Synnytys Kuopiossa?
- Ketjun aloittaja Hyytti
- Aloituspäivämäärä
Kesällä -24 esikoinen siellä syntynyt, seuraava synnytys lähiviikkoina samassa paikassa.
Synnyttäjille on oma sisäänkäynti, joka liikenneopasteissa hyvin kerrottu. Saa autolla tulla ihan oven viereen, 30min paikkoja siinä, ehtii siis saattaja tuoda synnyttäjän kätilön huomaan, ennen kuin siirtää auton parkkitaloon.
Kätilöt omalla kohdalla ollut tosi ystävällisiä ja taitavia, ei huonoa heistä. Toivelistan tulostivat luettavakseen, kun sovittiin että lähden tulemaan paikalle, eli olivat jo sen katsoneet läpi ennen mun kohtaamista, se tuntui hyvältä.
Aulassa kun ottavat vastaan, siinä on vieressä ne huoneet, joissa tsekataan, missä vaiheessa synnytys on. Sitten matka jatkuu synnytyssaliin tai ammeeseen tai mikä toiveissa onkaan.
Mua kuunneltiin hyvin. Oma synnytys oli sen verran pitkä, että kerkesin useamman kätilön kohdata. Hyvin olivat myös keskenään tiedot vaihtaneet, niin ei tarvinnut jokaiselle uudestaan kaikkea kertoa.
Sinne synnärille pääsee tutustumaan, oliko suositus rv32 jälkeen, ehdottomasti hyödyllistä! Näkee valmiiksi ne paikat, ja just ton sisäänkäynnin. Itsellä ainakin oli huojentunut olo synnytyksen ollessa käynnissä, kun tiesin, minne mennään ja miltä siellä näyttää.
Onnellista odotusta sinulle!
Synnyttäjille on oma sisäänkäynti, joka liikenneopasteissa hyvin kerrottu. Saa autolla tulla ihan oven viereen, 30min paikkoja siinä, ehtii siis saattaja tuoda synnyttäjän kätilön huomaan, ennen kuin siirtää auton parkkitaloon.
Kätilöt omalla kohdalla ollut tosi ystävällisiä ja taitavia, ei huonoa heistä. Toivelistan tulostivat luettavakseen, kun sovittiin että lähden tulemaan paikalle, eli olivat jo sen katsoneet läpi ennen mun kohtaamista, se tuntui hyvältä.
Aulassa kun ottavat vastaan, siinä on vieressä ne huoneet, joissa tsekataan, missä vaiheessa synnytys on. Sitten matka jatkuu synnytyssaliin tai ammeeseen tai mikä toiveissa onkaan.
Mua kuunneltiin hyvin. Oma synnytys oli sen verran pitkä, että kerkesin useamman kätilön kohdata. Hyvin olivat myös keskenään tiedot vaihtaneet, niin ei tarvinnut jokaiselle uudestaan kaikkea kertoa.
Sinne synnärille pääsee tutustumaan, oliko suositus rv32 jälkeen, ehdottomasti hyödyllistä! Näkee valmiiksi ne paikat, ja just ton sisäänkäynnin. Itsellä ainakin oli huojentunut olo synnytyksen ollessa käynnissä, kun tiesin, minne mennään ja miltä siellä näyttää.
Onnellista odotusta sinulle!
Ompas ihanaa ja helpottavaa lukea näin positiivisesta kokemuksesta, kiitos!
Kyseessä kun on opetussairaala, niin kannattaa etukäteen miettiä, haluaako niitä opiskelijoita mukaan synnytykseen. Mä en jossain kohti kehdannut sanoa että en halua ja ne ei olleet mun toiveita ilmeisesti kerenneet lukea, joten niitä sitten pyöri kunnes sain sanottua että ei enää yhtään opiskelijaa kiitos. Voi myös pyytää miestä/tukihenkilöä sanomaan jos itse ei pysty.
Sitähän taidettiin kysyä jo niissä pikku haikaran kyssäreissäkin, mutta onpas kyllä plääh jos se ei meinaa mitään.
Mä taisin antaa luvan, vaikka toisaalta mulla on takana niin karsea amanuenssin tekemä sisätutkimus joskus gynellä, että vannoin ja sanoin silloin sille asialla olleelle poikaparallekin että ei koskaan enää opiskelijoita. Ei ole hyvä merkki, jos potilas alkaa kesken tutkimuksen miettiä muun paniikkidissosioinnin ohessa että hetkinen, mikä sen raiskauksen tekninen määritelmä olikaan. Hällä oli hukassa muun muassa sekä anatomia, että ennakkovaroittelu ja vähän ehkä unohtui, että tutkimuspöydällä oli ihan elävä ihminen.
Helposti voin itsestäni kuvitella, etten ehkä ole ensisynnyttäjänä ihan lehmänhermoisin tyyppi, mutta pitääkin muistaa mainita miehelle että stoppaa jos en saa itse sanottua ja huomaa että ärsyttää.
Mä taisin antaa luvan, vaikka toisaalta mulla on takana niin karsea amanuenssin tekemä sisätutkimus joskus gynellä, että vannoin ja sanoin silloin sille asialla olleelle poikaparallekin että ei koskaan enää opiskelijoita. Ei ole hyvä merkki, jos potilas alkaa kesken tutkimuksen miettiä muun paniikkidissosioinnin ohessa että hetkinen, mikä sen raiskauksen tekninen määritelmä olikaan. Hällä oli hukassa muun muassa sekä anatomia, että ennakkovaroittelu ja vähän ehkä unohtui, että tutkimuspöydällä oli ihan elävä ihminen.
Helposti voin itsestäni kuvitella, etten ehkä ole ensisynnyttäjänä ihan lehmänhermoisin tyyppi, mutta pitääkin muistaa mainita miehelle että stoppaa jos en saa itse sanottua ja huomaa että ärsyttää.
Mun synnytyksessä mukaan änkesi unettoman yön jälkeen erittäin pirteä ja yli-innokas kätilöopiskelija joka tuntui imevän multa viimeisetkin mehut. Sille oikealle kätilöllekin piti sanoa että olisitko välillä hiljaa. Mulle EI ois tarvinnut joka hetki sanoittaa mitä ollaan tekemässä, mutta kätilö pahoitteli, että tekee sen automaattisesti eikä osaa lopettaa 
Kiva että varoittelitte tästä. Mullakin on huono kokemus opiskelijoista kun oireili bartholin kysta, ja ensimmäisen kerran kun se avattiin niin huoneessa oli iso kasa opiskelijoita, eikä kukaan edes kysynyt että saako he olla saatika tehdä. Ilmoitettiin vaan että tässä on opiskelijoita. Enkä minkä ujona ja muutenkin tulevasta tapauksesta jännittyneenä uskaltanut pyytää että ei kiitos. Sehän sitten kesti jotenkin paljon pidempään kuin myöhemmin kokeneemman lääkärin tekemänä ja oli muutenkin paljon kipeämpi ja ikävämpi tapaus.
Tämä kun jäi silloin mieleen niin en ole mihinkään käynteihin halunnut opiskelijoita mukaan, eikä tarvitse kyllä synnytyksessäkään olla
vaikka ymmärrän että heidänkin täytyy harjoitella, mutta luotan siihen että heille löytyy joku toinen harjoittelukappale.
Tämä kun jäi silloin mieleen niin en ole mihinkään käynteihin halunnut opiskelijoita mukaan, eikä tarvitse kyllä synnytyksessäkään olla
vaikka ymmärrän että heidänkin täytyy harjoitella, mutta luotan siihen että heille löytyy joku toinen harjoittelukappale.Mä tulen tähän väliin härkkimään, vaikkei Kuopiosta mitään kokemusta ole, eksyin vahinkoklikkauksella tähän keskusteluun.
Mutta opiskelijoista on sanottavaa. Meidän vauvan synnytyksen hoiti oikeastaan kokonaan kätilöpiskelija, toki ohjaaja oli hänellä taustatukena ja ponnistusvaiheessa myös salissa auttamassa. Ja synnytys oli ihan mielettömän hyvä kokemus, opiskelijalla oli aikaa keskittyä vain meihin, koska meidän synnytyssairaalassa heillä on yleensä vaan yksi synnyttäjä hoidettavana ja varsinaisesti töissä olevilla saattaa olla siinä useampia. Parempaa kokemusta ei olisi varmaan sinänsä voinut toivoa, ellei sitten täysi kivuttomuus olisi mahdollista
Oli kyllä huolehdittu ja turvallinen olo hänen käsissään, kävi vielä osastolla moikkaamassa muutama päivä synnytyksen jälkeen ja olisi ollut mahdollisuus käydä synnytystä läpi jos siltä olisi tuntunut. Hän toki oli ihan loppuvaiheen opiskelija, mutta tämä nyt lähinnä sillä, ettei opiskelijaa kannata heti tyrmätä.
Mutta opiskelijoista on sanottavaa. Meidän vauvan synnytyksen hoiti oikeastaan kokonaan kätilöpiskelija, toki ohjaaja oli hänellä taustatukena ja ponnistusvaiheessa myös salissa auttamassa. Ja synnytys oli ihan mielettömän hyvä kokemus, opiskelijalla oli aikaa keskittyä vain meihin, koska meidän synnytyssairaalassa heillä on yleensä vaan yksi synnyttäjä hoidettavana ja varsinaisesti töissä olevilla saattaa olla siinä useampia. Parempaa kokemusta ei olisi varmaan sinänsä voinut toivoa, ellei sitten täysi kivuttomuus olisi mahdollista
Oli kyllä huolehdittu ja turvallinen olo hänen käsissään, kävi vielä osastolla moikkaamassa muutama päivä synnytyksen jälkeen ja olisi ollut mahdollisuus käydä synnytystä läpi jos siltä olisi tuntunut. Hän toki oli ihan loppuvaiheen opiskelija, mutta tämä nyt lähinnä sillä, ettei opiskelijaa kannata heti tyrmätä.
Joo täytyy tähän nyt itsekin kommentoida, opiskelijat kyllä arvostaa suunnattomasti jos saavat opetusta, vaikka se ei tulisikaan juuri siltä opettajalta vaan potilaalta. Eli voi myös opastaa ja sanoa mitä sillä hetkellä kaipaa tai jokin tuntuu ikävältä tai jokin onnistuu. Synnytyksissä on myös minun tietääkseni aina vain yksi opiskelija (ellei eri nyt kun ryhmäkoot kasvaneet) ja hän seuraa vain sitä yhtä synnytystä ja tosiaan usein hyvinkin valmis panostamaan juuri siihen synnyttäjään millä tavalla vain tämä haluaa. Alkuvaiheen opiskelijat saattaa olla aika ujoja osallistumaan eli jos yhtään tuntuu siltä ja on itsellä voimavaroja siinä niin voi hyvin rohkaistakin sitten sieltä nurkasta mukaan, voi saada itselleen yllättävän hyvän tukihenkilön, joka esim voi puolisoa auttaa keskittymään tärkeämpiin juttuihin jos itse hoitaa juoksevia asioita. Mutta jokainen tietty päättää itse ja ylimääräiset henkilöt voi olla kuormittavia, sanon vain samaa kuin edellinenkin että joskus se opiskelija voi olla itsellekin kokemusta parantava tekijä.
Yleisesti gynen vastaanotolla on kyllä riski siihen että voi olla siellä monta opiskelijaa ja valitettavan moni kieltäytyy miesopiskelijoista kokonaan. Voi olla että pääsevät nimenomaan vain sen yhden sisätutkimuksen tekemään ja yleensä se eka ei mene ihan niin kuin strömsössä, jos tähän tilanteeseen joutuu niin kannattaa vain antaa palautetta heti jos väärässä paikassa tai tekee kipeää, niin oppii. Sitten kun lääkäriopiskelijat valmistuu niin lähes poikkeuksetta kaikki gynepotilaat ohjataan joko potilaan toiveesta tai ihan hoitajan automaationa vain naislääkäreille. Mutta sitten jos tuleekin gynekologinen hätätilanne keskellä yötä sinne päivystykseen jossa on se mieslääkäri ainoana päivystäjänä, voi joutua tilanteeseen ettei sisätutkimuksia ole kuin 0-3 takana ja voi oikeasti olla vaaratilanne. Siksi itse olen gynellä ja gastroenterologilla käydessäni nimenomaan antanut opiskelijoille luvan ja sanonut että saa mieskandi tutkia, ja vaikka itselle epämukavaa niin rohkaissut että voi vaikka useampikin tehdä sen tutkimuksen. Sitä voi itsekin vaikka jollain lomareissulla joutua sinne supistetumpaan päivystykseen vaikka normaalisti ison sairaalan vierellä asuisikin.
Tiedän näitä siis siksi kun lähipiirissä paljon lääkäreitä ja heistä useampi mies on tästä puhunut että ovat oikeasti 0-3 kertaa saaneet tehdä gynekologisen tutkimuksen, usein heitettiin ulos ihan vain siitäkin että olisivat saaneet katsoa. Nykyään varmaan vielä pahempi tilanne kun ryhmäkoot ovat kasvaneet paljon ja etäopetus lisääntynyt. Yllättävän lyhyt on se gynen kurssi ja siihen ei montaa opetusvastaanottoa sisälly. Olen kuullut että naisopiskelijoillakin nykyisin voi vain ryhmäkokojen vuoksi olla tilanne ettei paria kertaa enempää saa tehdä sisätutkimusta ja sillä kokemuksella pitäisi sitten itsenäisesti opetella, mutta he yleensä saavat mahdollisuuden sentään tuohon itsenäiseen opetteluun. Lääkäriopiskelijat ovat myös synnytyksiä seuraamassa vain muutaman kerran ja niissäkään ei kaikki pakosti näe synnytystä jos ei sinä päivänä ole riittävästi synnyttäjiä jotka sallisivat tai seurattu synnytys venyy niin että vuoro vaihtuu. Toki peruslääkärille harvinaista että joutuisi avustamaan synnytyksessä mutta satunnaisesti näitäkin tapahtuu ja monella esim äitiysneuvola saattaa olla pakollinen nakki tk:ssa ja siellä saattaa esim kohdunkaulan avautumistilanteen arvio tulla eteen. Mutta etenkin niissä muissa toimenpiteissä moni lääkäri on oikeasti huolissaan riittääkö nykyopetus ja isot ryhmäkoot turvaamaan riittävän osaamistason.
En nyt halunnut tällä syyllistää ketään joka kieltäytyy opiskelijoista, siihen on täysi oikeus ja etenkin synnyttäessä tai vaikeissa henkisissä tilanteissa pitää huolehtia omista voimavaroista ja henkisestä hyvinvoinnista. Halusin vain muistuttaa että varsinkin nykyresurssitilanteessa ja isoilla ryhmillä ne tsänssit siihen oppimiseen voi välillä olla aika harvassa ja kukaan meistä ei varmaan halua hätätilanteessa lääkärille joka ei ole saanut mahdollisuutta oppia. Eli iso kiitos jokaiselle joka edes harkitsee päästävänsä opiskelijoita mukaan!
Yleisesti gynen vastaanotolla on kyllä riski siihen että voi olla siellä monta opiskelijaa ja valitettavan moni kieltäytyy miesopiskelijoista kokonaan. Voi olla että pääsevät nimenomaan vain sen yhden sisätutkimuksen tekemään ja yleensä se eka ei mene ihan niin kuin strömsössä, jos tähän tilanteeseen joutuu niin kannattaa vain antaa palautetta heti jos väärässä paikassa tai tekee kipeää, niin oppii. Sitten kun lääkäriopiskelijat valmistuu niin lähes poikkeuksetta kaikki gynepotilaat ohjataan joko potilaan toiveesta tai ihan hoitajan automaationa vain naislääkäreille. Mutta sitten jos tuleekin gynekologinen hätätilanne keskellä yötä sinne päivystykseen jossa on se mieslääkäri ainoana päivystäjänä, voi joutua tilanteeseen ettei sisätutkimuksia ole kuin 0-3 takana ja voi oikeasti olla vaaratilanne. Siksi itse olen gynellä ja gastroenterologilla käydessäni nimenomaan antanut opiskelijoille luvan ja sanonut että saa mieskandi tutkia, ja vaikka itselle epämukavaa niin rohkaissut että voi vaikka useampikin tehdä sen tutkimuksen. Sitä voi itsekin vaikka jollain lomareissulla joutua sinne supistetumpaan päivystykseen vaikka normaalisti ison sairaalan vierellä asuisikin.
Tiedän näitä siis siksi kun lähipiirissä paljon lääkäreitä ja heistä useampi mies on tästä puhunut että ovat oikeasti 0-3 kertaa saaneet tehdä gynekologisen tutkimuksen, usein heitettiin ulos ihan vain siitäkin että olisivat saaneet katsoa. Nykyään varmaan vielä pahempi tilanne kun ryhmäkoot ovat kasvaneet paljon ja etäopetus lisääntynyt. Yllättävän lyhyt on se gynen kurssi ja siihen ei montaa opetusvastaanottoa sisälly. Olen kuullut että naisopiskelijoillakin nykyisin voi vain ryhmäkokojen vuoksi olla tilanne ettei paria kertaa enempää saa tehdä sisätutkimusta ja sillä kokemuksella pitäisi sitten itsenäisesti opetella, mutta he yleensä saavat mahdollisuuden sentään tuohon itsenäiseen opetteluun. Lääkäriopiskelijat ovat myös synnytyksiä seuraamassa vain muutaman kerran ja niissäkään ei kaikki pakosti näe synnytystä jos ei sinä päivänä ole riittävästi synnyttäjiä jotka sallisivat tai seurattu synnytys venyy niin että vuoro vaihtuu. Toki peruslääkärille harvinaista että joutuisi avustamaan synnytyksessä mutta satunnaisesti näitäkin tapahtuu ja monella esim äitiysneuvola saattaa olla pakollinen nakki tk:ssa ja siellä saattaa esim kohdunkaulan avautumistilanteen arvio tulla eteen. Mutta etenkin niissä muissa toimenpiteissä moni lääkäri on oikeasti huolissaan riittääkö nykyopetus ja isot ryhmäkoot turvaamaan riittävän osaamistason.
En nyt halunnut tällä syyllistää ketään joka kieltäytyy opiskelijoista, siihen on täysi oikeus ja etenkin synnyttäessä tai vaikeissa henkisissä tilanteissa pitää huolehtia omista voimavaroista ja henkisestä hyvinvoinnista. Halusin vain muistuttaa että varsinkin nykyresurssitilanteessa ja isoilla ryhmillä ne tsänssit siihen oppimiseen voi välillä olla aika harvassa ja kukaan meistä ei varmaan halua hätätilanteessa lääkärille joka ei ole saanut mahdollisuutta oppia. Eli iso kiitos jokaiselle joka edes harkitsee päästävänsä opiskelijoita mukaan!
Koska tuo edellinen meni ohi aiheen niin kommentoinpa nyt oikeasti: ei ole KYS:llä synnyttämisestä kokemusta mutta olen asioinut siellä keskenmenojen tiimoilta ja muutenkin gynellä. Minua on pääosin hoitanut superihanat lääkärit ja hoitajat ja otettu tosi herkästi esim ylimääräiseen ultraan kun en ollut varma onko kohtu tyhjentynyt, kun olen kuullut että monesti keskenmenoissa on vaikeuksia päästä ultrattavaksi. Minulla ihan eri kokemus Kuopion seudusta, varhaisultriin olen aina päässyt useampaan otteeseen ja tosi vakavasti kaikki huolet otettu ja laitettu lähetteitä eteenpäin, pyydetty näytille yms. Jopa kesken toisen keskenmenon pääsin käymään kun olin henkisesti huonossa jamassa ja kipu tuntui vaikealta ja tarjottiin ihan osastollekin pääsyä, vaikka tosiaan tutuilta muualta Suomesta olen ihan täysin päinvastaista kuullut, että ei oteta vakavasti ja sanotaan että pärjäile vain siellä kotona itseksesi ja tee joskus viikkojen päästä raskaustesti ja kivut kuuluu asiaan jne. Kertaakaan ei ole KYS:llä tullut sitä fiilistä. Ainoastaan yksi lääkäri jäi vähän nihkeänä mieleen kun puhuimme keskenmenoista ja sanoin että olen ihan positiivisella mielellä että varmaan ne hoidot auttaisi meitä sitten, kun on tuo translokaatio ja sen voi sulkea pois alkiodiagnostiikalla, niin tokaisi että emmehän me voi tietää johtuuko ne keskenmenot siitä, että voi niihin olla jokin muukin syy - no siis ihan totta mutta rehellisesti siinä tilanteessa ei tuntunut kauhean kivalta kun yritti itse vain toivosta pitää kiinni. Mutta tähän lääkäriin en ole sen jälkeen törmännyt ja varmaan halusi vain varoittaa että polku voi silti olla kivinen vaikka ilmaisikin vähän huonosti.
Eli ei siis nimenomaan synnyttämisestä kokemusta (tutuilla on kyllä ja ovat kehuneet), mutta ihan täysi kymppi kyllä täältä naistentautien poliklinikalle!
/edit: Tutulla myös hyvä kokemus pelkopolista KYS:llä.
Eli ei siis nimenomaan synnyttämisestä kokemusta (tutuilla on kyllä ja ovat kehuneet), mutta ihan täysi kymppi kyllä täältä naistentautien poliklinikalle!
/edit: Tutulla myös hyvä kokemus pelkopolista KYS:llä.
Mulla siis muut kokemukset on olleet KYSistä kyllä ihan positiivisia, ja syistä joita en nyt julkisella foorumilla anonymiteettisyistä avaa, minä jos kuka ymmärrän tarpeen opetella ja päästä tekemään asioita käytännössä; siksi taisin sen suostumuksenkin nyt kuitenkin antaa.
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että siinä pitää olla mahdollisuus muuttaa mieli ja sanoa että nyt ei enää, jos kuppi menee nurin. Näin ei tapahtunut siinä kammokokemuksessa, vaan sitä runnottiin läpi siitä huolimatta että se kaikilla mahdollisilla tavoilla meni päin persettä. Se oli selvää, että olin eka sisätutkimus tekijälle evö, mutta myös se oli selvää, että hän itsekin oli paniikissa eikä oikein kuunnellut edes ohjaajan neuvoja. Tilanne kyllä purettiin jollain tavalla, mutta hyvä mieli siitä ei jäänyt kellekään mukanaolleelle. Olisi varmaan myös itse pitänyt sanoittaa selkeämmin että nyt lopeta, mutta tää keskustelu oli nyt hyvä muistutus siitä, että keskustelen asian puolisonkin kanssa läpi että seuraa/kyselee mielialaa siltäkin osin ja pitää mun puolia jos itse en sitä syystä tai toisesta kykene tekemään.
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että siinä pitää olla mahdollisuus muuttaa mieli ja sanoa että nyt ei enää, jos kuppi menee nurin. Näin ei tapahtunut siinä kammokokemuksessa, vaan sitä runnottiin läpi siitä huolimatta että se kaikilla mahdollisilla tavoilla meni päin persettä. Se oli selvää, että olin eka sisätutkimus tekijälle evö, mutta myös se oli selvää, että hän itsekin oli paniikissa eikä oikein kuunnellut edes ohjaajan neuvoja. Tilanne kyllä purettiin jollain tavalla, mutta hyvä mieli siitä ei jäänyt kellekään mukanaolleelle. Olisi varmaan myös itse pitänyt sanoittaa selkeämmin että nyt lopeta, mutta tää keskustelu oli nyt hyvä muistutus siitä, että keskustelen asian puolisonkin kanssa läpi että seuraa/kyselee mielialaa siltäkin osin ja pitää mun puolia jos itse en sitä syystä tai toisesta kykene tekemään.
Toinenkin synnytys takana Kysillä, ja pelkkiä kehuja kätilöille. Tällä kertaa kaikki eteni nopeasti, joten oli vain yksi hoitava kätilö synnytyksen aikana, ja hänen kanssaan oli mahtava yhteistyö. Tehtiin saliin saapuessa suunnitelma, mitä toivon ja miten edetään, ja mitä tehdään, jos lähteekin etenemään rytinällä. Olin siinä kohtaa 8 cm auki, ja kolmisen tuntia myöhemmin oli vauva sylissä. Ponnistusvaiheen kakkoskätilö ehti olla salissa 1,5 minuuttia ennen kuin vauva sitten syntyi.
Osastolla meillä oli myös aivan ihanat kätilöt. Oltiin kaksi yötä siellä, ja meillä oli molempina öinä sama kätilö, ja päivällä pitkän vuoron tekijä. Niinpä saatiin tutustella vauvan kanssa leppoisasti, kun tiesi, että huoneessa kävijät on tuttuja ja tilanteen tasalla, eikä vaihdu tiuhaan.
Osastolla meillä oli myös aivan ihanat kätilöt. Oltiin kaksi yötä siellä, ja meillä oli molempina öinä sama kätilö, ja päivällä pitkän vuoron tekijä. Niinpä saatiin tutustella vauvan kanssa leppoisasti, kun tiesi, että huoneessa kävijät on tuttuja ja tilanteen tasalla, eikä vaihdu tiuhaan.
Meillä oli sektio mutta kai se lasketaan.
Hoitajat oli kiireisiä ja tuli useita virheitä mm. kipulääkkeitä ei muistettu tuoda, lääkejakelussakin jäin paristi välistä, kipupumppu unohdettiin laittaa kiinni heti sektion jälkeen heräämöön tultaessa, unohdettiin vähän sitä ja tätä ohjeistaa ja hoitajat vaihtui tiheään oikeastaan melkein joka kerta oli eri tyyppi. Ainoastaan ekana päivänä ja olikohan kolmantena aamuna oli sama ja 3 yönä teki sama hoitaja vuoron ja hän olikin aivan ihana ja lämminhenkinen nuorehko ihminen mutta todella ammattitaitoinen ja jotenkin tuli hänestä hyvä mieli ajatuksissa vielä näin vuosi takaperin.
Pahin hetki oli kun yksi hoitaja joka totesi että ei anna kyllä sitä lääkärin määräämää vahvaa kipulääkettä minulle perussairauteni vuoksi vaan pitää pärjätä tällä mitä on vaikka en pystynyt kivulta liikkumaan/nousemaan sängystä. Vaikka lääkäri oli kyllä todennut että ei ole vaikutusta ja on turvallista lääkitä kipu mahdollisimman tehokkaasti koska se on toipumisen edellytys..
Hoitajien ohjeet myös kysyttäessä oli ristiriidassa keskenään joten siinnä sekaisin kaikesta unettomuudesta, kivusta, lääkkeistä ja hormoneista ollessa ei oikein tullut varma olo.
Päästiin sentään elossa kotiin kaikki, vaikka mulla olikin kohtutulehdus jo siinnä vaiheessa kun kotiuduttiin ja jouduttiinkin palaamaan vielä uudelleen
Hoitajat oli kiireisiä ja tuli useita virheitä mm. kipulääkkeitä ei muistettu tuoda, lääkejakelussakin jäin paristi välistä, kipupumppu unohdettiin laittaa kiinni heti sektion jälkeen heräämöön tultaessa, unohdettiin vähän sitä ja tätä ohjeistaa ja hoitajat vaihtui tiheään oikeastaan melkein joka kerta oli eri tyyppi. Ainoastaan ekana päivänä ja olikohan kolmantena aamuna oli sama ja 3 yönä teki sama hoitaja vuoron ja hän olikin aivan ihana ja lämminhenkinen nuorehko ihminen mutta todella ammattitaitoinen ja jotenkin tuli hänestä hyvä mieli ajatuksissa vielä näin vuosi takaperin.
Pahin hetki oli kun yksi hoitaja joka totesi että ei anna kyllä sitä lääkärin määräämää vahvaa kipulääkettä minulle perussairauteni vuoksi vaan pitää pärjätä tällä mitä on vaikka en pystynyt kivulta liikkumaan/nousemaan sängystä. Vaikka lääkäri oli kyllä todennut että ei ole vaikutusta ja on turvallista lääkitä kipu mahdollisimman tehokkaasti koska se on toipumisen edellytys..
Hoitajien ohjeet myös kysyttäessä oli ristiriidassa keskenään joten siinnä sekaisin kaikesta unettomuudesta, kivusta, lääkkeistä ja hormoneista ollessa ei oikein tullut varma olo.
Päästiin sentään elossa kotiin kaikki, vaikka mulla olikin kohtutulehdus jo siinnä vaiheessa kun kotiuduttiin ja jouduttiinkin palaamaan vielä uudelleen
Oho aika hurja kokemus! Mä olen aina ajatellut että kyllähän nyt lääkärit osaa kiireessäkin ja paineen alla toimia, mutta nähtävästi hekin voivat tehdä virheitäMeillä oli sektio mutta kai se lasketaan.
Hoitajat oli kiireisiä ja tuli useita virheitä mm. kipulääkkeitä ei muistettu tuoda, lääkejakelussakin jäin paristi välistä, kipupumppu unohdettiin laittaa kiinni heti sektion jälkeen heräämöön tultaessa, unohdettiin vähän sitä ja tätä ohjeistaa ja hoitajat vaihtui tiheään oikeastaan melkein joka kerta oli eri tyyppi. Ainoastaan ekana päivänä ja olikohan kolmantena aamuna oli sama ja 3 yönä teki sama hoitaja vuoron ja hän olikin aivan ihana ja lämminhenkinen nuorehko ihminen mutta todella ammattitaitoinen ja jotenkin tuli hänestä hyvä mieli ajatuksissa vielä näin vuosi takaperin.
Pahin hetki oli kun yksi hoitaja joka totesi että ei anna kyllä sitä lääkärin määräämää vahvaa kipulääkettä minulle perussairauteni vuoksi vaan pitää pärjätä tällä mitä on vaikka en pystynyt kivulta liikkumaan/nousemaan sängystä. Vaikka lääkäri oli kyllä todennut että ei ole vaikutusta ja on turvallista lääkitä kipu mahdollisimman tehokkaasti koska se on toipumisen edellytys..
Hoitajien ohjeet myös kysyttäessä oli ristiriidassa keskenään joten siinnä sekaisin kaikesta unettomuudesta, kivusta, lääkkeistä ja hormoneista ollessa ei oikein tullut varma olo.
Päästiin sentään elossa kotiin kaikki, vaikka mulla olikin kohtutulehdus jo siinnä vaiheessa kun kotiuduttiin ja jouduttiinkin palaamaan vielä uudelleen