivut. T.masokisti ;)
 
Mä silloin sanoin aikoinani että kaikki mahdolliset puudutukset mulle ja heti. Olin kuitenkin kotona ollessa auennut jo 7 cm ja kun pääsin laitokselle sain mennä suoraan saliin. Kätilö ihmetteli että enkö ole kipeä, jos yks Panadol ja suihku on ollut mun kivunlievitykset, sanoi sitten heti että no ei me sitten lääkkeillä aloiteta. Sain siis lämpimän kaurapussin ja voi että se oli yhtä tyhjän kanssa. Kun se ei oikein toiminut (enkä sitten kehdannut valittaa kipuja kun olin ollut jo niiiiin reipas), kokeiltiin ilokaasua. Se nyt ei tehnyt muuta kuin vähän oudon olon ja pahan maun suuhun. Lopulta sain tuntia ennen kuin poika syntyi pcb:n (? kohdunkaulan puudutteen) ja sen laittaminen oli koko synnytystilanteessa kaikista kamalinta! Teki niin kipeetä, mutta kyllä kun ne molemmat piikit oli laitettu, olo oli kuin taivaassa, supistukset tuntui mutta ei enää sattunut samalla lailla. Mutta ei ne kivut sellasia ollut mitä jenkkileffoissa, ei tullut mieleenkään kirkua ja huutaa, tai puristaa miehen kättä saati haukkua miestä ja kirota. Aika rauhallinen ja seesteinen se tilanne loppujen lopuksi oli. Ja kivun kestää kun tietää että sillä on merkitystä, ja palkinto on mittaamaton. :Heartred

Eikä salissa tullut kelloa kateltua, aika meni tosi nopeesti ja tuntui että ihan just mä vasta tulin tänne. Aamuseiskalta oltiin laitoksella ja poika syntyi kutakuinkin tasan viis tuntia siitä.
 
Mä olen nyt viime päivinä alkanut miettimään enemmän synnytystä. Toivon myös että pystyisin olemaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään ja toivon etyä synnytys nopeampi mitä esikoisesta, vaikka ei sekään kestänyt kaikenkaikkiaan kuin 10h. En pelkää synnytystä mutta kyllä se vähän jännittää :) Toivon myös ettei raskaus menisi kauheesti yliajalle...
 
Mulla eka synnytys oli käynnistetty ja sain ilokaasua ja epin ja kesto oli 11h50min. Toinen käynnisty ku vedet meni ja sain siitä spinaalin ja kesto oli 6h. Kolmas oli sit nopee..eka supistus tuli aamulla klo 6.00 ja poika oli ulkona 7.30. Kerettiin onneks sairaalaan. Kipuihin en kerinny saamaan mitää ku salissa kerkesin olla 5 min. Mieski istu viel takki päällä vieressä hölmistyneen näkösenä et eikö täällä tarviikkaa istuu koko päivää :)
 
Ei kai sitä kukaan toivo, että menis yliajalle. Mikäs siinä on maksimi, ku aletaan sit käynnistää jos mitään ek tapahdu ja vauvalla kaikki hyvin?
 
Mulla esikko käynnistettiin ja kyllä sillon lopussa kun mikään ei auttanu ja 5h siinä vaiheessa maannu vaan yhessä asennossa sängyssä niin tuli kyllä kirottua kaikki lääkärit ja kätilöt. Ponnistus vaihe oli toinen kun siihen epi ei enää auttanu ja oksitosiinia ei keritty vähentämään niin kivut oli kamalat. Mutta en tänäkään päivänä niitä pahalla muistele. Toivon vaan että tällä kertaa selviän ilman oksitosiinia kun se aiheutti niin helvetilliset supistukset ja sitä myötä kamalan kivun. Sillon kun ei kokenut sitä että supistukset pikku hiljaa kovenis vaan ne tuli suoraan ja kovana. Mut nopee se oli kun siitä kun tippa laitettiin käteen niin 6,5h niin neiti oli maailmassa. :) Onneksi oli mukava kätilö jonka kanssa jälkeenpäin juteltiin ja pahoittelin sille kielen käyttöö. Se vaan naureskeli mulle että ei se mitään. :D
 
Rosalina: mun synnytyksen kestoksi oli merkitty varmaan noin 3 tuntia. Sairaalassa kerkesin olemaan pari tuntia, mutta mulla oli aika pitkä ponnistusvaihe, 45 min.
 
Sana85, sun pitää lähteä jo melkein ekasta supistuksesta sairaalaan sit kesällä että ehdit. :P onks teillä pitkä matka laitokselle?

Oispa mahtavaa, jos ite osaisin tulkita oloani ja pystyisin olemaan kotona siihen asti, että oon 6-7cm auki. Jos ei se loppukaan avautuis kovin vauhilla niin ehtis hyvin sairaalaan muttei tarttis tolkuttoman kauaa notkua salissa. :)

Mulla oli toisen synnytyksen kohdalla toiveena polikliininen synnytys. Ei ihan onnistunut, kun tyttö syntyi alkuillasta, joten lääkärin kotiinlähtötarkastus jäi seuraavaan aamuun. Mutta täyttä vrk ei tarvinut olla sairaalassa tytön syntymän jälkeen, kun päästiin kotiin.
Nyt en vielä tiedä mitä toivoisin... ehkä ois kuitenkin tällä kertaa kiva saada tutustua vauvaan rauhassa sairaalassa pari päivää :) oli viimeksi niin eri tilanne...
 
Mun esikoinen on syntynyt suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Mä en ole koskaan ajatellut että synnytys olisi ollut jotenkin huono tms. Päin vastoin oli suuri helpotus että kaikki meni hyvin ja lapsi syntyi turvallisesti maailmaan. Mutta nyt toisen lapsen kohdalla joka oli tulossa maailmaan pää edellä, tuntui täysin luonnolliselta lähteä synnyttämään se alakautta ja toivon että kolmannenkin saan niin synnyttää :smile
 
Rosalina, matkaa on 20 km sairaalaan. Synnytystapa arviointia meinasivat tästä. Se tehdään kai äippäpolilla..en tiiä sit mitä tarkalleen ottaen tekevät mut luultavasti saattavat harkita käynnistämistä josko on vaarana et syntyy nopeesti.
 
Mua ei oikeastaan jännitä tai mietitytä synnytys vielä yhtään (koska tosiaan,siihen on aikaa),syynä ehkä se että ensimmäistä odotellaan,ei oikeastaan tiedä mitä tuleman pitää, ja vaikka minkälaisia tarinoita on kuullut,ihan laidasta laitaan, hartain kaikista toiveista ikinä on juuri se,että sinne synnytykseen asti menee kaikki hyvin,ja tietenkin juu että synnytys menee hyvin :D Saa sen oman pienen syliin..:love7:love7:love7tsiisus pelkkä ajatuskin:love7:love7:love7
 
Kaikille ei muuten spinaali käy! Mulla oli ekassa epiduraali, sen laitto sujui suht ok ja toimi!
Toisessa otin puudutteen vasta kun olin jo reilusti auki ja puudute oli spinaali.
Laitto sattui, kirveli ja rukoilin että älkää laittako!
Puudutus toimi toispuoleisena.

Minulla oli jalkaleikkaus 8 kk synnytyksestä, puudutteena spinaali - tai niin toivoin.
Lääkäri runnoi selkää ja spinaalin laitto meni pieleen taas, nukutettiin ja kun heräsin niin lääkäri kertoi että mulla on selässä niin pitkät luut että mulle se ei sovi ja ei kuulemma monelle muullekkaan.
Sitähän ei voi tietää ennestään sopiiko vai ei, mutta itse olen myös epiduraalin kannalla!
 
Toistaiseksi ei itse synnytys pelota kipuineen. Pelottaa hirveästi piikit ja vempeleet joilla puudutteita laitettaisiin.. Kammottava piikkikammo ollut pienestä pitäen.
Luulen että jääräpäänä tahdon olla mahdollisimman pitkään ilman puudutteita ja lopulta kun kipukynnys on runsaasti ylitetty niin alan rukoilemaan kaikkea mahdollista - mutta voiko sitten olla jo liian myöhästä auttaakseen?? :D no kattoo kuinka käy...
 
Mullahan meni yliajalle, 41+5 oli mulla yliaikaiskontrolli ja 42+0 oli sovittu käynnistys, mutta vauva päätti sitten lähteä itekseen syntymään ja lopulta syntyi 42+0 :) . Mä olin kuitenkin yliajallakin ihan hyvävointinen eikä se mua nyt niin ees haitannut, paitsi se että ihmiset kyseli joko joko.. Shoppailin vielä hulluilla päivillä päivänä 40+0 eikä mulla ollut yhtään sellanen tunne että vitsi tänään on laskettu aika ja sen pitäis syntyä :D .
 
Mulla on toivelistalla jo peräruiske ja spinaali :D Kivempi synnytyää ku ei kakka lennä.. Ekalta oli nautinto, kun oli muutenki ollu ummetusta, kun sai perähuuhtelun ennen synnytystä. Voi sitä nautintoa :D Suunnittelin, että jos suinki pärjäisin ilman epiduraalia. Ekalla sainki spinaalin ja oli ihan paras puudute! Kärvistelis ja fiilistelis niitten kipujen kanssa kunnes ois sitte sopivasti paikat auki ja vois ottaa sen puudutteen. Eihän siinä se vaikutus oo ku pari tuntia.. Kohdunkaulanpuudutteita varmaan tulee aneltua kuitenki sitä ennen :D Se kipu on siis jotain mitä ei ois koskaan uskonu kokevansa.. Ja taas mennään! Toivottavasti synnytys sujuu yhtä hyvin kö edellinenki. Koskaan ku ei voi tietää miten käypi..
 
Mulla oli kans esikoisesta toivelistalla peräruiske, mutta kummassakin synnytyksessä luonto hoiti homman ja vatsa tyhjeni kun supistukset alkoi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top