Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Beluga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Beluga, osa noista Naikkarin remontin aiheuttamista "toimenpiteistä" on normaalistikin mahdollisia etenkin Naistenklinikalla ja Kättärillä. Molemmissa sairaaloissa on usean kerran vuodessa sulku päällä (eli synnäri täynnä), jonka takia aina pitää sairaalaan soittaa etukäteen, ennen kuin synnyttämään lähtee. Saattavat sieltä sitten sanoa, että sulku päällä, soita Jorviin (tai jonnekin muualle). Eli tilanne on todellakin se, mitä mietit, että vaikka kuinka haluaisit tiettyyn sairaalaan synnyttämään ja tutustumassa käynyt yms, niin sinne ei välttämättä pääse. Muissa sairaaloissa ei ole niin yleistä (vaikka kyllä esim Hyvinkäälläkin viime kesänä oli sulku), mutta nuo kaksi Hesan isoa synnäriä ovat niin supersuosittuja.

Se, että synnytyssaleissa ei voida pitää synnyttäjiä odottamassa viittaa todennäköisesti siihen, että (vielä normaaliakin enemmän) passittavat takaisin kotiin tai esim kävelylle, jos kohdunsuu ei ole tarpeeksi auki. Väljempinä aikoina sairaalaan otetaan "helpommin" sisään, eli pääsee sitä avautumistakin odottamaan saliin.

Ja tuolla poikkeustilanteella tarkoitettiin varmaankin sitä, että se Naikkarin remontti on poikkeustila ja ihmisiltä toivotaan ymmärrystä, että jos iso sairaala on osittain kiinni, niin kaikkiin muihin tulee väkisinkin ruuhkaa.

Ja perhehuoneita pohdit myös, musta jossain vaiheessa julkaistiin tieto, että sekä Naikkarin että Kättärin perhehuoneita muutetaan remontin aikana "tavallisiksi" huoneiksi, että tilaa on tarpeeksi.

Naikkarilla kun olin synnyttämässä 2007, oli tunnelma kyllä melko ruuhkainen. Kätilöillä ei ollut aikaa opastaa imetyksessä (vaikka olin sairaalassa kuitenkin neljä päivää sektion takia) ja meidän neljän hengen huoneessa kävi vielä porukkaa vessassa ja suihkussa toisesta huoneesta, jossa ei ollut kylppäriä. Ihan kamala trafiikki, mulla oli vielä oven lähellä oleva sänky. Inhosin koko paikkaa.

Hyvinkäällä kesällä 2009 oli puolestaan hyvinkin rauhallista, olin kaksi päivää yksin neljän hengen huoneessa ja kätilöillä oli niin paljon aikaa että ne kävi istumassa ja juttelemassa mun huoneessa ja katsottiin yhdessä telkkaria :). Mutta taitaa ensi kesänä Naikkarin rempan takia olla Hyvinkäälläkin vähän enemmän vilskettä. No, toivon että kaikki menee hyvin ja sektiosta huolimatta pääsisin kahdessa vuorokaudessa sairaalasta pois, kotona on kivempaa ja sairaalapäivistä joutuu kuitenkin maksamaan aika kovan hinnan.

 
Ai ja tulipa vielä mieleeni kaverin matka synnärille, kun Kätilöopistolla oli sulku päällä ja lähtivät ajamaan Itä-Helsingistä Jorviin, jossa kumpikaan ei ollut koskaan käynyt... Ei navigaattoria, vaan kaverini supistusten välissä luki karttaa :). Kerran eksyivät matkalla, mutta perille pääsivät kuitenkin ihan ajoissa :).
 
Mariannu, tosi kurjaa kyllä tuollanen. Ite jouduin viimeks käytävä paikalle muutamaks tunniks ja siinä oli kans melkonen hälinä. Onneks pääsin sitten huoneeseen, sielä tosin huonekaverille oli tehty sektio ja hän ei suostunu koko aikana liikkuun sängystä ja hänen vauva huusi koko ajan. Mutta ymmärtäähän sen. Tosin poika synty pe, lähti la iltapäivänä lastenosastolle ja sielä mä sitten ihan surkeena yksinäni koitin omalla osastolla nukkua mutta eihän siitä mitään tullu kun toinen huutaa vieressä. Pääsin onneks ite sunnuntai aamuna pois sairaalasta, tosin mut vähän niinku myös pakotettiin ruuhkan takia.

Niin ja ne jotka on huolissaan perhehuoneista, olkaa onnellisia että sellanen mahdollisuus edes on, taysissa kun sellasta mahdollisuutta ei oo mistä oon vähän katkera :D
 
En itse synnytystä niin paljoa mieti, se menee miten menee (toivottavasti tietysti hyvin). Ekaa synnytin 11 h ja sain epiduraalin ja hyvin meni, silloin kauhistelin pään ulos ponnistamista, joka oli erittäin kivuliasta, ja tuli repeämiä, mutta sen unohti muutamassa viikossa (aika kultaa muistot). Toista synnytin 9 h, ja pyytelin epiduraalia, mutten saanut aikasin, ja sitten kun kävin hetken altaassa, sitä ei enää keretty antaa, vaan tyttö tulikin muutamalla ponnistuksella. Kivuliastahan se oli, kun niin nopsaan sit eteni. Mutta eipä se pelota, vaikken kipua hyvin kestäkään.

Seuraavaa synnytystä ajattelin vauhdittaa liikkumalla vaikka portaissa Kysillä ennen sisälle menoa, ja mahd. pian altaaseen. Aiempien kanssa kun piti jäädä sängylle makaamaan, kun ottivat sydänkäyrää pitkään. Ja makuultaan kun nuo supistukset olivat erittäin tuskallisia, helpotti kun pääsi istumaan tai liikkumaan. Ja portaissa kun kävin kävelemässä ni alko sit edistymään.

Enemmän mietityttää tyttöjen hoidon järjestäminen. Asutaan pienellä paikkakunnalla, reilun 100km päässä Kysistä, eikä meillä ole hyvää tukiverkostoa. Minun vanhemmilla on tulevana kesänä kiireitä, joten heihin ei voi täysin luottaa, ja siskollanikin on aika varmasti töitä. Muut eivät sitten olekaan niin läheisiä, että uskaltaisin tai osaisin tyttöjä heille jättää.. Vaihtoehtona on lähteä yksin synnyttämään ja mies jäis kotiin lasten kanssa. Mutta enpä tiedä..
 
Mua kanssa stressaa toi jos kättärille ei pääse, en haluis Jorviin tai minnekää, ku edellinen synnytys kesti 7.5h jos tää paljo lyhempi, niin sitten voi tulla kiire. Esikoisen synnytys oli kauhea kokemus, ponnistusvaihe kesti 1.5 h ku vauva oli huonos asennos käsi poskella, eikä sitä huomatta ajoissa katsoa, naikkarilla synnytin. Repesin todella pahasti ja sain  pysyviä vaurioita, joten pelottaa tää toisen lapsen synnytys useinki.
 
Mulle se Haikaranpesä on ainoo juttu mikä on saanut sairaalassa synnyttämisen ees jotenkin siedettäväksi ajatukseksi..Täytyy heti seuraavalla visiitillä tentata rempan vaikutuksia ko. osastoon. Jos riskit on suuret, että arpomalla joutuu mihin vaan synnyttämään (ja pahimmassa tapauksessa synnytyksen jälkeen jonnekin käytövälle tai n määrän naisia sisältävään kimppamajotukseen), alan kyllä hitusen vakavammin selvittämään toto kotona synnyttämisen mahdollisuutta...

Mua ei siis synnyttäminen itsessään pelota pätkääkään, sairaaloita ja kaikenmaailman valkotakkisia yritän sen sijaan välttää kuin ruttoa..

Ja ennenkuin kukaan älähtää, niin KYLLÄ, myös minulle lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on tärkeintä.

Miksei suomessa voi olla birth centereitä??
 
Beluga:
Aika inhalta kuulosti tuo Hesarin juttu..

ja mitä tää tarkoittaa:
"Esimerkiksi uusi synnytyksen käynnistysmenetelmä mahdollistaa, että potilas voi kotona odotella synnytyksen käynnistymistä osastolla olon sijaista."


No kai se on hyvä että voi nyt etukäteen valmistautua siihen, ettei voi valmistautua olllenkaan et mihin paikkaan pääsee/joutuu synnyttämään :P
 
Mä tutkailin noita HUS:in sivuja ja niiden perusteella haluisin ehkä Porvooseen, jos kättärille ei syystä x tai y pääsiskään...Ainakin nettisivuilla mainostettiin Porvoon perhelähtöistä ja luonnonmukaisuutta tukevaa toimintaa. Veteen synnyttäminenkin olisi tuolla mahdollista (kuten kättärilläkin). :)

Hiukan paremmalla fiiliksellä nyt, kun on plan B..Ja enää reilu 3 viikkoa Haikaranpesään ilmoittautumiseen!

Oletko serene kiinnostunut esim. aktiivisen synnytyksen keskusteluilloista? Itse katselin juuri tämän kevään aiheita ja vaikutti kyllä tosi mielenkiintoiselta. :)

Tuli muuten lukaistua viikonloppuna tämä:
The Official Lamaze Guide - Giving birth with confidence

Jos englannin kieli vaan sujuu (oli tosi helppolukuinen) niin suosittelen! Kun vaan pääsee "amerikkalaisuudesta" yli, niin sisältää runsaasti faktatietoa synnytyksestä ja lisäksi muutamia synnytystarinoita. Yleisvaikutelmaltaan todella rohkaiseva teos. :)
 
Kun synnytin huhtikuussa 2012 oli Naistenklinikka tupaten täynnä ja Kättärillä sulku päällä. Edellisenä iltana sekä Naistenklinikalla että Kättärillä oli sulku.. Kun soitin Naikkarille ne sanoivat vaan, että täällä on nyt tilanne päällä ja soitamme 5min päästä takaisin. Odottelin sitten tunnin sitä soittoa jota ei koskaan tullut :) Olin siinä vaiheessa jo ihan tuskissani ja varma, että joudun lähtemään johonkin ihan vieraaseen sairaalaan synnyttämään!

Naistenklinikasta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, synnytys sujui tosi hyvin ja sattui kohdalle just sopivan napakka kätilö. Sen sijaan ne kaksi yötä osastolla neljän muun äidin kanssa oli jotain ihan tuskaa.

Joten tämän vuoksi valitsin Porvoon. Kakkosvaihtoehto taitaa olla sitten Hyvinkää. Meillä on molempiin n.45 min ajomatka joten pitää lähteä ajoissa, kun esikoisen synnytykseen meni aika rivakasti.
 


Beluga kirjoitti:
Mä tutkailin noita HUS:in sivuja ja niiden perusteella haluisin ehkä Porvooseen, jos kättärille ei syystä x tai y pääsiskään...Ainakin nettisivuilla mainostettiin Porvoon perhelähtöistä ja luonnonmukaisuutta tukevaa toimintaa. Veteen synnyttäminenkin olisi tuolla mahdollista (kuten kättärilläkin). :)

Hiukan paremmalla fiiliksellä nyt, kun on plan B..Ja enää reilu 3 viikkoa Haikaranpesään ilmoittautumiseen!

Oletko serene kiinnostunut esim. aktiivisen synnytyksen keskusteluilloista? Itse katselin juuri tämän kevään aiheita ja vaikutti kyllä tosi mielenkiintoiselta. :)

Tuli muuten lukaistua viikonloppuna tämä:
The Official Lamaze Guide - Giving birth with confidence

Jos englannin kieli vaan sujuu (oli tosi helppolukuinen) niin suosittelen! Kun vaan pääsee "amerikkalaisuudesta" yli, niin sisältää runsaasti faktatietoa synnytyksestä ja lisäksi muutamia synnytystarinoita. Yleisvaikutelmaltaan todella rohkaiseva teos. :)

Joo, oon aatellu mennä itsenäisesti johonkin synnytysvalmennukseen. Ainakin joogakoulu Manipura tarjoaa aktiivisen synnytyksen kursseja. Noi keskusteluillatkin kuulostaa just hyviltä! Oon ny myös aloittanut äitiysjoogan, ja siellä jo jotain hyviä vinkkejä tullut :) Esim. se, että kannattaa kuunnella ja kysellä synnytyskokemuksia muilta naisilta ja ottaa paljon selvää itse asioista ja huomioida se, että kätilöt on vain sua varten eikä niin, et sinne sairaalaan mennään niiden "armoille"

Mä kanssa haluaisin sinne Haikaranpesään! Sanoinkin siitä ekassa neuvolassa jo, mut en oo viel ymmärtänyt et miten se käytännössä menee sinne ilmoittautuminen?? Mihin mennessä pitää ilmoittautua? Ehdinkö mä vielä :D Nyt mulla vko 15+3.. Pitäskö itekin harkita sit sitä Porvoota.. Oliskohan siellä rauhallisempaa.. hmmm

Tosiaan! Voikun täälläkin olis jo birth centereitä ja kotisynnytys olis tehty helpommaksi yhteiskunnan taholta (kuten esim. Hollannissa)

Oon jo alkanut "valmentaa" mun miestäkin synnytykseen :D Oon sanonut sille, et sen pitää kans perehtyä asiaan hyvin, et se voi sit mahd. hyvin tukea ja tsempata mua :)
 
Joo täälläkin on myös miehen valmennus jo hyvässä vauhdissa. On onneks todella kiinnostunut asiasta, että ei tavitse kyllä mitään tuputtaa. :) On kyllä tärkeetä, että miehelläkin on tiedot kohdillaan, kun ei ole tarkoitusta Doulaa palkata..Itsekin voi rennommin keskittyä siihen supistusten kanssa työskentelyyn, kun tietää että mies " turvaa selustan".

Bebesinfon synnytysinfoon ollaan nyt helmikuussa menossa, muuten olen valmistautunut toistaiseksi vaan lukemalla ja liikkumalla itsekseni. 

Haikaranpesään ilmoittautuminen hoidetaan rakenneultran jälkeen. Eli jos siihen mennessä on kaikki ollut kunnossa, ja ultrassa näyttää hyvälle, niin sen jälkeen puhelimitse ilmoittaudutaan. Ilmo päivä on muistaakseni keskiviikko, mutta varmistan vielä ultran yhteydessä kun Kättärillä kuitenkin ollaan. :) Muutenkin noin sata kysymystä sille ultraajaparalle joka meille osuu. :D
 
Joo, ihanaa kun mies on mukana jutussa.. toisaalta en kai sellasta miestä olis ottanut alun alkaenkaa, joka ei olisi kiinnostunut tälläisistä tärkeistä asioista.

Muutenkin mies on alkanut kuljeskella mittanauhan kanssa asuntoa ympäri miettien minne mikäkin huonekalu mahtuu :D Oon nimittäin jo jonkun aikaa valittanut, että meillä on liikaa tavaraa ja liian vähän tilaa täällä :)

Mä aattelin mennä sitten vielä loppukeväästä uudelle äitiysjoogakurssille, tämä nykyinen kestää huhtikuunalkuun muistaakseni.

Beluga: ilmoittele sitten miten se ilmoittautuminen meni.. ja mitä vastauksia sait!
Mä en viimeks osannut kysyä MITÄÄN siel ultrasssa, kun olin vaan niin sanaton ja hämmästynyt.
 
mulla on alkanu jo jonkin verran synnytys pyörii mielessä..ja erityisesti oon ettiny paljo tietoo lääkkeettömästä,ois jännä kerran kokee synnytys sellasena ku se on..poika synty keskosena ja synnytys kesti pari vuorokautta.tyttö synty ihan täysaikasena ja synnytys kesti reilu 8tuntia ja oli hyvä kokemus.molemmissa otin epiduraalin ja tytön aikaan vielä oxynormia..saas nähdä meen kyl ihan mieli avoinna synnyttää,ja jos menee ihan mahdottomaksi ni otan kivunlievitystä =)
 
Joopa. En ole hirveesti pelännyt tai ajatellut itse synnytystapahtumaa, mutta nyt kun sitä pohtii, alkaa pelottamaan! Tai ahdistamaan, hermostuttamaan, jännittämään, huolestuttamaan, miten sitä nyt kuvailisi. 
Siis ettei pysty tietämään mihin pääsee synnyttämään, jos tilanne Helsingissä todella on se että saattaa tulla lähtö johonkin ympäryskuntaan ja se ettei oikein tiedä mitä odottaa (lasta tietysti, heHE).
Kivut tietysti mietityttää, itsellä on kovin matala kipukynnys, eikä ole mitään ajatustakaan, että yrittäisin luomuna synnyttää, vaan kaikki kipulääkkeet mitä vain on mahdollista saada, otan vastaan sitten kun on tarvis.
Pelottaa, ettei ole mitään hajua omasta tavasta suhtautua sen kaltaiseen kipuun, ei tietoa omista voimavaroista (jotka varmaan tietty itse tilanteessa kasvaa) tilanteessa jota ei ole mitään mahdollisuutta jättää kesken. Mitä jos voimat loppuu?
Hienoa, että mies on puhunut myös ääneen tätä; että on tietysti tulossa mukaan synnytykseen, mutta mitä jos ei yksinkertaisesti kestä katsoa ja kuunnella kipujani?
Jos yritän lukea synnytyksen vaiheista, alkaa ahdistamaan todella paljon, eli tässä vaiheessa jätän sen autuaasti myöhempään ajankohtaan, kaikki vauvathan on ulos saatu, eli sinänsä ei hätää.
 
ei kannata tosiaan etukäteen liikaa miettiä sitä,kaikki synnytykset kun on niin erilaisia.ja nyky kivunlievitykset on uskomattoman tehokkaita.jos oot kipuherkkä ni suosittelen aluksi suihkua ja kaurapusseja,sit tehokas on epiduraali joka vie kivut täysin kokonaan :) itsellänikin on kyllä matala kipukynnys ni jää nähtäväksi onnistuuko luomusynnytys haaveeni :D yrittäis harjoitella jotai hengitysharjoituksia yms..mulla oli tapana jännittää koko kroppa ja pidättää hengitystä aina supistuksen tullessa,mut se laski vauvan sydänääniä kovasti ja piti ottaa lisähappea.siks koen tärkeeksi harjotella tota hengitystä,se vie sit sitä kipuaki pois jos pääsee rentouttaa itteesä.kyllä kaikki hyvin menee älä stressaa :)
 
Mä kans jotenkin päätin kun esikoista odotin että mun on turha miettiä jotain sellaista mihin en voi perjaatteessa vaikuttaa ja kun ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitää niin kivun kun kaiken muunkin suhteen :D
Olin myös ajatellut olevani suht korkealla kipukynnyksellä varustettu ihminen mutta sinnittelyni kotona neljään senttiin olikin kaikki mihin pystyin ;) mutta epiduraali helpotti mua <3
Ja jos voimat loppuvat kesken niin vauva kyllä autetaan maailmaan ihan varmasti..mulla kun ponnistusvaihe kesti sen 45min ja olin kyllä ihan siinä kynnyksellä että luovutan...!
 
Itse en vielä viitsi miettiä tuota synnytystä, kyllä sitä ehtii miettiä sitten lähempänä h-hetkeä.. Vaikka pienenä näin jonkun elokuvan jossa synnyttävä äiti kuoli synnytykseen ja sen jälkeen sanoin että "Minä en ainakaan aio hankkia lapsia kun siihen voi kuolla!" No, tässä sitä nyt ollaan jo viidennellä kuulla :D Kyllähän synnytys pelottaa, mutta en aio murehtia sitä liikaa!

Äidin mielestä nykyäidit on niin kauhean herkkiä kun pitää saada kaiken maailman kivunlievityksiä että pystyy synnyttämään, hän synnytti itse kolme lasta täysin luomuna ja hyvin meni. Itse vain nauran tuolle, jokainen tekee niin kuin haluaa, minä en todennäköisesti ainakaan aio synnyttää ilman kivunlievitystä.

Miehen äiti taas sanoo että synnytys on kivulias mutta aivan upea kokemus! Toivotaan näin! :)
 
Onko kellään kokemusta tai ajatusta palkata doula synnytykseen mukaan? Itse olen sitä miettinyt ja vähän tutkaillutkin netistä, ihan jo sen takia, että mun mies ei puhu suomea kauhean paljoa ja ajattelin et jos ei sit kaiken keskellä enää jaksa vääntää kaikkia toiveita yms. englanniksi niin olisi paikalla myös henkilö jolle voi puhua suomea...
 
summersun doulasta ei ole kokemusta itsellä mutta toivottavasti saat jostain tietoa ja päädyt kokeilemaan sitä vaihtoehtoa, paljon olen kyllä lukenut hyvää siitä. 

Itse en uskaltanut esikoista odottaessa paljon miettiä tai suunnitella synnytystä. Ainoat selvät asiat oli itselle etten halua ilokaasua ja sitten jos kivut vaatii, otan sen kivunlievityksen mitä kätilö ja lääkäri sillä hetkellä suosittelee! 
Ja toiveisiin olin tuon kirjoittanut etten ilokaasua halua, sitä ei edes tyrkytetty minulle ja se oli kiva. Sitten kun tuli se hetki että jotain muuta kun keinuva kiikku ja kaurapussit oli keksittävä, kysyin kätilöltä että mitä hän suosittelee, epiduraali oli hänen mielestään järkevin ja sen otin, loppu olikin aivan ihanaa koko synnytyksessä. Siihen loppui kivut ja sain rauhassa levätä hetken ja rentona ottaa supistukset vastaan jotka alkoivat tuntua paineena. Niilläpä pääsinkin loppuun asti. 
Samat toiveet oli toiseen synnytykseen ja samoilla mentiin, toki todella paljon nopeamassa aikataulussa. :) 

Nyt mulla ei ole muuta toivetta kun että ilokaasua ei tyrkytetä kun sitä ne halua kuitenkaan, kivunlievitykseksi otan epiduraalin jos en kipua kestä tai synnytys alkaa venyä. Luomuna houkuttelisi kokeilla synnyttää mutta tämä ei ole ehdoton juttu. :D 
 
Haikaranpesä on tosiaan poissa pelistä/normaalina synnytysosastona Naikkarin remontin takia. Totesin rakenneultrassa, et "kunhan edes tähän taloon pääsisi", mihin kätilö: "Kyllä muuallakin voi synnyttää". Niinhän sitä voi. Heinäkuussa on paljon laskettuja aikoja, sillä ultraaja kertoi, että rakenneultria (siis heinäkuussa valmistuvista ihmisistä) on jouduttu joka päivälle lisäämään ylimääräisiä aikoja.

Ja varmasti hyviä synnäreitä löytyykin. Jorvissa on esimerkiksi paljon entisen Tammisaaren kätilöitä. He hallitsevat mm. akupunktiota, jos sellaisesta on kiinnostunut. Sama Lohjalla. Porvoosta en tiedä mitään. Nyt ajattelen, että mieluummin mennään vaikka Lohjalle synnyttämään rauhassa, kuin että ollaan hirveessä ruuhkassa Kättärillä käyrillä makaamassa.

Viimeeksi oltiin Haikaranpesään menossa ja valmennukset käyty, mutta lapsiveden tihkumisen (mikä johtaa antibioottitippaan ja usein kalvojen puhkaisuun ja oksitosiinitippaan, epiduraaliin jne - kuten minullakin, mutta synnytyskokemus oli silti hyvä!) tiputtiin pois Haikaranpesästä. Tosi paljon on kiinni kätilöstä ja siitä, onko hänellä aikaa olla mukana. Viime kerralla homma venähti sen verran, että neljä kätilöä ehti olla meitä hoitamassa. Tuntui, että välillä sai maata koko ajan käyrillä (jos on paljon synnyttäjiä, niin mielellään laittavat avautumisvaiheessa makaamaan ja sydänkäyrälle ja tarkkailevat useaa toimistosta käsin / en siis haluaisi tätä), mutta sitten ponnistusvaiheeseen sain ihanan  nuoren kätilön, joka vielä päästi mut jakkaralle ponnistamaan - ja niinhän oli sitten hyvä. Mulla kävi myös se klassinen, että supistukset miedontuivat ja harventuivat heti kun päästiin sairaalaan. Kotona oltiin jo ihan hyvässä vauhdissa. Siksi ei kannata lähteä liian aikaisin sairaalaan. (Meidän oli pakko, koska sikiökalvossa oli reikä, jolloin pitää synnyttää infektiovaaran takia n. 24 tunnin aikana tai ainakin olla sairaalassa saamassa sitä antibioottia. Jos vedet menee kunnolla, niin supistuksetkin yleensä on heti voimakkaammat ja tilanne etenee nopeammin.)

Nyt jos kaikki etenee muuten normaalisti toivoisin, että saisin olla paljon liikkeellä ja ponnistaa jakkaralla. Kaikki muu voi mennä tilanteen vaatimalla tavalla.

Manipuran joogaa ja valmennusta suosittelen ihan ehdottomasti!

Pari hyvää kirjavinkkiä ensikertalaisille:

- Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys
- Gro Nylander: Äidiksi ensi kertaa

Rautaparran kirja nyt tietysti on aika luomupainotteinen, mutta vaikka jo tietäisi haluavansa kaikki mahdolliset puudutukset ja muut (mikä on ihan fine), niin kannattaa silti lukea; ainakin tietää, mitä kehossa tapahtuu. Ja mikään puudutus ei korvaa hyvää hengitystä. Synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa ja sektio on myös synnytys. Ei siis kannata suunnitella liikaa, ettei pety. Mutta synnytyksen kohdalla silti tieto ei lisää tuskaa - päin vastoin.

Äh, tulipas sekava juttu. Mä en malttaisi odottaa heinäkuuta. Raskaus on mulle jotenkin hankalaa aikaa, mutta synnytystä en pelkää ja ne ekat päivät pienen nyytin kanssa hormonitokkurassa on ihan parasta aikaa! (Olettaen, että kaikki on normaalisti, tietenkin. Voi olla toinen tilanne, jos jompikumpi on kovin kipeä, lapsi ennenaikainen tms.)
 
Takaisin
Top