Synnytys lähenee ja jännitys tiivistyy..

Täällä vaan ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään, vaikka mitä poppaskonsteja yritetty. Nyt viikkoja 41+2, eikä oikein mitään tuntemuksia. Ärsyttää, kun lääkärit varoitteli, et saattaa syntyy ennenaikaisesti ja piti ottaa rauhallisesti jo viikolta 28 ja nyt sitten kumminkin on mennyt yliaikaiseksi, niin että heilahtaa. Tän takia tää odotus on ollut ihan piinaavaa ja tuntunut pitkältä, kun ollut pelko, et tulee ennen ja ei sit kumminkaan mitään oo kuulunutkaan, et tarvi sitten vielä yliaikaiseksi asti mennä.

Tunteet on ollu tässä nyt jo aika pinnassa, tulee melkeen joka päivä itku ja raivareita, eikä edes huvittas enää ees tehdä mitään, saati nousta aamulla pettyneenä sängystä ylös, kun mitään ole tapahtunut yön aikana. :smiley-angry017Eilen onneksi sentään sai vähän ajatuksia muualle, kun käytiin miehen kanssa ulkona syömässä ja shoppailemassa.

Maanantaina on sitten yliaikaiskontrolli, vähän jännittää, että onko tuolla alhaalla mitään tapahtunut ja koska sitten ruvetaan käynnistelemään, jos ei mitään kuulu. Pelottaa, että vauvakin on jo hirveän iso, enkä saa häntä edes synnytettyä. Toivoisin kyllä, että alkaisi synnytys itsekseen, ettei tarvitsisi käynnistää. Toivottavasti maanantaina paikkojen tutkimisesta olisi jotain hyötyä ja lähtisi siitä synnytys itsekseen käyntiin. Ellei sitten nyt viikonloppuna jo päätä vauva syntyä, mitä en kyllä usko. Ihan on sellainen olo, että käynnistykseen joudutaan. :sad001
 
Kätilöopiston sulun vuoksi päädyttiin Naistenklinikalle (täälläkin tuntuu olevan kiirusta). Täälläkin on jo kerran kysytty haluanko kätilöopistolle sitten kuitenkin. Aika jännää touhua.. Synnytys etenee nyt hitaasti mutta varmasti, 4 cm auki ollaan.

Välillä jo tuntui kovin tuskaiselta, etenkin käyrillä maatessa, mutta pystyssä lämpötyynyjen kera on paljon parempi:)
 
mä synnytin naistenklöinikalla 4 päivää sitten :) mulla oli aivan ihana kätilö, henna niminen. Tsemppiä sufi :)
 
Meidän synnytys pysähtyi kuin seinään eilen. Omasta sairashistoriastani nousi myös esiin riskitekijöitä, jotka muuttavat synnytyksen riskitapaukseksi - onneksi olen siis sairaalassa, joka keskittyy juurikin riskiraskauksiin. Jännä sinänsä, että riskiä tekee esim. Aiemmin tehty leikkaus (ei gynekologinen eikä vatsan alueella, vaan suussa), mutta koskaan ei ole tullut esiin, että se voi vaikuttaa tulevaisuuden toimenpiteissä. Palautteen paikka, kunhan keksis minne :D

Koska lapsivedet on menneet, on tämä yö siis levätty täällä, eli nukuttu se minkä sain :wink kohta kai aloitellaan käynnistystä, koska supistuksia ei kuulu :sad001
 
Aika erikoiselta kuulostaa tuo suunalueen riski? ettet nyt sitten suulla ponnista sufi:wink-
mutta paljon voimia käynnistykseen, toivotaan tehokasta toimintaa!
 
Suun alueen riski liittyy hätäsektioon > hengitys putkien laitto nukutusta varten voisi olla vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Niinpä minulle pitää laittaa epiduraali aikaisessa vaiheessa, jotta saadaan akka puuduksiin, jos pitäisi leikata. Sinänsä ei mikään iso riski, mutta täysi yllätys minulle (ja minähän en epiä olisi halunnut, nyt se tulee pakolla).

Käynnistys ei ole vielä alkanutkaan, odottavan aika ON pitkä. Mutta kotiin en enää ilman vauvaa mene!

Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
 
No johan selkis! Mutta voisko sen kanyylin laittaa valmiiksi ilman lääkeainetta? jos siis kaikki menis hyvin, ei koko puudutusta olis? Hehe, leikin lääkäriä:wink, pakko vaan aina kyseealaistaa kaikki - sori!
Koita kestää odottelua!
 
Mulle laitettiin ylipainon takia kanyyli aikaisessa vaiheessa ja nimenomaan ajatuksella että aineita jos tai KUN tuli tarvis. Mutta meillä ainakin sanottiin että pitää olla perusteet että sen saa aikaisemmin ja ilmeisesti riittävät selkäläskit on tullut hankittua ja kelpasivat syyksi. Oli kyllä mun kannalta aivan mahtava ratkaisu.

Sent from my Nexus 7 using Tapatalk
 
Meillä kävi niin, että anestesialääkäri vaihtui synnytyksen koittaessa ja uusi lääkäri olikin ihan eri mieltä :D epiduraali laitettiin loppujen lopuksi, kun oksitosiinin takia suppareita ja kipuja oli tauotta. Oikea päätös, sillä ponnistusvaihe pitkittyi ja voimat meinaa loppua ja taju lähti muutamaan otteeseen. Mutta viis siitä, kaunis tyttö syntyi tänään klo 00.32 :)

Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
 
Hurja!
meinasinkin jo tuolla syntyneissä kysyä miten vaikeasti iso tyttö tuli ulos!
kestikö kauankin ponnistaminen? jos ihan tajuttomuus iski?:eek:

voimia palautumiseen!
 
Täälläkin päästiin vihdoin viimein asiaan. Äitipolille tulin tänään yliaikaiskontrolliin ja siellä päätettiin, että ruvetaan kypsyttelemään paikkoja, koska minulla on aika reilusti turvotusta ja kutinaa on esiintynyt kehossa. Kohdun kaulaa oli vielä 3 cm jäljellä ja kohdun suu sormelle auki. Kohdun suulle laitettiin pilleri n. Klo 14.00 ja sitten siirryttiin synnytysvuodeosastolle odottelemaan supistuksia, joita ei ole kyllä oikein vieläkään kuulunut. Piakkoin laitetaan toinen pilleri ja sitten vaan odotellaan. Jos siitä ei edisty, niin sitten jatketaan käynnistelyä huomen aamulla. Saas nähdä, että ehtiikö vielä syntyä kesäkuun puolella vai syntyykö heinäkuiseksi. :)
 
Mä olen täällä ihan ihmeissäni, kun luulin jo synnytyksen alkaneen, mutta ei se sitten kai alkanutkaan. Mulla kun molemmat aiemmat synnytykset alkoi kerrasta rytinällä ja oli nopeita, niin en ollut varautunut, että näinkin voi käydä.

Tässä on siis kolme päivää vanhan asunnon loppusiivousta takana, ja tänään viimein saatiin se hoidettua loppuun. Mulla on ollut miesystävä ja ystävä apuna, mutta silti mennyt aikaa. Tänään oltiin siellä vielä ystävän kanssa loppusilausta tekemässä, niin vessassa käydessä alkoi tulla limatulppaa. Siitäkään mulla ei aiempaa kokemusta, tai ainakaan en muista, kun suoraan vaan kunnon supistuksilla alkaneet synnytykset, eikä limatulpasta mitään havaintoa ja lapsivedestäkin vasta synnytyksen lopussa.

Sitten siinä ihan vähän ennen kuin lähdettiin asunnolta, alkoi supistella. Ensin tuli muutama ei kivulias, harjoitussupistuksen tuntuinen vatsan kovettuminen, mutta niitä alkoi sitten kotiin päästyä tulla säännöllisemmin ja tiheämmin, ja kipuakin alkoi olla. Piti lähteä kauppaan, mikä tehtiinkin, ja sitten niitä alkoi olla vaihdellen 2-10 minuutin välein (molemmissa aiemmissa synnytyksissä ne oli heti just kans tuollaisia aika tiheitä, mutta epäsäännöllisiä, ja napakoita ja kipeitä heti alkuun). Kestoltaan ne vaihteli 30-60 sek. Lopulta niitä tuli varmaan 3-4 tunnin ajan n. 5 minuutin välein aika napakoina, mutta enimmäkseen alle minuutin kestoisina. Luulin kuitenkin synnytyksen alkaneen, kun alku oli ihan samanlainen kuin aiemmissa synnytyksissä, ja hirveellä kiireellä yritin hoitaa keskeneräiset asiat kuntoon, että päästäisiin pian lähtemään sairaalaan. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun parissa tunnissa supistusten kesto ei alkanut olla yli minuuttia, aloin arvella, ettei tässä niin kiire olekaan kuin aiemmissa synnytyksissä.

Kun lopulta kymmenen aikaan illalla olin haluamani asiat hoitanut (sairaalakassi, vauvan sänky, lasten ruokinta ja isälleen lähetys ja lemmikkien hoito), menin lepäämään sänkyyn, ja siihenhän ne supistukset sitten tyssäsi. Jotain lievempiä supistuksia on senkin jälkeen tullut vaihdellen 10-20 minuutin välein, mutta ei niitä voi enää supistuksiksi sanoa niihin aiempiin verrattuna. Nyt tässä sitten ihmettelen, että mitä hemmettiä tässä oikein tapahtui/tapahtuu. Sairaalaan ei ainakaan tarvitse sittenkään lähteä, vaikka lasten ja lemmikkien hoidonkin jo järjestin. Ja miesystävä huomiset työkuvionsa sen mukaan, että se ei pääse töihin.

On todella hölmistynyt ja turhautunutkin olo, kun tää meni näin. Toisaalta en ihan vielä olisi ollutkaan henkisesti valmis synnyttämään, kun mielelläni itse palauttaisin vanhan asunnon avaimet huomenna (tehtiin jo valtakirjakin mieystävälle, että se hoitais sen), ja tää uus koti on ihan kaaoksessa vielä. Vauvan sängynkin tosiaan petasin valmiiksi niiden supistusten lomassa nyt illalla. Vaikka ehtihän tässä jo asennoitua siihen, että se on menoa nyt. Mutta ei sitten ollutkaan. Olin varautunut siihen, että ei välttämättä synny vielä viikkoon, mutta tää saa nyt vähän asennoitumaan synnytykseen toisella tavalla, että alkaisko se nyt kuitenkin sitten jo pian, kun nyt jo jotain yritystä oli kuitenkin.

No, alkaa kun alkaa. Itse en taida voida asialle nyt mitään. Kai tässä täytyy yrittää mennä nukkumaan. Väsynyt kyllä olen. Oli rankka viikonloppu ja etenkin tää päivä. Ja heinäkuun vauva joka tapauksessa tulossa niin kuin alusta asti olen aavistellut :Heartpink Tänään jo hetken ehdin luulla, että tulee sittenkin kesäkuun vauva, kuten olis tullut, jos synnytys olis supistusten alettua edennyt yhtä reippaasti kuin viime kerralla :)
 
Supistukset loppui tosiaan kokonaan, mutta enpä ole juurikaan nukkunut silti. Sänkyyn päästyäni vauva aloitti vilkkaan liikkumisen, mikä teki pahimmillaan kipeää. Nyt on sitten puolen tunnin aikana tullut taas pari kivuliasta supistustakin.

Jotain hyvin nestemäistä musta on vuotanut myös, itse asiassa jo silloin illalla. Silloin se oli ihan väritöntä, ja sitä holahti housuihin usein supistuksen alkaessa. Ei mitään isoja määriä kuitenkaan. Kysyin siitä synnäriltä, kun ennen nukkumaanmenoa (tai sen yritystä) soitin ilmoittaakseni, ettei ollakaan tulossa, kun olin alkuillasta jo soitellut, että oltaisiin varmaan tulossa jossain vaiheessa. Sieltä sanottiin, että se tuskin on lapsivettä, jota todennäköisesti tulisi runsaammin. Nyt yönkin aikana sitä nestettä on holahtanut housuun joka kerta, kun olen noussut sängystä ylös vessaan, ja nyt viimeisimmällä kerralla se oli vähän punertavaa. Ja äsken taas tuli kipeä supistus, joka kesti yli minuutin... Josko tässä kuitenkin pääsisi jo tänään synnyttämään. Se vanhan asunnon avaimien palautus vaan meinaa stressata, kun ne pitää palauttaa klo 12 mennessä.

Huoh. Ja jostain syystä meinaa vähän pelottaakin synnytys, vaikka viime kokemuksen jälkeen ei pitäisi olla mitään syytä. Ehkä sen takia, kun olihan siinä helpossa ja nopeassa synnytyksessäkin ne tuskalliset hetkensä. Ja tää aiheuttaa pelkoa, kun nyt tuntuu menevän tää homma ihan eri tavalla kuin olin odottanut. Tiesin kyllä, että niinkin voi käydä, mutta kun tässä ei nyt yhtään tiedä, miten tää tulee etenemään, niin se pelottaa.

Ja taas supistus. Väli edelliseen vajaa vartti tosin vielä, mutta molemmat n. minuutin kestoisia kipeitä (kirjoitan hitaasti puhelimella). Saa nähdä eteneekö tää tästä nyt vai ei. Vahvasti tuntuu, että synnytystä tää nyt on tekemässä, mutta minkälainen maratoni on odotettavissa, jää nähtäväksi.
 
Tsemppiä Ailiina! Kyllä se siitä pian vahdittuu! jollet jo ole lähtenyt:)?
 
Kotona vielä :) Yritin välillä nukkua vähän, mutta ei siitä oikein meinaa tulla mitään. Supistuksia on tullut edelleen n. vartin välein. Jotain vuosikin taas, kun supistuksen jälkeen vaihdoin kylkeä. Varmaan taas holahtaa, kun seuraavan kerran nousen ylös, mutta nyt en jaksaisi. Valvottu yö painaa. Yritän levätä/nukkua sen minkä nyt vielä pystyn.

Miesystävä lähti töihin ja käy jossain välissä palauttamassa ne avaimet sen valtakirjan avulla. Musta ei nyt ole siihen.

Pelkoa muuten varmaan lisää se, että näin hitaasti etenevässä synnytyksessä ehtii ajatella ja pelätä :confused:
 
Se on ihan totta! mutta yritä pitää mielissä että todennäköisesti menee kuitenkin helpommin kun aiemmat synnytykset:)! pian se palkinto piinaavista hetkistä jo maailmaan kurkistaa! aika menee eteenpäin hitaastikin:)
 
Niinhän ne supistukset loppui taas. Synnärillä on nyt kuitenkin käyty sen lapsivesiepäilyn takia, ja testin mukaan se on ollut lapsivettä. Huomenaamuna uudestaan tarkistuttamaan tilanne, jos homma ei etene itsestään ennen sitä. Kohdunsuun tilanne jäi epäselväksi, kun mun kohdunsuu on jotenkin niin takana, ettei kätilö ylettynyt siihen, enkä mä edesauttanut asiaa kiemurtelemalla siinä tutkimuspöydällä, kun tuntui niin epämukavalta. Mun kohdunsuu on kyllä jonkun mutkan takana, ja sen löytämisessä on jollain muullakin ollut joskus jotain ongelmaa.

Mä en kestä, että tää menee nyt näin, enkä millään haluaisi, että synnytys joudutaan käynnistämään. On jotenkin epävarma, turvaton ja pelokas olo.

Vanhan asunnon avaimet on nyt kuitenkin luovutettu. Tein sen lopulta itse, kun ajettiin sen huoltoyhtiön kautta yhdessä miesystävän kanssa synnärille mennessä. Pitäis olla voittajafiilis siitä, kun iso urakka tuli tehtyä sen tyhjentämisen ja siivoamisen kanssa, mutta sekin jotenkin peittyy tän synnytystilanteen epävarmuuden ja pelon taakse. Kaikenlaisia pelkoja putkahtanut nyt pintaan synnytykseen liittyen, mistä sain kuitenkin onneksi puhuttua kätilölle, joka lupasi kirjata niitä ylös mun tietoihinkin. Hyvä juttu, vaikka ei niitä ikäviä tuntemuksia toistaiseksi helpottanutkaan.
 
Mikähän Geminin tilanne muuten on? Mahtaako olla synnyttämässä (tai jo synnyttänyt) vai muuttokiireiden parissa? Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne joka tapauksessa, kuten myös kaikille muillekin, joilla vielä synnytys edessä. Meitä ei tosin kai taida montaa olla enää.
 
Lambi; Meidän suvun naiset on luotu isojen vauvojen synnyttäjiksi - vauvat lähes aina nelikiloisia ja ylikin. Minulla kohdunkaulasta jäi jokin lippamainen osa häpyluun kohdille, vauva jäi siihen jumiin lähes tunniksi. Vauva painoi varmaan jotain hermoa siinä. Sen myötä siis kivut oli ihan hirveät.

Kun lippa poistui tai 'suli' oli tyttö sen jälkeen ulkona ihan hetkessä. Kätilöt eivät edes harkinneet epparia, sillä tilaa muuten oli. Ponnistus kesti n. 1,5 h, vähän tulkinnasta riippuen.

Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
 
Niin Ailiinalle vielä, että meilläkin kesti vesien menosta syntymään 42h. Ihan liikaa aikaa miettiä. Mutta hyvin teillä varmasti menee :)

Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top