Synnytys lähestyy...iik!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mininen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kyllähän sitä tosi usein tulee mietittyä. Varsinaisesti ei pelota vielä ainakaan :) ensikertalaisena ei oikeen tiiä, mitä pelätä..Eniten paniikkia aiheuttaa se, olenko tajunnut kaiken tarvittavan hankkia ja mitä puuttuu vielä :D miehen mielestä kaikkee on jo vähintään tarpeeksi. Sillä lailla on selvät sävelet, että seuralaiseksi sairaalaan minulle tulee sisko.
 
Huih! Vatsalaukku kääntyi ympäri, kun näin tämän uuden ketjun -ajattelin heti, että joko nyt jollain lähtenyt jo käyntiin, huiih :) mut ei sentään ihan vielä.. Hyvä ketju - alkaa jännittämään :)
 
Kiva ketju, tulee varmasti tarpeeseen :)
Jotenkin se, että 10 vko LA:n tekee synnytyksestä jo niin todellista vaikkakin täällä on ollut muutama säikäyttävä tilannekin ..
Ainakaan vielä ei ole ollut mitään pelkotiloja liittyen synnytykseen.

Olen ihan todella kovasti piikkikammoinen ihminen, elikkä olen jo puhunut neuvolassa ja kätilölle, että en halua epiduraalia tai ylinmääräisiä piikkejä.. Heräsin yksi aamu sen kipualttiin yön jälkeen, niin heitinkin jo että, kyllä varmaan otankin epiduraalin :D jotenkin haluaisin ainakin yrittää ilman, kaikki synnyttäneet ystävät on ollut sitä mieltä, että ei onnistu.. Taitaa jäädä vaan nähtäväksi..
Se tunne mikä tulee sitten kun vauva on sylissä, voi hitsi, se on varmaan ihan mieletön :)
Täällä onkin juuri ilta-jytä päällä :)
 
Mä en ole vielä(kään) osannut varautua/asennoitua siihen, että tää vauva pitäs niinku oikeesti synnyttää pihalle :grin... Mutta tänään kyllä tuli mieleen, että enää on 2 kk ja 4 päivää laskettuun aikaan :dance008.

Onneks täällä on edes jonkinnäköistä synnytys -valmennusta, että vähän saa tietoa mitä kaikkee voi vaatia yms... Itehän ajattelin ottaa ihan kaiken mahdollisen helpotuksen, epiduraalit, ilokaasut, mitä vaan on tyrkyllä :grin.
 
Itse odotan täälä rennoin mielin synnärille pääsyä.. Välillä naureskelen et näinköhän jää jotaa tekemättä ennen lapsen syntymää jos vaikka tulisikin etuajassa, kun vielä on vaatekaappi ostamatta ja kaikkea muuta pientä :D (ja sama vaikka jäisikin, kyllä isi hoitaa jos jotaa jää kesken. Ei se vauva tarvi kuin puhtaita vaatteita, vaippoja ja äitin tissin pärjätäkseen ensimmäiset päivät :) Eli täälä ei ainakaan stressistä kärsitä :D Kaksi lasta ennestään, eikä niistä ole kumpikaan syntynyt etuajassa joten en usko että tämäkään syntyy :)
Itse meinasin spinaalin ja ilokaasun voimin mennä. Ekassa lapsessa sain epiduraalin ja se puudutti kyllä niin hyvin etten meinannut supistuksia tuntea ponnistusvaiheessa.. Spinaali jäi vähä toispuoleiseksi ja kovat supistukset tuntui toisella puolella, mutta synnytys kestikin vähemman aikaa kun tiesi tarkkaan milloin ponnistaa :) Toisaalta odotan jo kovasti synnärille pääsyä, toki ihan kiva saada vielä öisin nukkua ;) 2kk! Kuitenkin se on suht pitkä aika :)
 
Minua on koko raskauden ajan vähän jännittänyt vaavin koko..minun mies kun oli syntyessään 5kg ja minäkin ihan himpun vajaa 4kg. Haluaisin kovasti ultraan ja saada jonkinlaisen koko arvion, mutta eihän ne neuvolassa lähetä tietenkään. Sikäli kun minullahan on se painokin hurjasti noussu...mutta ei kait se pelkkä jännittäminen riitå, pktäisi olla joku "oikea syy" kuulemma. Huomenna alkaa jo viikko 32 <3
 
käyttäjä52st sanoi:
Minua on koko raskauden ajan vähän jännittänyt vaavin koko..minun mies kun oli syntyessään 5kg ja minäkin ihan himpun vajaa 4kg. Haluaisin kovasti ultraan ja saada jonkinlaisen koko arvion, mutta eihän ne neuvolassa lähetä tietenkään. Sikäli kun minullahan on se painokin hurjasti noussu...mutta ei kait se pelkkä jännittäminen riitå, pktäisi olla joku "oikea syy" kuulemma. Huomenna alkaa jo viikko 32 <3
Click to expand...
Miten sulla on sf-käyrä mennyt? :) Mulla kans miehen perheen lapset "jättiläisiä." Ite synnyin 4vk etuajassa ja veli 2vk, joten niitä en pysty vertaamaan.. Itel tuli ekassa raskaudessa 33kg, tokassa 17kg ja lapset meni keskikäyrää pitkin ja molemmat 3500g :D ..joten älä siitä omasta painon noususta sressaa ;)
 
Samat fiilikset kun käyttäjä52st:llä. Pelkään ihan järjettömästi, että vauva on iso - siis joku vähintään 4,5 kilonen ja juuttuu kiinni kesken synnytyksen. Tilannetta ei helpota yhtään se, että asukki on majaillut (ilmeisesti) jo 4 viikkoa perätilassa. Kaikki koittaa lohduttaa, että on vielä toiset 4 viikkoa aikaa kääntyä, mutta kyllä tämä ajatus vaivaa jatkuvasti. Lisäksi koska oksentelen edelleen, olen myös aika varma, että näin tulee käymään synnytyksessä - ei houkuta ajatus ponnistamisesta ja oksentamisesta samaan aikaan tippaakaan!

Mä koitan kysyy (jälleen) ens kerralla neuvolassa, jos saisin lähetteen pelkopolille, mutta tuntuu toi mun neuvolantäti panttaavan sitä lähetettä kun kansallisaarretta. Jos en pääse pelkopolille niin kaivan jostain rahat yksityiselle ultraan kokoarviota (sekä tietty tota asentoa) varten.
 
Mä kirjotin jo siihen synnyttäjän esitietolomakkeeseen toiveiksi että kaikki mahdollinen kivunlievitys otetaan vastaan ja vauva pois mahd nopeasti :-D

Kyllähän se synnäri alkaa jännittämään ja sen jälkeinen elämä. Kun ei sitä tajua tässä, että kohta se vauva on jo täällä ja se on sitten siinä meidän vastuulla seuraavat 18 vuotta ;-) ja pelkään, että se vaan itkee kellon ympäri enkä osaa hoitaa sitä ja olen ihan ahdistunut jne jne.

Ja se kipu..yrittää jotenkin kuvitella kuinka hirveetäkamalaa se voikaan olla, kun kaikki siitä "pelottelee" . No vähintään menkkajomot kerrottuna 10000:lla tai jotain..?

Kyllä on jännä seurata, kuka meistä joulukuisista lähtee ekana, iik iik :-) Mut ompa kiva, että olette olemassa virtuaalitukena jakamassa näin jännittäviä aikoja :-)
 
LittleMyy sanoi:
Samat fiilikset kun käyttäjä52st:llä. Pelkään ihan järjettömästi, että vauva on iso - siis joku vähintään 4,5 kilonen ja juuttuu kiinni kesken synnytyksen. Tilannetta ei helpota yhtään se, että asukki on majaillut (ilmeisesti) jo 4 viikkoa perätilassa. Kaikki koittaa lohduttaa, että on vielä toiset 4 viikkoa aikaa kääntyä, mutta kyllä tämä ajatus vaivaa jatkuvasti. Lisäksi koska oksentelen edelleen, olen myös aika varma, että näin tulee käymään synnytyksessä - ei houkuta ajatus ponnistamisesta ja oksentamisesta samaan aikaan tippaakaan!

Mä koitan kysyy (jälleen) ens kerralla neuvolassa, jos saisin lähetteen pelkopolille, mutta tuntuu toi mun neuvolantäti panttaavan sitä lähetettä kun kansallisaarretta. Jos en pääse pelkopolille niin kaivan jostain rahat yksityiselle ultraan kokoarviota (sekä tietty tota asentoa) varten.
Click to expand...
Täälä esikoinen istua tönötti rv36 asti xD Joten älä vielä murehdi ;) Silloin tosiaan puhuttiin jo eri mahdollisuuksista synnyttää jos vauva ei käänny.. (Synnyttää perätilassa, leikkaus tai vauvan kääntäminen vatsan päältä.) Silloin itse totesin, että ehdottomasti leikkaus noista vaihtoehdoista. Kummi kertoi synnyttäneen vauvansa pylly eellä ja ei kuulemma ollu hirveen hyvä kokemus eikä suosittele kenellekään. Kääntämisestä on taas puhuttu, että saattaa olla suht kivulias äidille ja ei niin turvallista vauvalle..
Joku mainitsi peräruiskeet ja oksentelu synnyttäessä :D Hah, melkei naurtaa kun muistelee vanhoi synnytyksiä.. Esikoisesta meni pakki niin sekasin supistuksista, että luulin sen tyhjentäneen vatsan kokonaan.. Ei sitte ollutkaan kun ponnistaessa nolotti laskea alleen kaikki mahdollinen, johon kätilö totesi "tää on kuule tuttu juttu, eikä mitenkään noloa. Ponnistele sinä vaan, nää on jo siivottu pois." =D Toisen kohdalla pyysinkin peräruiskeen.. xD Joten ei tuo oksentelu taida olla onneksi kauhean kamalaa äitille tai kätilölle :) Jotkut vissiin oksentaa pelkästään ilokaasusta jos ottaa sitä väärin ja liian paljon..
Kyl tossa synnytyksessä äiti on niin luonnollisessa elementissään, ettei kannata stressaa tai nolostua mistään :) (jos ennen on inhonnu sisätutkimuksia, niin synnytyksen jälkeen itel ainaki ne on tosta noin vain juttuja (myös ite oon huomannu kehtaavani puhua täysin avoimesti kaikista alapään jutuista lääkärin kanssa.) :) Plaah, tulipahan taas juttua.. Tekee aina vaan mieli "muistella näitä menneitä." =D
 
Sf -käyrä meni ekalla kerralla yli yläkäyrän, mutta myöhemmät mittaukset olleet keskikäyrällä :) en missään nimessä valita tästä, mutta tuntuu että kaikki on aina keskimääräsesti neuvolassa :D
 
Heips!

Synnytys on alkanut tulla ajatuksiin täälläkin... :) Toista kertaa kun on menossa niin toisaalta kun jo tietää "mikä odottaa" niin olo on vähän erilainen kuin eka kerralla :D Ei pelota tai mitään, kovasti vaan odottaa että näkee vauvan.

Ainoa jännityksen aihe meillä on se että kääntyykö vauva raivotarjontaan vai ei...
Masukki kun on majaillut koko ajan istullaan tuolla kyydissä. Viime neuvolassa lääkäri sanoi että n. kuukauden verran olisi aikaa kääntyä. Sitten ilmeisesti ulkokäännöstä yritetään Oyssissa.
Sekin vähän mietityttää. No, aika näyttää. Mutta jos tyyppi ei perätilasta pois käänny niin mun synnytystapa on suunniteltu sektio kiitos. Perätilavauvaa en alakautta ala synnyttämään.
Esikoinenkin syntyi alakautta mutta imukuppi-avusteisesti virheellisen tarjonnan vuoksi.
Eli vauva syntyi kasvot kattoa kohti, vaikka normaalisti vauva siis syntyy kasvot lattiaa kohti.
Oli melko tekeminen siinä synnytyksessä.
Tuon kokemuksen takia varmaankin, perätilasynnytys ei hirveesti houkuttele... :P
Saa nähdä mitä lääkäri tuumii mun suunnitelmista.
 
Niin ja lisäyksenä vielä että jos sektiopäätös tulee niin sehän olis sitten n.viikko ennen laskettua. Meillä on laskettuaika 6.12 eli sektio olis joskus marraskuunlopulla?!? :D
 
Mulle on käyny niin oudosti, että melkein odotan synnytystä.. en tiiä johtuuko se siitä, että ei ollenkaan tajua mitä se on :p Mutta mukava kuulla, että aikaisemmin synnyttäneet ja siis kokeneet täällä suhtautuvat tulevaan levollisesti!

Löysin tällaisen kivan synnytysvalmennussivun, mistä tykkäsin, pääsi jotenkin mukavasti kärrylle et mitä siinä tapahtuu..ja oli hyviä vinkkejä, esim miten hengittää
http://www.vauvantai.info/synnytysvalmennus-2/

Ja samoin tykkäsin bebesinfon synnytyssivuista. Melkein kaikki ketä tiedän on tosin olleet sitä mieltä, että kipu on jotain kamalaa ja kaikki puudutukset tänne heti, kiitos.. mutta muutamakin kaveri on synnyttäneet ilman lääkkeellistä kivunlievitystä eivätkä oo tarvineet mitään isompia toimenpiteitä muutenkaan (osa halusi niin ja esim yhdellä kaikki kävi sairaalassa olon osalta sen verran nopeasti ettei ehtinyt) ja niiltä olen kuullu että se oli hyvä kokemus. Joten mullekin on tullu semmonen haave, että uskaltsisi niin kuin "mennä" siihen kipuun sen sijaan että yrittäis päästä sitä "pakoon" ja antaa kehon hoitaa homma kotiin.. tietysti ei nyt vielä osaa todellakaan kuvitellakaan millaista se oikeasti on, mulla on ollu kipeitä supistuksia mutta ne on ollu vielä sellaisella aivan siedettävällä tasolla ja eihän niitä oo tullu 16 tuntia putkeen kuitenkaan.. mut jotenki vähän niin ku tekee mieli antautua sen hullunmyllyn vietäväks! Voihan olla et kaikki ei mee niin ku pitää ja syystä tai muutan tosipaikan tullen mieleni ja haluan kaikki puudukkeet mitä talosta löytyy.. en olis sellasesta mitenkään pettynyt tai tuntis "epäonnistuneeni", sitten se vaan olis niin. Mutta silti, ainahan voi toivoa jotain :D Kuulostaako ihan hullulta?
 
Muokattu viimeksi:
Joo niin sama homma että jos oliskin joku syy sektioon tai käynnistykseen (vauvasta vaikka tulis lopulta iso sokerivauva) ni syntymähän hujahtais heti marraskuun puolelle! Eli ens kuun! Ja samoin jos se päättäis syntyä muuten vaan edes vähän etuajassa, mitä on täs uhitellu jo viikkoja.. hassua.. kyllä varmasti täällä joku synnyttää jo ens kuussa!
Toivottavasti TMJ vauva vielä päättää kääntyä (ja samoin PikkuMyyllä)!

Pakko muuten viel jakaa näitä muitakin positiivisia kuulemiani kokemuksia.. tiedän useammankin siron, pienen naisen jotka on synnyttäneet valtavia vauvoja ilman mitään katastrofia. Eli vaikka vauva olis iso tai tapahtuis jotain yllättävää, ni kaikki voi silti mennä myös ihan hyvin!
 
Muokattu viimeksi:
:) Hyviä pointteja Aarialla.. Oma käsitykseni on se että jos sf menee keskikäyrää pitkin niin ei sieltä kovinkaan valtavan kokoista voi syntyä :) (toki jos kohtu on kallellaan taaksepäin ja äiti yli 180cm, niin ehkä sitte.) Ite kuitenkin 175cm ja pitkä selkäinen, joten vauvoilla on todellakin ollut tilaa kasvaa ja keskikäyrältä tuli ne 3500g :) ) Tutulla huiteli lähempänä yläkäyrää ja lähes 5000g tuli :D kaikki muutkin heidän lapsistaan mennyt yli keskikäyrän ja olleet reilu 4000g.
Toki jos asia kamalasti huolettaa, niin meilläpäin saa ainakin lähetteen ultraan ihan lääkäriltä pyytämällä.. (Ultra maksaa sen reilu 30€.)
 
Kiva kun on tämmöinen ketju aloitettu.. =)

Itsellä laskettuaika 6.12 ja synnytys ollut mielessä jo melkein kuukauden..meille tulossa kolmas lapsi ja tuntuu että ei enää tiedä/muista synnyttämisestä mitään =) Eka lapsi syntyi alakautta ja toinen käynnistettynä viikolla 42 joka johti kiirrelliseen sektioon, nyt kovin mietityttää että miten tämän kolmannen kanssa käy..4 viikkoa ennen laskettua mulla on kyllä synnytystapa arvio jospa sielltä saisi jotenkin rauhallismman mielen mukaansa..EHKÄ =D
 
heheh! Ei täällä kyll mittään ultra lähetteitä saa :D Sen sijaan naapurikunnasta, jossa on kyllä omat ultra vehkeet myös nii saavat ajaa tänne ultrailemaan halutessaan. Viimeksi kysyin neuvolassa, että vaikuttaako se että kohtu on taaksepäin kallellaan ja väitti, että ei... Tuntuu aina välillä, että se meikäläisen neuvola täti on sitä mieltä, että turha mistään huolehtia mittää :D Tykkää myös kertoa omasta lapsen lapsestaan joka kerta ja miten sen kasvu ja kehitys edistyy :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top