Synnytys

Beluga

Beluga

Oman äänensä löytänyt
Onkohan kukaan muu vielä ehtinyt/viitsinyt/osannut/halunnut ajatella synnytystä kuin minä? Esikoista siis tässä ootellaan. :)

Missä synnytät? Käytkö jossain valmennuksessa (neuvolan/yksityisen/synnärin)? Mitä toiveita/pelkoja on? Oletko vielä miettinyt kivunlievitysvaihtoehtoja?

Kaikki aiheeseen liittyvä keskustelu on tervetullutta! :)
 
Mä en miettinyt ekaakaan synnytystä yhtään kun en oikein osannut sitä miettiä :D empä siis usko että mietin sen kummemmin tätäkään...kaikki kun meni ihan itsestään hienosti viimekerrallakin TAYS:ssa <3 valmennuksissa käytiin neuvolan järkkäämissä silloin eikä muissa,kivunlievitystä en miettinyt etukäteen ja kun synnärillä sitten sanoin kätilölle että aivan sama mitä annat kunhan tää kipu loppuu ni epiduraalin sain ja sillä pärjäsin hienosti :)
 
Itse olen uudelleensynnyttäjä, tyksissä ois tarkotus synnyttää.
Esikoisen kanssa tuli vähän hoppu kun sykkeet laski aina supistuksen jälkeen, joten jouduttiin auttamaan vähän imukupilla. Ja synnytyksen kesto vesien menosta oli 31h.

Tästä seuraavasta synnytyksestä toivoisin siis hieman nopeampaa ;) Ilokaasusta en tykännyt, siitä tuli ihan pöhkö olo. Suihkuun/ ammeeseen ainakin haluan, viimeksi lämpimästä suihkusta oli apua :)

Ja epiduraali ehdottomasti, tällä kertaa hieman aiemmin kun viimeks ja toivottavasti auttais kunnolla, viimeksi autto vain vasemmalle puolelle ja se ei ollu kovin mukavaa.

Synnytysasennoksi haluaisn tällä kertaa konttausasennon tai kyljellään. Kyljellään tuntui viimeksi hyvältä mutta sykkeiden takia jouduin siihen tylsään puoli-istuvaan.

Ja tällä kertaa meillä ei ole synnytysvalmennusta, täällä se järjestetään vain ensisynnyttäjille. TYKS ei myöskään nykyään tee niitä tutustumiskäyntejä synnärille.

Mutta ihan hyvillä mielin odotan synnytystä, vaikka edellinen kestikin kauan, ei jäänyt mitään traumoja. Silloin pelkäsin myös hurjasti, mutta tosi positiivinen mieli jäi synnytyksen jälkeen :)
 
Epiduraali <3 ah! :d mäkään en liikoja suunnitellu ekaa synnytystä, en kai osannu mitään liikoja pelätä. poika synty(niinkun sit tämä seuraavakin) tayssissa ja kaikki meni erittäin jees. nyt oon alkanu hippasen kammoomaan ettei seuraavaks tuu syöksysynnytystä! varsinki ku sit pitää esikoinen saada johonki hoitoon ennenku voi lähtee synnyttään ;) mut ehkä nyt kiinnostais vähän enemmän paneutua hengitysharjotuksiin yms. luomumpaan hommaan, ku tietää vähän millasta se synnytys on. täällä ei oo nimekskään synnytysvalmennusta, joten pitäs olla ite aktiivinen...>
 
Mä käytin viimeks koko synnytyksen ajan (ja sen jälkeenkin :D) ilokaasua ja se oli mulle tosi hyvä vaihtoehto. Tosin jossain kohtaan vähän hataria muistikuvia, mutta mulle laitettiin epiduraali vasta juuri ennen kun ponnistusvaihe alko enkä oikeestaan huomannu siitä olevan mitään apua. Sain myös pari tuntia salissa oltua aquarakkulat mistä tykkäsin kanssa vaikka niiden laitto oli yks koko homman kivuliaimmista. Mutta ne toimi paremmin kun hyvin, tällä kertaa ajattelin ottaa kaikki neljä kahden sijaan.
 
Mulle esikoisen synnyttämisessä pahinta oli tipan laitto :D Joten tällä kertaa yritän pärjätä ilokaasun voimin niin pitkälle kun mahdollista.. Ja epiduraalin otan sit jos siltä tuntuu.

Viimeks sain alkuun petidiinipiikin + ilokaasua, sit epiduraalin ja lopussa vielä lisää ilokaasua. Voisin sanoa etten kipuja tuntenut enää siinä vaiheessa ollenkaan kun saliin pääsin.
 
Odotan esikoistani ja olen autuaan tietämätön tulevasta. En osaa ainakaan vielä pelätä! Haaveena olisi mahdollisimman lääkkeetön synnytys, mutta viimeisenä oljenkortena epiduraali. Toivon, että pääsisin avautumisvaiheessa altaaseen ja haluaisin pysytellä mahdollisimman paljon liikkeellä. Pääasia kuitenkin, että vauva syntyy terveenä.

Aikeissani on hankkia Synnytä rentoutuneena-cd, jossa on rentoutusharjoituksia synnytystä ajatellen. Ajattelin lukea myös aktiivisesta synnytyksesta (huvittava nimi, tuskin mikään synnytys on passiivinen ?) Suhtaudun toiveisiini kuitenkin aika kepeästi ja tärkeintä on tosiaan vauvan ja oma terveys. Jos synnytys venyy, päädyn varmasti epiduraaliin, jotta saan levähdettyä ennen ponnistusta.
 
Synnytys kyllä mietityttää. Lähinnä matka sairaalaan ja synnytyksen nopeus. 
Matkaa siis sairaalaan 100km. 
Kolmas synnytys. 
Eka oli reilu 7h lapsivesien menosta josta laskettiin synnytyksen kesto. 
Toinen kesti 6h säännöllisistä, kivuliaista supistuksista. 
Jos samaa rataa menee, tämä tulee viidessä tunnissa, se olis hyvä ;D Mutta en usko ihan siihenkään. Voi siis tulla nopeastikkin. 
Myös lasten hoito mietitytti vielä viime viikolla kunnes äitini ilmoitti että on koko heinäkuun lomalla, heidän työssään lomakuukaudet määräytyvät ja minun onneksi äidille sattui juuri heinäkuu! Hän siis pääsee todella lyhyellä varotusajalla paikalle. :) 

Molemmissa synnytyksissä olen saanut epiduraalin. Toisessa en olisi ottanut mutta olin valvonut yli vuorokauden putkeen ja vatsatauti myös ollut parina edellisenä päivänä joten pakko oli saada nukuttua. 
Ilokaasua en ole kummastakaan ottanut enkä halua sitä tästä kolmannestakaan, haluan  ollan "järjissäni" koko synnytyksen ajan. 
Mahdollisimman rauhallista tilannetta sitä toivoo synnytyshetkelle että paikalla olisi vain kaksi kätilöä ja mies. Mutta tarpeen tullen tietysti muitakin henkilöitä saa olla paikalla. 
Kakkosen synnytys oli kyllä täydellinen esimerkki mukavasta synnytyksestä. Saatiin vielä lapsivuodeosastolla olla kahdestaan "eristyksissä" kahden hengen huoneessa kun olin juuri ollut vatsataudissa niin ei haluttu sen tarttuvan. Sain siis ihan rauhassa tutustua pienokaiseen sen kahden päivän ajan, oli oma suihku ja vessa. Eikä tarvinnut valvoa toisen vauvan itkun takia. Sain siis levätä ihan kunnolla ennen kotiin paluuta. 
Esikoinen ja mies eivät vain päässeet meitä katsomaan kun esikoinen oli siinä mahataudissa sitten. Mutta tulivat meidät kuitenkin hakemaan sairaalasta sitten kotiin, voi sitä onnen tunnetta <3 
 
Mua mietityttää paljon jo synnytys. Ensimmäinen kun on, niin ei tiedä mitä odottaa. Jännittää ja pelottaakin vähän. Siksi haluankin perehtyä asiaan mahdollisimman hyvin. Aloitin nyt äitiysjoogan, ja sieltä saan varmasti vinkkejä hengityksenn, rentoutumiseen ja muitakin vinkkejä :) Aion myös muuten tutustua asiaan netissä ja kirjoista.

Itseäni kiinnostaisi myös mahdollisimman"luomu"synnytys. Eli ilman synteettisiä hormoneja tai puudutteita/kipulääkitystä. Tietenkään en etukäteen voi tietää miten asiat menee. Kiinnostaa myös allas ja muut vaihtoehtoiset kivunlienitys & rentoutusmenetelmät. Ja sitten se, että voi itse vaikuttaa enemmän synnytyksen kulkuun kuin vain passiivisesti maata sängyssä esim. liikkumalla ja eri asentoja kokeilemalla. Jos olisin rikas haluaisin synnyttää kotona :)

Jännittää se, että Helsinkiläisenä synnytyssairaaloista yksi on remontissa, joten Kättärillä tulee olemaan varmasti ruuhkaa. Jännittää siinä se, että kuinka hyvin sitten siellä ehditään antaa rauhaa ja tilaa ja kuunnella yksilölliseti synnyttäjiä..
 
Itseä ei tuo synnytys niinkään pelota, enemmän tämä matka kohti sitä :O

Mulla aika selkeästi jo tiedossa mitä tuleman pitää. Kolme raskautta takana, joista jokainen tehty sektiolla.
Ensimmäinen oli hätäsektio istukanirtoamisen vuoksi. 
Toisessa raskaudessa tyttö oli perätilassa, ulkokäännöstä ei uskallettu yrittää kun edellisessä istukka irronnut. Lisäksi lapsi haluttiin maailmaan hieman ennen laskettua aikaa, siispä päädyin jälleen leikkuriin.
Ja kolmannessa raskaudessa poika leikattiin maailmaan, koska kahden sektion jälkeen (ainakin TYKSissä) tiedossa on sektio, kohdunrepeämisriskin vuoksi.

Ja tämä neljäskin tulee syntymään sektiolla. Leikataan, vaikka käynnistyisi synnytys itsestäänkin..

Nyt kun nuo sektio hommat on jo aika tuttuja ja sitä itse sektiota ei jännitä, niin ajateltiin tällä kertaa jättää tuo sukupuoli selvittämättä ja saada näin ollen vähän sitä jännitystä sinne leikkuriinkin ;)

Ja jos nyt yksi asia vähän askarruttaa, niin se on parantuminen sektiosta.
Kaikista kolmesta olen fyysisesti parantunut ihan huippu hyvin ja nopeasti. Ensimmäisestä se henkinen puoli vauvan kuoleman jälkeen sitten kestikin keräillä kassaan jokusen tovin mutta mutta..  Toisen leikkauksen jälkeen pääsin kotiin viidentenä päivänä ja samantein aloin moppaamaan kotona lattioita :D
 
 
Mä olen melko innoissani kun mietin tulevaa synnytystä. Olen ensisynnyttäjä. Aloitan joogan joka toivottavasti auttaa sitten rentoutumaan kun aika on kypsä. Toivon etten tarvitsisi paljoa kivunlievitystä, mutta aion tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin ennalta. Synnytysasentoakin olen miettinyt ja pystyssä tai istuva tuntuisi parhaimmalta vaihtoehdolta. TAYSsissa tosin taitaa olla ainoa synnytystuoli tällä hetkellä.

serene, olen myös Helsinkiläinen ja sanoivat neuvolassa, että voi joutua lähtemään Naistenklinikan tai Kätilö-opiston sijasta Lohjalle, Jorviin, tai Porvooseen synnyttämään jos ei ole tilaa. Onneksi Jorvi ja Porvoo on lähellä.
 
Täälläkin kaksi sektiota takana, joten kolmas automaattisesti tulossa. Sektio ei jännitä ollenkaan, kaksi edellistä on menneet hyvin.

Jos odottaisin nyt ensimmäistäni, niin lukisin ehkä sektiosta enemmän. Mä olin suunnitellut kaikenlaista, mitä halusin synnytyksessä kokeilla ja sektiosta ajattelin vaan, että jos siihen joudutaan, niin se on sitten pitkällisen ähkimisen jälkeen ja kyllä siinä on aikaa jutella asiasta lääkärin ja kätilön kanssa. No, mä pääsin 42+0 saliin että puhkaistaan kalvot ja yritetään vähän vauhdittaa synnytystä ja samantien todettiin, että vauvan sydänäänet heittelee ja happiarvot eivät ole hyvät. Joten samantien kiireelliseen sektioon, jonne mies onneksi just ennätti mukaan. Mä vaan itkin ja koin koko tilanteen aivan hirvittävänä, kun en tiennyt miten suuressa vaarassa vauva on. Sektio meni hyvin, samoin toipuminen, mutta kamalaa se oli silti. Toinen, suunniteltu sektio (perätilan vuoksi) "paransi haavat", oli ihanan levollista vaan mennä sovittuna päivänä sairaalaan ja valmistautua vastaanottamaan vauva. Ja toipuminen meni vielä paremmin, kun uskalsin liikkua rohkeammin heti sektiota seuraavana päivänä ja Hyvinkäällä sain pitää vauvan koko ajan vierihoidossa (ekan kanssa Naistenklinikalla veivät vauvan automaattisesti ekaksi yöksi pois, mikä oli ihan ihmeellistä ja antoivat kysymättä lisämaitoa).



 
Itseäni jostain syystä synnytys pelottaa aivan järjettömän paljon.
Oikeastaan tämä pelko on lähtöisin vatsataudista, jonka vuoksi jouduin tuonne keskussairaalaan tiputukseen päiväksi. Siellä tippaa laitettaessa sairaanhoitajalle huomautin, että ahdistun neuloista (kukapa ei?), sairaanhoitaja siihen, että kivustako johtuu?
Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, alkoi ripitys synnytyksen tuskallisuudesta ja siitä, että kipuun on paras alkaa totutella. Kauhulla odotan laskettua aikaa.
Kuinka muut olette selvinneet peloista?
 
Mä pelkäsin myös iha hirveesti sillon, ahdistuin niiden synnytysvalmennuksien jälkeen aika paljon ku tajusin et eipäs oo enää paljoa h-hetkeen.
Mä itkin ja raivosin miehellekin, ku olin iha hermoraunio ja mies ei oikein osannu mua tukea sillon.
Neuvolassa en muka kehdannut ottaa asiaa puheeksi, mut suosittelen kyllä, sieltä ne voi tarvittaessa ohjata pelkopolille, jossa saa käytyä pelkojaan läpi kätilön kanssa :)

Noh, sit ku se H-hetki oikeesti koitti, ni hetken tärinöiden jälkeen sitä alkoi jo odottaa et joko jotai tapahtuu. Itsellä siis pelot ainaki hälveni synnytyksen koittaessa. Sitä vaan antautui mukaan ja alkoi jo odottaa koska pääsee tositoimiin! :)

 Tosin mielestäni sairaalaympäristö on kaikista huonoin siihen rentoutumiseen, arvelen että se oli osasyynä synnytyksen pitkittymiseen... Sen takia toivon että tämä seuraava käynnistyisi supistuksilla, jolloin saisin mahdollisimman pitkään olla kotona omissa oloissa :)

Tämäkin käytäntö ilmeisesti vaihtelee kunnittain, mutta mulla ku meni vedet ni käskettiin melkein heti(2h kuluessa) mennä sairaalaan näytille. Eikä sieltä sitte enää kotia päässy.
 

serene kirjoitti:
Mua mietityttää paljon jo synnytys. Ensimmäinen kun on, niin ei tiedä mitä odottaa. Jännittää ja pelottaakin vähän. Siksi haluankin perehtyä asiaan mahdollisimman hyvin. Aloitin nyt äitiysjoogan, ja sieltä saan varmasti vinkkejä hengityksenn, rentoutumiseen ja muitakin vinkkejä :) Aion myös muuten tutustua asiaan netissä ja kirjoista.

Itseäni kiinnostaisi myös mahdollisimman"luomu"synnytys. Eli ilman synteettisiä hormoneja tai puudutteita/kipulääkitystä. Tietenkään en etukäteen voi tietää miten asiat menee. Kiinnostaa myös allas ja muut vaihtoehtoiset kivunlienitys & rentoutusmenetelmät. Ja sitten se, että voi itse vaikuttaa enemmän synnytyksen kulkuun kuin vain passiivisesti maata sängyssä esim. liikkumalla ja eri asentoja kokeilemalla. Jos olisin rikas haluaisin synnyttää kotona :)

Jännittää se, että Helsinkiläisenä synnytyssairaaloista yksi on remontissa, joten Kättärillä tulee olemaan varmasti ruuhkaa. Jännittää siinä se, että kuinka hyvin sitten siellä ehditään antaa rauhaa ja tilaa ja kuunnella yksilölliseti synnyttäjiä..
Tosi paljon samanlaisia ajatuksia, kuin sulla serene :)

Ensimmäistä  odotellaan täälläkin, joten avoimin mielin ja kiinnostuneena odotan tulevaa synnytystä. :) Tavoitteena olisi mahdollisimman luonnonmukainen, normaali fysiologinen synnytys. Ei siis lääkkeitä tai muita lääketieteellisiä toimenpiteitä, jos vaan suinkin voidaan hengissä selvitä ilman niitä. Pahimpia pelkojani on sektioon joutuminen, joten yritän henkisesti varautua myös sen mahdollisuuteen.

Raskauden aikana aion kaikin mahdollisin tavoin haalia tietoa ja fyysisesti valmistaa kehoani tulevaan synnytykseen. Kuten serenellä, aion olla mahdollisimman aktiivinen mahdollistaakseni normaalin alatiesynnytyksen. Toivon, että synnytykseeni osallistuvalla kätilöllä olisi halua ja osaamista tukea minua tässä tavoitteessa. Kauhukuvani on määräilevä, lääketieteelliseen synnyttämiseen kallistunut kätilö joka ei kuuntele toiveitani ja anna minulle tarvitsemaani tilaa. 

Jos rahaa ja uskallusta olisi enemmän, synnyttäisin ehdottomasti kotona, mutta taitaapi jäädä seuraavaan kertaan..Näillä näkymin synnytys tapahtuisi Kätilöopiston Haikaranpesässä. Olen kuullut paikasta paljon hyvää, etenkin luonnonmukaisen synnytyksen tukemisen suhteen. Toivottavasti tuo naikkarin remontti ei hirveästi asiaan vaikuta.. Toinen syy sairaalan valinnalle oli se, että kättärillä on käsittääkseni parhaat mahdollisuudet synnyttää veteen. Olen myös valmis ottamaan oman altaan sairaalaan mukaan.




 
Mua pelotti esikoisen synnytys aivan järkyttävästi. Sinä päivänä kun poika lähti tuleen niin oli äippäpolille aika ja sillon oli limatulppa irronnu ja alko tuleen supistuksia ja kun olin käyrillä sielä niin itkua väänsin ja sanoin että pelottaa enkä halua tehdä koko hommaa :D

Onneksi sielä oli ihana vanhempi kätilö joka kerto olleensa synnytyssalissa vuosikymmenet ja kerto sitten muiden synnytyksistä ja synnytyksestä ylipäätänsä jonka jälkeen yöllä lähdin ihan tyynenä synnyttään :)

Harmillista vaan että tollasta osaavaa henkilökuntaa tuntuu olevan hyvin vähän, silloisessa neuvolassa ei olis tullu mieleenkään alkaa enempää jutteleen asiasta, kerran kun mainitsin niin täti sielä oli vaan että kuule kyllä se pitää joka tapauksessa synnyttää ja että sitä olis kannattanu miettiä ennen kun rupes lapsia tekemään. Kannustavaa.

Tällä hetkellä on eri neuvola mutta samanlainen akka sieläkin. Onneks pääsen käymään äippäpolilla tässäkin raskaudessa rdn takia, sielä kun on vähän mukavampaa porukkaa.
 
vipee: aika karmeita tyyppejä!

rentoreetta & Beluga: kiva kuulla, että muut ajattelee samanlailla. Mäkin neuvolassa jo kerroin mun toiveista päästä sinne Haikaranpesään, mutta neuvolantäti siihen, että ei kannata kauheesti innostua, kun Naistenklinikka on remontissa kesällä, joten kättärillä tulee olemaan todennäköisesti ruuhkaa/todella paljon ruuhkaa. Harmittaa, mutta aion vielä yrittää ja jatkaa kyselyä sitten seuraavan ultran yhteydessä kun kättärille seuraavan kerran menen.

Siis saattaa joutua menemään jopa Lohjalle tai Porvooseen asti.. hui kuulostaa aika jännältä.
 
Itse en osaa ainakaan vielä yhtään jännittää tai pelätä tulevaa synnytystä, vaikka ensimmäinen lapsi on kyseessä ja kaikki on uutta. Tai ehkä en juuri siksi vielä pelkää, kun en tiedä mitä voisin pelätä. :) Tuskin tulen synnytyksessä ilman kivunlievitystä (epiduraali) pärjäämään, sen verran matala kipukynnys mulla on. Toivottavasti sitten perhe- ja synnytysvalmennuksessa pääsee synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta enemmänkin juttelemaan, niin tietää sitten edes jotain odottaa!
 

serene kirjoitti:
vipee: aika karmeita tyyppejä!

rentoreetta & Beluga: kiva kuulla, että muut ajattelee samanlailla. Mäkin neuvolassa jo kerroin mun toiveista päästä sinne Haikaranpesään, mutta neuvolantäti siihen, että ei kannata kauheesti innostua, kun Naistenklinikka on remontissa kesällä, joten kättärillä tulee olemaan todennäköisesti ruuhkaa/todella paljon ruuhkaa. Harmittaa, mutta aion vielä yrittää ja jatkaa kyselyä sitten seuraavan ultran yhteydessä kun kättärille seuraavan kerran menen.

Siis saattaa joutua menemään jopa Lohjalle tai Porvooseen asti.. hui kuulostaa aika jännältä.
Mun ymmärtääkseni Haikaranpesään ilmoittautumisen käytännöt eivät ole muuttuneet remontista huolimatta. Sen tiedän että laajamittaisempaa Haikaranpesän omaa synnytys- ja perhevalmennusta on karsittu. Itse aion valmentautua jokatapauksessa yksityisillä kursseilla, joten se ei hirveästi harmita.

Olen myös sen verran itseppäinen, että eipä minua ainakaan ihan heppoisesti saa minnekään Porvooseen synnyttämään..

http://www.hs.fi/kaupunki/Ruuhka+odottaa+synnytt%C3%A4ji%C3%A4+Naistenklinikan+remontin+takia/a1355024344347

^^ Tässä artikkelissa oli kyllä pari melkoisen puistattavaa kohtaa..

"Miinin ei usko, että poikkeusjärjestelyiden aikana esimerkiksi Kätilöopiston Haikaranpesässäkään pystytään keskittymään aiempaan tapaan luonnonmukaisuuteen, oma-aloitteisuuteen ja perhekeskeisyyteen."
>  Tästä tulee vähän pelottava vaikutelma liukuhihna-meiningistä..Ei anneta perheelle sen tarvitsemaa tilaa ja aikaa, kun seuraava synnyttäjä pitäisi saada jo saliin..

"Synnytysmäärien lisääntymisen takia synnytyssaleissa ei kuitenkaan voi esimerkiksi odotella tuntikausia synnytyksen alkuvaiheiden etenemistä"
>Mitäs sitten tehdään, jos avautuminen kuitenkin kestää (kuten monesti ensisynnyttäjillä saattaa)? Oksitosiini tippaa suoneen ja hommaa ripeämmäksi?

"Kun pääkaupunkiseudun synnytyssairaalat ovat täynnä, synnyttäjiä voidaan joutua ohjaamaan myös muihin Husin synnytyssairaaloihin: Porvooseen, Lohjalle ja Hyvinkäälle."
> Mua kiinnostaisi tietää, miten tämä toimii käytännössä? Olet koko raskauden ajan ajatellut meneväsi esim. Kättärille, käynyt tutustumassa paikkoihin ja valmistautunut synnytykseen siellä. Kun synnytys sitten alkaa, voidaanko sulle vain sanoa, että tänne ei nyt mahdu, mene Porvooseen?? Joutuuko kylmiltään paikkaan, jossa koskaan ei ole käynyt eikä ole hajuakaan paikan käytännöistä?

" "Toivon ihmisten ymmärtävän, että kyse on poikkeustilanteesta", Nuutila painottaa."
> Helkkari, eihän synnytys ole mikään poikkeustila? Miksi pitäisi tyytyä vähempään, vain siksi että on sattunut raskautumaan vähän huonoon saumaan?

Lievästi sanottuna sapettaa koko juttu..

Toisaalta löysin tällaisen:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;20435;44950

"Ennen remonttia Hyksin kolmessa synnytyssairaalassa (Naistenklinikalla, Kätilöopiston ja Jorvin sairaaloissa) on yhteensä 31 synnytyssalia. Remontin aikana synnytyssaleja tulee olemaan 30. "

"Lapsivuodeosastopaikkoja on nyt 150, remontin aikana määrä lisääntyy viidellä."

Ainut mikä jäi puutumaan, oli maininta perhehuoneiden tilanteesta..Henk.koht olen siitä kaikkein huolestunein..  :/
 
Helsingissä on asiat tähän mennessä ollu näköjään aika hyvin :)
Tyksiin ei nimittäin pääse edes synnärille tutustumaan, ellei joku tuttavasi ole siellä töissä...
Perhehuoneita yhdellä lapsivuodeosastolla taitaa olla muutama hassu ja tuntuu että niihinkin pääsee suhteilla...

Noh jospa synnyttämään mennessä yskin ja pärskin kovasti, niin pääsin nauttimaan tästä perhehuoneen luksuksesta ;)

Itse olen henk.koht sitä mieltä, että tälläisiä 2 ja 3 hengen huoneita ei edes pitäisi olla olemassa, ensimmäiset päivät on tärkeitä vastasyntyneen kanssa ja ne pitäisi saada kokea rauhassa. Ilman että yökaudet kuuntelet viereisen äidin kuorsausta ja sen jälkeen toisen vauvan huutoa, kun juuri oma vauvasi nukkuisi ja saisit hetken huilata...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top