Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosalina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
"Se jakkara on mahtava! Siihen tähdätään tälläkin kertaa" Tuo nauratti vähän, kun tässä hetken ajan sai lukea kommentteja paskomisesta ja kakkosen pusertamisesta.......... :hungry:
 
Mulla meni tuon esikoisen synnytys aika haipakkaa tahtia (tai omasta mielestä), kotona alko supistelut ennen seiskaa aamulla, illalla n.22 aikaan lähdettiin porvooseen ja pnnistus vaihe alko 23.50, neiti ulkona 00.08 :) jännä miten ei oteta ensisynnyttäjiä heti kun soitan että oon auki sen ja sen verran vaan käsketään olla himassa vielä. Olinkin auki jo 5cm kun päästiin paikanpäälle ja hoitaja totes että oho lähetäänpäs heti saliin. Lieviyksiks sain epiduraalin, autto hetken mutta ei ponnistaessa niin yhtään. Ilokaasulla äidin kanssa naurettiinkin jo vaikka kivut oli kovat :D hyviä muistoja jäi mitä nyt muistaa :D
 
Mulla ei ole synnytyksestä keskoslapsen äitinä enää mitään muuta ajateltavaa kuin että kunpa se käynnistyisi edes toukokuun puolella. Piste. :sad001

Mulla meni romukoppaan kaikki synnytysasennot, sairaalakassit sun muut toiveet -> rv 33+2 ambulanssilla naikkarille. :shifty:

Neuvolalääkärissä viime viikolla sanoin että voinhan pliis yrittää päästä synnytysvalmennukseen vaikka olenkin uudelleensynnyttäjä, kun senkin aikaan oli viimeeksi jo vauva kotona jopa :rolleyes: Äitin superlikka :Heartred

Kuulostaa ihan tyhmältä mutta eniten jäin kaipaamaan niitä pieniä hassuja asioita: Sairaalakassin pakkaamista, loppuraskauden rantapallona pyörimistä, hirveitä raskausarpia, odottelua, epiduraalin anelua (mulla oli koko ajan anestesialääkäri oven takana vahtimassa että millo laitetaan). Sanoin monta kertaa kätilölle pöhnässäni et eihän tää mene yhtään niinku niissä telkkarin synnytysohjelmissa missä pitää kiroilla ja huutaa että saisi edes jotain puudutetta :grin
 
Toivotaan Eevei että saat kokea loppuraskauden riemun :wink Tuu sit kertoo niistä ku viikkoja on 42!

:)No ei vaan. Ainahan sitä parasta toivoo, jospa menis kaikki huvin!
 
Mä synnytin myös siinä puoli-istuvassa asennossa, ja koin sen olevan ihan helppo, kun jaloilla ja tampattua vastaan aika hyvin. Tosin siinä asennossa kuulemma helposti synnytyskanava jää "littiin" kun häntäluu painaa? Että jos vauva onkin vähän isompi mitä odotetaan niin ulos tuleminen saattaa olla vähän hitaampaa kuin esimerkiksi jakkaralla tai kyljellään.
 
Puoli-istuvassa asnnossa joutuu ponnistamaan ns. ylämäkeen, kun synnytyskanava taipuu viistosti eteenpäin. Ja häntäluu voi tosiaan tulla vielä eteen. Mut periaatteessa mukava asento äidille siinä mielessä, että supistusten välillä on helppo valahtaa rennoksi siihen laverille :)
 
Mulla meni tuossa puoli-istuvassa asennossa 10 minuuttia, varauduin nimenomaan siihen että saa välillä heittää veteläksi, mutta siinähän se meni ponnistamiseksi vaan koko keissi. :)
 
Mulla oli 16min esikoisen ponnistusvaihe puoli-istuen. 10min jälkeen pojan sydänäänet romahti ja tehtiin eppari, hälytettiin lisäapua ja lääkäri imukupin kans paikalle. Pää oli kyllä tulossa jo ennen kuin lääkäri sai imukupin paikalleen, joten ei ollut varsinainen imukuppisynnytys. Mutta kovalla rytinällä hoidettiin ne viimeiset minuutit, hoitajat karjui mulle että "NYT PONNISTA PONNISTA" ja ite en tuntenu ees milloin supistaa. Enkä tienny miten ja mihin suuntaan ponnistetaan... oli se ihmeellinen kokemus.:confused:
Tulipas avauduttua...:rolleyes::grin
 
Mulla tuli ensimmäisessä synnytyksessä 3. asteen välilihan repeämä (poika tuli käsi poskella ja kasvot edellä, jes...). Se ei kuitenkaan ollut yhtään kipeä, vaikka ommeltiinkin yli puoli tuntia (eikä se omeleminenkaan sattunut yhtään). Peräsuolen puolellekin oli tullut repeämä. Pystyin heti istumaan ja kävelemään jne, eikä jäänyt onneksi mitään vaivoja. Kovin tarjoivat sairaalassa kipulääkettä, ihmettelivät kun olin vaan että ei mua satu yhtään. :D

Monesti noista pahoista repeämistä voi jäädä virtsan/ulosteenpidätysvaivoja. Lääkäri katsoi viime käynnillä, ettei vanhoista repeämistä näkynyt enää jälkeäkään ja ei pitäisi vaikuttaa seuraavaan synnytykseen. Silti vähän jännittää miten tällä kerralla menee. Toivottavasti tulisi oikein päin ulos ja ei olisi käsi poskella. :D Onko muilla käynyt vastaavaa?
 
Mun edellinen synnytys oli todella rankka niin henkisesti kuin fyysisesti joten tämä tuleva syntyy todennäköisesti suunnitellulla sektiolla, pelkotilan/ahdistuksen sekä edellisen kokemuksen perusteella. Ekassa synnytyksessä yritettiin imukuppia myöden että syntyisi alakautta jonka jälkeen vauva syntyi kiireellisellä sektiolla. Olo siis kuin olisi synnyttänyt 2 kertaa! Asiaan vaikutti vauvan virheasento sekä mulla ei ollu omia supistuksia juuri ollenkaan.

En nyt silti koe jääväni paitsi mistään tai olevani huonompi äiti vaikka leikkaus päätökseen todennäköisesti päädynkin. Olen joutunut stressaamaan lapsen terveydestä koko raskauden, joten haluan että vauva syntyy maailmaan mahdollisimman turvallisesti. Leikkauksessa tietysti omat riskinsä, mutta enempi äidille.
 
Noin mäkin LauraLady ajattelin esikoisen kohdalla kun hän oli sitkeästi perätilassa loppuun asti. Enkä ole katunut leikkaus päätöstä päivääkään, kaikki meni niin hyvin ja turvallisesti nimenomaan vauvan kannalta :smug:
 
Moi! En oo aiemmin tänne vielä kirjotellukkaan mutta nyt aattelin tulla kertomaan omat kokemukseni synnytyksistä :) mulla on siis kaks lasta ja synnytystä takana,viimeisin vuonna 2013. Tää tyttö mikä syntyi viimeks tuli perätilassa ja olin alusta asti leikkauksen kannalla mutta lääkärit sai miut sit vakuutettua että mahtuu syntymään ihan alakauttakin ja uskalsin kokeilla onneeni.. Uskomatonta kyllä mutta se oli huomattavasti helpompi synnytys kun toinen (joka siis tuli normaalisti) ja jotenkin osittain toivon että tääkin tulis pylly eellä kun se oli niin kivutonta :D Pojan synnytyksessä sain spinaalin, tytön aikaan pärjäsin pelkällä ilokaasulla :) toki molemmat kokemuksena erittäin palkitsevia mutta aattelin kirjottaa jos joku sitten joutuu harkitsemaan perätilasynnytystä,niin ei se oo niin kamalaa mitä luulis jos siis vaan mahtuu tulemaan :D ja mullahan molemmat on syntyny etuajassa ja pienikokosina ja nytkin on tunne että 3-4viikkoa aiemmin saa varautua lähtemään sairaalaan :)
 
Mä joudun kuulemma synnytystapa-arvioon kun oon vaan 150cm pitkä. Onko noi 3.ja4.asteen repeämät kuinka yleisiä?
 
Mulle ei kirjotettu synnytyskertomukseen mitään että minkä asteen repeämiä tuli, mutta toinen oli niin hankalassa paikassa, että lääkäri sen joutui ompelemaan, kun kätilön taidot ei riittäneet :) . Ja kätilö sitten siinä kursi sen epparihaavan kasaan. Olin siinä jalat levällään niin kauan, että pelkäsin tosissaan että kohta iskee krampit pohkeisiin ja reisiin, mutta eivät sit onneks krampanneet. Hyvin mulla on kuitenkin kaikki haavat parantuneet ja suht nopeastikin, enää ei huomaa mitään eroa entiseen verrattuna. Veikkaan, että jos vauva ois oikeessa asennossa tullut ulos, niin ilman repeämisiä ois saatettu selvitä.
 
Mä selvisin pienellä nirhaumalla joka ei vaatinut tikkejä vaikka vauva tulikin vähän vauhdilla kun saatiin ensin imupilla käännettyä oikeaan asentoon. Jälkitarkastuksessa lääkäri totes että tämähän on kuin uusi, ei merkkiäkään synnytyksestä. Oli siinä naurussa pitelemistä kun muuten niin ammattimainen lääkäri innoissaa tuollaista hihkuu jalkoväliä tutkiessaan :)
Tämänpä kerroin nyt siksi ettei tule esikoista odottaville sellainen olo että kaikki repee suolta myöden eikä istuta ilman uimarengasta kuukausiin :) välillä on näillä synnytysjutuilla tapana mennä hurjiksi samanlailla ku miesten armeijajutuissa.
Synnytystapa-arvioon joudun minäkin kun on tuo radi taas todettu.
 
Epparista eli välilihan leikkauksesta tuli mieleen, et itse toivoin, ettei sitä leikata ellei EHDOTTOMASTI VAADI ja ei sitten leikattu. Eli voi rohkeasti tuoda omaa mielipidettä, mutta sillä asenteella, et todella osaavia ovat Suomessa porukka. Et jos jotain pakko tehdä synnytystä edistämiseksi/vauvan/äidin terveyden vaatiessa niin osaavat myös sen tehdä. Ja ei kannatta pettyä vaik ei mennyt kuin störmössä.
 
Muokattu viimeksi:
Totta! Mulla oli kakkosen toivelistassa sama ja tulee tähän kolmanteenkin. Ja aion ite valmistautua synnytykseen kyykkimällä (venyttää välilihaa) ja käytän öljyä. Toivon, että ponnistaa sais omien tuntemusten mukaan ja että paikat sais aikaa venyä.
Kesti puoli vuotta ennen kuin epparihaava parani niin, ettei vaikuttanut seksielämään, pitkään se kiristeli vaikka oli jo periaatteessa parantunut..
 
No mulla tuli se imukuppi mukaan kuvioihin, niin kaiketi sen takia oli tuo eppari pakko tehdä. Mä luotin siihen, että ne on alan ammattilaisia ja koska vauvan sydänäänet alkoi laskea, tuli kiire saada poika ulos. Seuraava vaihe ois ollu sektio, mutta kätilöt ja lääkärit halus tehdä kaikkensa ettei siihen jouduta, eikä sitten jouduttukaan. Alkuun söin kipulääkkeitä, mutta ei tuosta epparihaavasta oo myöhemmin ollut mitään haittaa eikä oo kiristänytkään missään vaiheessa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top