Synnytys.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yosa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kunusiini ja misaemilia: Samaa olen kuullut ammesynnytyksistä. Mutta onneksi mahdollisuuksien mukaan ammeessa saa olla kuitenkin aika pitkään avautumisvaiheessa. Toivon myös että saisin kokeilla ammetta kivunlievitykseen!

Kunusiini: Minuakin kiinnostaisi jakkarasynnytys, olen vaan kuullut että siitä tulisi pahemmat repeämät jos on tullakseen. Täytyypi kuunnella sitten valmennuksessa tarkasti. :)
 
Mua jakkara kiehtoo tosiaan monestakin syystä. Aluksikin siinä saisi olla miehen sylissä ja mies voisi hieroa ja halia samalla ja mikä parasta: mies EI näkisi, miten se pää sieltä änkeää ulos. Mieheni on luonnontieteilijä, eikä häntä sinänsä ällötä ikinä mikään tällainen, mutta minusta tuntuisi kiusalliselta, että hän näkisi alapääni sillä hetkellä. Hänestä siis luonnollista ja mielenkiintoistakin ehkä, mutta minusta aika kamalaa. Toiseksi maan vetovoiman ja asennon vuoksi ponnistaminen olisi helpompaa kuin puolimakuulla. Noista repeämistä en ole kuullut, pitänee kysyä.
 
Meillä neuvolalääkäri 24.6 niin siellä otan kyllä pelkopolin taas esiin. Itse kyllä tuntuu että haluan siellä käydä ja kun saisi sitä infoa lisää niin josko pelko hieman helpottaisi ja olisi sitten varmaan omissa papereissa ylhäällä tämä pelkoasia kun synnytyksen aika on. Mutta tänään olin niinkin reipas ja rohkea että varasin itselleni hammaslääkäriin tarkistusajan!!!! Menee elokuun loppuun saakka, mutta kun kuitenkin toteavat, että on tullut niitä reikiä niin eipä niitä tuon pelon takia saisi kun vasta synnytyksen jälkeen paikattuakaan :D Hyvä siis näin. Ja Wow pistän korvan taakse mikäli en saa ohjeistusta rentoutumishommiin ^^
 
En oo vielä ihan kamalasti miettinyt, ehkä nyt viime päivinä just enemmän...

10v sitten pelkäsin mm. synnytystä kovastikin, mutta tuntuu siltä että olen päässyt siitä yli. Se oli kai sellaista tuntemattoman pelkoa enimmäkseen. Nyt en ole osannut oikein pelätä, ainakaan vielä. Varmasti se kyllä jännittää paljonkin sitten lähempänä. Mutta ehkä mä oon huomannut, että yleensä kun oon pelännyt jotain, niin se on ollut turhaa. Uskon, että tämäkin menee ihan hyvin. Ja mä oon ajatellut silleen, että synnytys on kuitenkin niin lyhytaikainen tapahtuma...jos se kestää max 2vrk tms, niin miksi murehtisin ja pelkäisin vaikka 3kk etukäteen. Mua siis tämä ajatus auttanut viime aikoina. Onneks ei nyt oo sitä kamalaa pelkoa enää. Silloin tuo ei ehkä auttaisi.

Mietin myös sitä, että miksi synnytyksestä on tehty niin suuri numero. Siis kivusta ja kaikesta. Ehkä se sitten on niin kamalaa, mutta ehkä siinä on kuitenkin mukana aika paljon sellaista suurenteluakin?

Kipujen kestäminen tietysti jännittää, ja se että esim. mies ja muut ihmiset näkee mut siinä tilassa mihin ehkä joudunkaan. Pelkään siis kai hallinnan menettämistä, tms. En haluaisi huutaa tai mitään. Oikeastaan en kyllä usko, että huudankaan. Mut toisaalta tämäkään ei enää tunnu niin isolta asialta. Synnytykseen lähtö tietysti myös jännittää. Siinä joutuu vähän itse tietämään, että missä mennään.

Ekaa kertaa kun menen synnyttämään, niin mulla ei ole kamalan vahvoja toiveita, tai en ainakaan aio tehdä mitään ehdottomia vaatimuksia... Luulen, että epiduraali voisi olla hyvä, mutta siinä ja muussakin kivunlievityksessä ym. pitää varmaan kuunnella sairaalaväen viisauksia. Siis, että missä vaiheessa se olisi hyvä. Ilokaasusta tosi moni on sanonut, että tulee huono olo, joten ehkä ei sitä.

En näe välttämättä pelkästään järkevänä sulkea pois kaikkea kivunlievitystä, koska oon ymmärtänyt, että se voi myös rentouttaa ja nopeuttaa avautumista. Eli jos on liian kovat kivut tai paniikki tms, niin synnytys ei etenekään. Tai toisaalta niin voi käydä, jos lievittää liikaa kipua tai liian aikaisin? Kai tässä pitää vaan luottaa viisaampien ohjaukseen. Ja kai sitä sitten vois koittaa kaikkea luonnollisempaakin kuten kävelemistä, hierontaa, rentoutumista, tens-laitetta, suihkua jne.

Ehkä nämä ajatukset selkiintyvät tästä lähempänä. Meillä on synnytys-perhevalmennus merkattu sairaalan auditorioon. En tiedä tarkoittaako se, että siellä ei pääsekään katsomaan paikkoja. Toivottavasti pääsee.
 
elenna: Niin tää on niin koulukuntakysymys, monien mielestä taas "huumaaminen" ja ylenpalttinen lääkitseminen on se syy mikä pitkittää synnytystä. Pitää vaan siis ensikertalaisina kuunnella kokeneempien ja ammattilaisten neuvoja ja kokemuksia ja muodostaa niiden pohjalta mielipiteensä. :) Synnytys on varmaan yksiä kiistellyimpiä aiheita maailmassa, monilla on niin ääripään mielipiteitä että todellisuus tuntuu hämärtyvän. Mutta järkevinä ihmisinä poimimme ne meille sopivat jutut. :) Itselläni on tärkeää hankkia paljon tietoa etukäteen ja muodostaa jo jonkinlainen käsitys siitä minkälaisen synnytyksen haluaisin, näin osaan myös vaatia ja pyytää. Itse en nimittäin välttämättä uskalla heittäytyä täysin henkilökunnan vietäväksi.
 
Se vielä piti sanoa että valmistautuminen varmasti helpottaa paljon sitä ettei mitään kauheaa kauhua/paniikkia synnytyksessä tulisi, näin ainakin uskon.
 
Wow, niinpä se taitaa olla... kyllä minäkin meinaan vielä perehtyä asiaan tarkemmin. Mulla on myös hyvä ystävä, joka on tukenut tässä raskaudessa ja synnyttänyt neljä lasta...ehkä hänen kanssaankin tulee vielä juteltua aiheesta. Hän taitaa kannattaa näitä luonnonmukaisia synnytyksiä, mutta ei varmastikaan painosta niillä asioilla, vaan osaa ehkä etsiä sitä kultaista keskitietä...

Niin ja onhan kuulemma jokainen synnytys erilainen. Joten ei ihme, että mielipiteitä on paljon ja ei sekään ihme, että ne on sitten tietysti aika vahvoja... Ihan hyvä, että on erilaisia mahdollisuuksia sitten mennä sen läpi. Luulen, että synnytyksessä on myös sellaista, mihin ei voi valmistautua, kun ei tiedä miten juuri se oma synnytys tulee menemään. Siitä huolimatta valmistautuminen varmastikin auttaa. Ja melkoinen kokemus varmaan on eessä, mut ei nyt oo mitään syytä epäillä, etteikö siitä selviäisi.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Wow
Tosi aktiivisesti te täällä kirjoittelette, tosi kiva juttu!

Mulla ei varsinaisesti vielä synnytys itsessään pyöri mielessä, mutta toki olen koittanut miettiä miten saadaan eläinten asiat siksi aikaa järjestykseen kun laitoksella ollaan. Äitini kai tulee koiravahdiksi, mutta sitten on nuo hevoset. Toivotaan, että on pitkään lämmintä syksyllä niin voivat olla vaan ulkona. =)

Mä olen ihan alusta asti ajatellut, että pyrin mahdollisimman luomusynnytykseen. En toisaalta totaalikieltäydy lääkityksestä, mutta mahdollisimman pitkälle haluaisin mennä ilman. Tuosta ilokaasusta olen minäkin kuullut niin monelta että aiheuttaa pahaa oloa, että se varmaan jää väliin. Kohdunkaulanpuudute voisi olla sellainen harkitsemisen arvoinen juttu. Ja toki muutkin, jos tilanne niin vaatii. Mutta ei siis vielä mitään erityisiä ajatuksia koko synnytyksestä!
 
Minulla samoja ajatuksia kuin puaprulla. En ole osannut ajatella tulevaa synnytystä vielä. Vastahan tässä alkoi uskomaan tähän raskauden olemassaoloon :) Sen verran olen pähkännyt, että koitan mennä kipujen kanssa siihen saakka ilman suurempia lääkityksiä, kuin kestän. Ilokaasua kokeilen mielelläni. Kun kivut yltyvät sietokyvyn rajoille, niin olen valmis ottamaan muita kivunlievityksiä, kuten niitä puudutteita. Saas nähdä kestänkö pitkään ilman vai en, normaalisti kipukynnys on melko korkea, mutta en ymmärtääkseni tähän saakka ole kokenut synnytyskipujen kaltaisia tuskia.

Pikkuisen uskomatonta kyllä alkaa olla se, että tosissaan kolmisen kuukautta on enää synnytykseen :) Aivan ihana nähdä minkälaisen mussukan sitä onkaan saanut aikaan!
 
Mua eniten on rentouttanu heittäytyminen ammattilaisten käsiin (joudut joka tapauksessa luottamaan kätilöihin, koska ne tarkkailee vauvan vointia ja myös päättää mahdolliset toimenpiteet ja sektiot tms..). Luomu vs. Lääkkeellinen kivunlievitys on ikuinen taistelu. Ite oon saanu selkäydinpuudutteet eikä oo ku hyvää sanottavaa. Luomuilijat vannoo pitkittyneen synnytyksen nimeen, mut kivunlievityksellä voi olla myös toiseen suuntaan vaikutuksia: rentoutuminen kivusta saattaa edistää synnytystä ja synnytyskokemus voi olla positiivinen. Kukin valitsee itse.

Muutaman pointin haluaisin jakaa ensikertalaisille omista kokemuksistani (voi olla, et on täysin erilaisia ku teijän tulevat kokemukset.. :). Synnytyskipu on täysin erilaista ku muut kivut, supistusten välillä on täysin kivutonta ja itselläni kipu on yltynyt pikkuhiljaa ja kivulle voi "tehdä" jotain eli ehkä jonkunlaista kontrollia saattaa löytyä. Siis liikkuminen ja hengittely auttoi. Miehen/tukihenkilön voi käskeä vaikka päälleen seisomaan eli tukihenkilö on nimensä mukaan tukemassa eikä esim tarkkailemassa alapäätä jos se ei teistä tunnu hyvältä. Lisäksi kätilöt on nähny ja kuullu vaikka mitä, joten ei kannata kainostella huutamista, kiukuttelua tms. Kaikkien päämäärä on yhteinen, saattaa vauva ja äiti terveinä sunnytyksen läpi. Ilokaasusta synnytysvalmennuksessa sanottiin, et paha olo johtuu usein tietystä synnytyksen vaiheesta, jolloin oksitosiini aiheuttaa pahaa oloa eikä siis ilokaasu. Kannattaa myös pyytää opastusta sen ottamiseen, kaasun hengittely pitää alottaa jo ennen kipua. Minua rauhoitti ja auttoi synnytyssairaalaan tutustuminen, jossa kätilö kertoi ja vastaili kaikkiin kysymyksiin. Myöskään toimenpiteitä ei mun mielestä tarvii pelätä, niitä ei ilkeyksissä tai sadistisista päämääristä tehdä.. Itselläni esim. Tehtiin välilihan leikkaus ku vauva oli väärässä asennossa ja ihmeellinen on tuo alapää ku se vaan toipuu kaikenlaisesta. Jonkun aikaa kesti tikkien arpien parantua, mut sit tuli entiselleen. Hyvä idea voi olla kirjottaa paperille toiveita ja odotuksia synnytyksestä, niin tulee varmasti kuulluksi ja itsellekin jäsentyy asia paremmin. Kätilöopiston haikaranpesässä toiveiden ja pelkojen kirjaaminen ja niistä kätilön kanssa keskustelu kuului aina systeemiin vaikkei oiskaan eka synnytys. Tsemppiä kaikille tulevaan synnytykseen! Kokemus on varmasti ikimuistoinen ja naisilla toisinaan on tapana kertoa synnytyksistä inttityyliin eli liioitellen.. :) lisäksi yleensä hanakimmin synnytystä purkavat ne, joilla on ollut vaikeampi synnytys, tavalliset hyvinmenneet synnytykset jäävät usein taka-alalle
 
Täälläkään ei synnytys pelota, mutta positiivista jännitystä on ilmassa! Toivon, että synnytystä ei jouduttaisi käynnistämään koska silloin komplikaatioiden riski lisääntyy huomattavasti, valitettavasti ihan työssäkin olen tähän viikottain törmännyt. Mm. meillä huomattavasti enemmän joudutaan tekemään imukuppiavusteisia synnytyksiä ja sektioita juuri näiden käynnistysten vuoksi. Toivon siis että kroppani saisi määrittää milloin synnytän ja hormonitkin pääsisivät samaan syssyyn mukaan.. Avautumisvaiheessa toivon saavani kokeilla ammetta ja epiduraalin otan ehdottomasti! Toivon myös pitkää ihokontaktia ja sitä että vauvan annettaisiin itse "ryömiä" rinnalle ensimmäistä kertaa. Miehelleni toivon että hän saisi leikata napanuoran ja saisi vauvan kenguruhoitoon jos minä en jostain syystä voisikaan pitää vauvaa sylissäni heti syntymän jälkeen.

Eniten jännittää että ketähän kätilöitä sattuu olemaan työvuorossa, ovat nimittäin kaikki työkavereitani.. Ja kuinka sitä itse synnyttäessä käyttäytyy ja mitä sanoo :eek: Toivottavasti on kätilö jonka kanssa tulen muutenkin kivasti juttuun niin ei tarvitsisi sitä jännittää.. Miehen puolesta jännitän enemmän kuin omastani :D

Katsokaapas tämä ihana video, näin ensi-imetyksen haluaisin tapahtuvan :)
http://www.youtube.com/watch?v=e9WtH4dq-cw
 
Syysmami: Ei saa tommosia videoita näyttää hormonihuuruissaan olevalle! :D nyt itken täällä ihan valtoimenaan ja mies ihmettelee mitä hittoa! Mutta juuri tuo on se, mitä itsekin haluaisi kokea. Ihana video <3
 
leku: Hyviä vinkkejä, kiitos niistä! :) Ja toi on aivan totta että synnytystarinoita varmasti liioitellaan inttityyliin, johtuukohan siitä että jostain aivan käsittämättömästä syystä näitä kahta asiaa myös verrataan usein toisiinsa? (Pitäskö naisten käydä intti/no pitäskö miesten kokea synnytyskivut..)

elenna: Näin on, eihän tosiaan kukaan meistä voi tietää miten synnytys tulee menemään. :) Ihanaa että sulla on tuollainen ystävä jonka kanssa jutella asioista ilman että tarvitsee pelätä aatteiden tuputtamista. Itse olen hieman pelännyt oman siskoni kanssa synnytyksestä juttelemista, hän on kolme synnyttänyt, imetysaktiivi ja luonnollisen synnytyksen puolesta puhuja. Onneksi hän suhtautuu minuun kuitenkin samalla lailla kuin ystäväsi, kertoo omista kokemuksista eikä tuputa. Ja se on ihanaa että hän ei myöskään liioittele "inttityyliin", eikä hae huomiota tai sääliä kokemuksillaan vaan pystyy sanomaan rehellisesti että "se synnytys oli aika helppo siksi että..." ja "se oli vähän hankalampi koska...". :)
 
Minua ihan rasittaa yksi kaverini. Hänen kanssa on muuten hauska jutella muista asioista, paitsi ei raskaudesta ja mistään siitä liittyvästä. Tämä kaveri on sellainen, että olevinaan omasta mielestään tietää kaikesta kaiken ja sitten julistaa tätä ilosanomaansa. Hän on minua vuoden vanhempi ja hänellä ei ole lapsia, eikä vissiin haluakaan. No synnytyksestä hän esimerkiksi on sitä mieltä, että HYII!! Eikö se ole inhottavaa, kun kaikki paikat repeää ja menee ihan pilalle jne. Ja koskee.

Ja viimeksi kun hän tuli käymään, niin ensimmäiset sanat oli, kun minut näki: Sinähän olet jo aivan valtava! Siis juuri noita sanojahan haluankin kuulla läheisteni suusta. Onneksi olen suhteellisen sinut muuttuneen ulkomuotoni kanssa, että pikkuisen vihlaisi jotain sisimpiä tuollainen, mutta sain viitattua kintaalla. Ei oikein mielellään edes häntä enää näe, kun jotkut hänen lausumansa kommentit on aina niin jyrkkiä ja ehdottomia (ja vailla omaa kokemustaan, eli ei tiedä faktojakaan kaikesta, mistä puhuu).
 
Synnytys tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta, etten sitä ole juurikaan ajatellut. Vaikka yrittäisin niin en edes varsinaisesti osaa ajatella asiaa. Kaikenlaisista vaihtoehdoista on kuullut ja lukenut teidänkin kommenteista, että on jakkaraa ja ammetta ja jumppapalloa, mutta ei nämä sano itselle mitään, saavat vain synnytyksen kuulostamaan hirveän tekniseltä ja monimutkaiselta asialta.
Ainakin vielä tässä vaiheessa odottelen rauhassa kun synnytyksen aika tulee ja luotan, että asiat menee omalla painollaan ja paikalla tulee olemaan ammattilaisia, jotka osaavat neuvoa ja opastaa. Neuvolassakin asiasta varmaan vielä jutellaan ja kerrotaan, joten saattaahan tässä vielä pelkoja tai odotuksia syntyä.
 
Menna: Onpa ikävää, ei tuollaista tosiaan haluaisi kuulla läheisen suusta! Kyllä sitä on tullut huomattua raskauden aikana läheisista aivan uusia piirteitä. Jotkut ei niin mukavia...
 
Ammeesta: Olen selvittänyt tätä asiaa ja ilmeisesti ammeessa saa (jos saa) synnyttää vain ilokaasun voimalla, jos senkään. Syy tähän on se, että jos jotain sattuu ja äiti pitää saada ammeesta äkkiä ylös, niin kuka jaksaa nostaa viimeisillään raskaana olevan, ja huonolla tuurilla velton, kouristelevan jne naisen laajasta vesialtaasta pois ainakaan loukkaamatta itseään? Epiduraali jos puuduttaa jalatkin huonolla tuurilla, ja ilokaasustakin saattaa mennä kuuppa sekaisin niin pahasti että ammeessa on vaarallista.
 
Tuolta "väärältä puolelta" sen verran hyppään kertoon (opiskellut kätilöksi), että mitään piikein tms laitettavia ei saa laittaa jos mielii ees käydä ammeessa. Tulee aina infektiovaarat ja ei letkujen kanssa voi veteen mennä :) yleensä ilokaasua voi saada :)
 
EeVei: En tiedä onko eri paikkakunnilla eroa tuon ammesynnytyksen kanssa, itse olen kuullut vain ettei ammeeseen ole saanut synnyttää vaikkei mitään kivunlievitystä ole käyttänytkään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top