Synnytys lähestyy! Fiilikset, merkit, oireet, ajatukset..:)

Tuo on kyllä kans täällä välillä ongelma että mahaan sattuu, muttei tiedä sattuuko liikkeet vai supistukset pelkästään.. Synnytetään sitten kotiin ku ei kerkee sen takia sairaalaan :wink
 
Mullakin oli useempi ilta kun mahaan ihan sattu vauvan liikkeet mutta en kyllä edes osannut ajatella että ne voisi olla jotain muuta kun vauvan möyrimistä?! :D Täällä ollut vaan alapään vihlontaa muutaman päivän enemmissä määrin mutta muuten ei mitään...vieläkään.....
 
Voisiko paha olo olla merkki alkavasta synnytyksestä ? Täällä tänään irroiteltu kalvoja, jonka jälkeen pahoinvointi sekä kuumia aaltoja.. :S
 
Kai se voi olla, oon ainaki kuullu että joillakin olis ollu paha olo...
 
Mulla nuita kuumia aaltoja on tullu iltaisin supistusten kans. Mutta tähän mennessä siis aina lakanneet jossain vaiheessa :/ vatsan tyhjenemistä on ollu niin monet kerrat etten siihen pysty uskomaan omalla kohdallani. Tai pahaan oloon.
 
Minnuu supistellee nykyään aika napakasti. Lääkäri tutki paikat ja sano, että sentin auki ja on jo pehmentyny. Saa nyt nähä miten ja millon tää tosissaan alkaa!!

Lääkäri sano myös, että ei tuu nopeeta synnytystä, koska nuo syvät lihakset tuntuu tosi voimakkailta ja kirraa vastaan! Nyt mie kadun puolta elämääni ja urheiluharrastuksiani!
 
Limatulppa bongattu.. Supistelee vähä, aika kivuttomasti.. Maha alkaa olla sekasin... Saas nähä kauanko vielä :)
 
Cassandra sanoi:
Mullakin oli useempi ilta kun mahaan ihan sattu vauvan liikkeet mutta en kyllä edes osannut ajatella että ne voisi olla jotain muuta kun vauvan möyrimistä?! :D Täällä ollut vaan alapään vihlontaa muutaman päivän enemmissä määrin mutta muuten ei mitään...vieläkään.....
Click to expand...
Miun supistukset oli alkuun just semmosia vihlontoja mitä vauva sai aikaseksi aikasemmin, sitten siihen tuli selänpoltteet ni tajusin et ne onki supistuksia
 
Hui...jännä ajatus että olen täällä valitellut että mitään ei tapahdu synnytyksen etenemisen suhteen, mutta kroppa olisikin tietämättäni edistänyt asiaa koko ajan..:smiley-ashamed008 innolla odotan noita "varmoja" suppareita.

Onko teillä ollut itsestään selvää miehen tulo synnytykseen vai oletteko joutuneet keskustelemaan asiasta? Meillä on ukko ruennut puhumaan jos ei tulisikaan itse synnytykseen, mutta veisi sairaalaan kyllä ja olisi "oven takana"..:grin Jo synnyttäneiltä kuulisin mielelläni miten mies on pärjännyt? Tuo oma pelkää ilmeisesti pyörtyvänsä tms. (tai että saa turpiinsa tuskaiselta naiseltaan) :D
 
Meillä mies kyllä ehdottomasti halusi tulla mutta vaikka on itsekin hoitoalalla sanoi että meinasi ruveta pyörryttämään lopussa, mutta voihan mies silloin istuakin.. Kätilö auttaa kumminkin
 
meillä mies halusi alusta asti tulla mukaan. suurimman osan ajasta olikin mukana, mutta kun ponnistus alkoi pitkittymään, pyysin hänet ulkopuolelle koska koin että en luhistu totaalisesti jos ympärillä pelkkiä vieraita ammattilaisia. alitajuisesti taisin myös tietää että ei ilman pientä väkivaltaa ole kaveri ulos tulossa, ja hyvä päätös oli kun kuitenkin kaksi miestä ja kolme naista oli lopen vauvaa ja minua siinä repimässä, ei ollut ihan kovavatsaisemmallekaan varmaan kivaa nähtävää :P
 
Meillä ei olla keskusteltu asiasta. Koko ajan mies on ollut tulossa mukaan ja niin oli esikoisen kanssakin. Itse koen hänen läsnäolonsa ja tukensa tarpeelliseksi. Meillä mies on jopa käynyt omasta tahdostaan joka neuvolakäynnillä. Vaikka nyt viime kerroilla olen sanonut ettei pakko ole. Hänelle se vain ns. kuuluu asiaan :) mieheni on todella herkkä veren ja kaiken muun suhteen, esim pistämisestä ei kannata edes keskustella (ja minä olen hoitoalalla :D) mutta hyvin tuo pärjäsi ♡ keskittyy kasvoihin ja tsemppaamiseen eikä sinne jalkovälissä tapahtuvaan.. etenkään loppuvaiheessa!
 
Itse asias mieshän sanoki et meinas se ruveta pyörryttää ku ne päättiki leikata sen alakerran et saksien ääni oli jotenki tehny pahaa ja ku hää näki sen toimen piteen, vaikka on kumminki ollut harjoitteluaikana leikkurissakin, niin kai se oman rakkaan leikkaus oli hiukka liikaa siinä tilanteessa.
 
Mies sano synnytyksen jälkee et meinas pyörtyy ku ponnistin :D oli ite nii mukana koko hommassa et unohti välil hengittää ku ponnistin :p
 
meillä oli mukana ku halus olla tukena, oli kyllä väsyny ku aamu 6herättii ja poika synty puolen yön jälkee ja kolmen jälkee pääs kotii ja kunnon ruokaa ei kerenny syömää ku pikku eväitä karkkia yms. siellä torkku sängyllä muute ok mut ponnistusvaiheessa huusin sen mun vieree ja pidin siitä kiinni.. noh eihän se vauva tullukkaa alakautta vaa leikkurii mentii. ilokaasusta sai mies ja hoitajat naurut. mies sano että itsestään selvyys että tulee ei vaihtoehtoja, mutta jokainen omalla tavallaan, ei kaikki pysty. miehellä vaan tuntu se ku mua sattu eikä voinu ottaa kipuja pois. sanoin että nää kivut unohtuu ajankanssa ei huolta.
 
Tänään ollut maha sekaisin, koko ajan enemmän ja enemmän, toivoisin niin että olisi merkki lähenevästä synnytyksestä, mutta taitaa ihan johtua eilisistä grillailuista... :depressed:
supistuksista ei oo tietookaan eikä muistakaan merkeistä :meh:
 
Tsemppiä alicee!
Tuli tuossa mieleen että vitsi kun olis kiva jos olis mahdollista saada sellainen laite kotiin joka piirtäisi käyrää supistuksista. Vois ite vaan keskittyä yölläkin rentoutumaan eikä tarttis miettiä kelloja sun muita. Vois vaan olla. Nim. Taas yö nukuttu pätkissä kun välillä supistelee niin perkuleesti ja sit ne loppuu tunniksi tai pariksi ja alkaa uudestaan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top