Synnytys ja imetys - näin etukäteen

[elmiina]

Moniko miettii näitä jo? Itsellä ois toiveissa mahdollisimman luomu synnytys, kotisynnytykseen ei varmaan oo varaa. Hoitopaikka esikoisellekin mietityttää, sitä ei ole... Pitää ehkä harkita doulaa sairaalaan ja miestä kotiin, mut jotenki väärältä sekin tuntuu.

Esikoisen kanssa mentiin muuten luomuna mutta sain lopussa oksitosiinitipan, onnistuivat hoitajat sen sitten puhumaan mulle. Puudutuksiakin tyrkyttivät mutta en huolinut. Et josko tällä kertaa sitä sais rohkaisua synnytykseen eikä niitä puudutustarjouksia.

Imetän yhä esikoista, mutta täysimetykselle ei ikinä päästy. Ekat lisämaidot tuli synnytyssalissa ja niitä jatkettiin ensin verensokerin, sit vähäisen painonnousun takia. Vaikka kuin yritettiin imetystä tehostaa ja lisämaitoja vähentää ni ei päästy niistä ikinä eroon. Jännittää miten toisen kanssa käy. Mulla ei esikoisen kanssa toinen rinta alkanut toimia ollenkaan, ehkä osin sen takia et imetin lähinnä toisesta kun siitä maitoa tuli ja sen sokerin ja painonnousun takia oli tärkeää, että ois mahdollisimman paljon saanu maitoa, ni ei viittiny tyhjää antaa imeä.

 

[Seru]

Mä oon miettiny sen verran että mitähän mun tisseille tapahtuu ylipäätänsä ku ovat aika isot, että toivottavasti eivät hirveesti kasvaisi missään vaiheessa :D

 

[nöttö]

-

 

[Elennah]

Elmiina : minkä ikäinen sinun esikoinen on?

 

[anní]

Seru, itsellä ihan samanlaiset ajatukset. :D Edellisen lapsen kohdalla kuppikoko kasvoi E-kupista H-kuppiin, ja viikonloppuna mies sanoi että mun tissit ovat vähän turvonneet, ja sen olen kyllä itsekin jo huomannut, ei mahdu enään kuin yhdet vanhat liivit päälle ..ja edellisessä raskaudessa kainaloihin ilmestyi sellaiset rasvapatit, ihan harmittomat mutta itseä ne kyllä vaivaa, ei tohdi mitään toppeja pitää

Itselläni oli kovat toiveet ja odotukset esikoisen imetyksestä. Olisin kovasti halunnut täysimettää puolivuotiaaksi asti ja vieläpä luovuttaa äidinmaitoa sairaalalle, mutta sitten kävikin vain niin että maitoa ei vain riittänyt tarpeeksi edes omalle lapselle ja hän myöskin sai lisämaitoa jo heti synnyttyään.. Pumppasin ja imetin 4 kuukauden ajan kunnes aloin olla niin väsynyt että oli pakko siirtyä kokonaan korvikkeelle, silloin tuli sellainen epäonnistunut olo, mutta tärkeintähän on se että lapsi saa tarpeeksi ravintoa ja voi hyvin.

Synnytyksenkin olin ajatellut olevan mahdollisimman luonnollinen ja ilman mitään puudutuksia tai muuta. Mutta lapsi olikin perätilassa ja päädyttiin sektioon. Koin sillon olevani jotenkin 'vähemmän äiti' kun lapsi syntyi sektiolla enkä sitä itse synnyttänyt. Kovasti olisin vain halunnut saada sen lapsen heti syliin, niin kai sitä vain pettyi kun ei asiat mennytkään niinkuin oli haaveillut.

Mutta aika kultaa muistot, ja synnytys ja imetys ovat vain yksi osa äitinä olosta. ja nyt ainakin tiedän etten aseta itselleni liikaa mitään odotuksia, antaa asioiden mennä omalla painollaan:)

 

[elmiina]

Mulla oli edellisen raskauden alussa sellaiset oikein silikonitorpedot :P Tissit ihan tötteröllä. Maidon noustessa samaten mut muutamassa kuukaudessa meni aika normaalin kokoiseksi. Ei alkanu roikkua vaan tuli musta nätimmän malliseksi kun vähän laskeutuivat siihen raskausajan turvotukseen verrattuna.

Esikoinen täyttää just kohta 11 kuukautta. Ei oo suunnitelmissa lopettaa imetystä ellei tule raskaudessa jotain komplikaatioita, joista voisi seurata ennenaikaisuus. Monet lapsethan lopettaa raskauden edetessä omia aikojaan, mut jos jatkaa ni jatkaa. Voi olla synnytyksen jälkeenkin avuksi maidonnostatuksessa jos mulle tulee taas pienipainoinen, kellastuva ja uninen vauva. Ainoa mikä huolettaa on jos maitoa ei tällä kertaakaan nouse tarpeeksi nostatusavusta huolimatta niin vieroittaminen samalla ku uusi vauva vie äidin tissit voi olla kamalaa.

 

[elmiina]

Niin ja mä myös pumppasin, alussa imetyksen ja pullorumban ohella koko ajan. Sit n. 4,5-6kk meillä oli lähes täys rintalakko pitkän raivarikauden jälkeen ni pumppasin kaikki päikkärit ja illalla ku vauva nukkui. Onneks ku sen ekat puol vuotta jaksoi pumpata ni nykyään maito kelpaa ihan hanasta ja sähköpumppu on jo ullakolla uutta imetystä odottamassa. Käsipumppua oon vielä hyvin satunnaisesti käyttäny, viimeks viime viikolla ku tuli taas rintatulehdus.

 

[Jääkukka]

Imetyksestä... kahta ekaa imetin osittain n.7kk, lisämaitoa jouduin antamaan alusta asti (pojat) ja tytöstä alkoi maito herua jo raskausaikana, häntä imetin vajaa vuoden ikään, täysimetys n. 5kk ikään jolloin tuli kiinteät kuvioihin, lisämaitoa ei saanut milloinkaan. Tätä seuraavaa, no ihanteellista olis jos maito riittäisi yhtä hyvin kun edellisessä, mutta sen näkee sitten :)

Ja synnytyksestä, ja tää on ihan mun mielipide mä aion kyllä ottaa kaikki kipulääkkeet mitä tarjotaan, miks ihmeessä sitä itteensä "rääkkää" kun ei ole pakko, viime kerralla ajattelin että otan vain jos tarvii, no sitten olikin jo liian myöhäistä epiduraalille kun tajusin haluavani puudutusta, sain spinaalin (tai joku vastaava selkään laitettava) mikä ei auttanut kuin hetken ja kohdunkaula puudutteita jotka helppas jonkun verran... kaks ekaa tuli suh inhimillisellä aikataululla 8h ja 6h, tätä kolmatta pusersin vajaa 12h ( kakkosen ja kolmosen ikäero on siis kymmenen vuotta, joten kolmosen kohdalla mua olis voinut verrata jopa enskertalaiseen ) lisäks mulla on tapana synnyttää aikaseen, joten LA ei tosiaan tule pitämään paikkaansa, voisin pistää pääni pantiksi, ja kolmosesta kun on niin vähän aikaa, niin voisin veikata et tulee nopea synnytys nii ja sairaalaan on tunnin ajomatka. Kyllä olen siis miettinyt varsinkin synnytystä jo :) hyvin etukäteen...

 

[Spunk]

Mua jännittää jo valmiiksi synnytys. Eka synnytys kesti 5h ja toinen 3h. Mietin jo nyt kuinkahan nopeesti tällä kertaa haluaa tulla ulos.

imetystä en ressaile turhaan esikoinen sai aina itku kohtauksen kun näkikin tissin ja toisen kanssa imetys onnistu paremmin.

 

[Spunk]

Niin ja ekassa synnytyksessä otin epirudaalin mutta toinen oli niin nopee että meni ilman mitään kipulääkkeitä.

 

[elmiina]

Ei se rääkkäämistä ole, luonnollinen osa synnytystä, ja puudutteet tekee vauvasta uneliaan ja esim se oksitosiini sotkee äidin omaa hormonitoimintaa. Mut kukin tavallaan ja jos ei jaksa ilman ni ei jaksa ilman, siinä muuten oikeasti herkästi päätyy leikkuriin jos ehtii väsähtää... Mulla meni 32 tuntia ekan kanssa et ei yhtää haittais mennä vaikka 20 tuntia vähemmän :D

 

[Nannuska]

Esikoisen kans tuli huomattua et synnytystä ei kannata suunnitella etukäteen. Päädyttiin kiireelliseen sektioon, koska sikiön sydänäänet laski. Sit ilmeni muitakin ongelmia ja poika olikin sit kolme viikkoa sairaalassa, ja edelleen on sairaalan seurannoissa. Toive seuraavalle synnytykselle on et alakautta ja mahdollisimman luomusti. Olen kuitenkin tarpeen mukaan avoin kipulääkitykselle.

Toivon koko sydämeni pohjasta että imetys onnistuisi. On todella epäonnistunut ja katkera olo, koska en ole esikoistani voinut imettää. Maito ei noussut, koska en saanut vauvaa heti rinnalle, vaan vasta kolmen päivän päästä. Yritin sairaalassa imettää ja pumppasin sähköpumpulla. Vauva ei jaksanut imeä rintaa, koska oli niin kipeä. Nenämahaletkulla sai miun maitotippoja ja luovutettua äidinmaitoa, ja myöhemmin pullosta luovutettua äidinmaitoa ja korviketta. Vielä kotonakin yritin imettää, mutta vauva sai hirveitä rintaraivareita eikä suostunut imemään lähes yhtään. Pumppasin myös kotona. Vauva oli alkuun erittäin itkuinen koko ajan, joten luovutin imetyksen suhteen parin viikon päästä kotiin pääsystä, en halunnut hermostuttaa vauvaa yhtään enempää rintaa tarjoamalla. Harmittaa kovasti vieläkin ettei vauvalle kelvannut rinta. Tyytyväinen oon kuitenkin, että ensimmäisen kuukauden sai äidinmaitoa, vaikkakin luovutettua.

 

[Seru]

E:stä H:n apua mun sisko oli synnyttäny vartissa, toivottavasti oon yhtä nopee :D

 

[Jääkukka]

No niinkuin sanoin niin tää on mun mielipide, jokainen tallaa tyylillään mun mies on sellainen, ettei se tykkää kanssa mitään lääkkeitä käyttää, eikä ole mielissään tästä mun päätöksestä, edelleenkään, mutta sillekkin sanoin että sitten kun hän synnyttää niin saa päättää itse kivunlievityksestä mulla esim jo menkkakivut lamauttaa sen verran että jollen ota särkylääkettä niin saan maata paikallani, synnytyksessä myös näin, en halua olla kivusta taju kankaalla. Ja tän astisissa vauvoissa ei ole ollut mitään uneliaisuutta havaittavissa, mutta jos olisi ollut, saattaisin ajatella eritavalla. Kyllä mä saatan vähän hölmö olla mutta olen vakaasti siinä uskossa, että jos tuollaisia kivunlievityksiä on tarjolla, niin ei ne nyt niin kovin haitallisia voi olla ja ei tosiaan omalla eikä kenenkään tuttujenkaan kohdalle ole sattunut mitään :)

 

[Nannuska]

Ruusa, mie esikoista odottaessani suunnittelin ottavani kaikki kipulääkkeet, mitä vaan on mahdollista saada. Koska oli sektio, ni nyt haluan ihan päinvastasen kokemuksen. Ja jostain olen kuullu et imetys onnistuu varmemmin, jos ei käytä kivunlievityksiä. Mut siis, ymmärrän erittäin hyvin mielipiteesi :)

 

[Elennah]

Minulla oli epiduraali ja olin siihen tyytyväinen. Synnytys kesti 18 h joista sairaalassa 12 tuntia. Kivut oli kovat ja synnytys ei oikein edennyt kun keho jarrutti synnytystä kivun takia.

 

[Elennah]

Ilokaasu sai vain paikan pyörimään eikä auttanut yhtään kipuun. Ja eivät ole estäneet imetystä. Maito tosin nousi vasta 3. Päivänä.

 

[SannaMiia]

Mä olin esikoisen synnytyksess hyvin avoimin mielin apujen kanssa. Lääkäri oli tilattu laittamaan epiduraali muttei koskaan ehtinyt paikalle vaan ilokaasun voimalla synnytin. Eikä ole mitään negatiivisia muistoja asiasta. Seuraavassa synnytyksessä menen hetken mukana. Jos tuntuu että selviän ilman niin tosi jees mutta jos pitkittyy niin sitten saa epin laittaa. :)

Imetystä odotan kuin kuuta nousevaa. Se oli niin ihanan kaunista, läheinen hetki vauvan kanssa.

 

[Elize]

Mä päätin jo oikeastaan ennen pillereiden lopetusta, että haluan tällä kertaa suunnitellun sektion. Esikoinenkin on syntynyt sektiolla napavirtausten heikkenemisen ja jalkaperätilan takia.

Esikoista imetin n. 1v 4 kk asti. Toivottavasti tälläkin kertaa imetys onnistuu ja toivun sektiosta yhtä hyvin kuin viime kerralla.

 

[Ellu]

No niinkuin sanoin niin tää on mun mielipide, jokainen tallaa tyylillään mun mies on sellainen, ettei se tykkää kanssa mitään lääkkeitä käyttää, eikä ole mielissään tästä mun päätöksestä, edelleenkään, mutta sillekkin sanoin että sitten kun hän synnyttää niin saa päättää itse kivunlievityksestä mulla esim jo menkkakivut lamauttaa sen verran että jollen ota särkylääkettä niin saan maata paikallani, synnytyksessä myös näin, en halua olla kivusta taju kankaalla. Ja tän astisissa vauvoissa ei ole ollut mitään uneliaisuutta havaittavissa, mutta jos olisi ollut, saattaisin ajatella eritavalla. Kyllä mä saatan vähän hölmö olla mutta olen vakaasti siinä uskossa, että jos tuollaisia kivunlievityksiä on tarjolla, niin ei ne nyt niin kovin haitallisia voi olla ja ei tosiaan omalla eikä kenenkään tuttujenkaan kohdalle ole sattunut mitään :)

Mä olen ihan samoilla linjoilla Ruusa sun kanssa. Viimeksi jo avautumiskivut oli kotona niin pahat, että taju meinas mennä ja tipahdin lysyyn lattialle. Ne alkoi pahentua vuorokauden ennen kuin synnytys edes käynnistyi. Yön vietin sairaalassa odottamassa että jotain alkaa tapahtua, ja sain avuksi kipupiikin joka ei auttanut. Siinä vaiheessa kun synnytys alkoi niin olin jo tosi uupunut noista. Sit vasta kun sain ilokaasua niin alkoi sujua. Lisäksi oli epiduraali. Tällä kertaa vaadin kyllä kaiken avun heti, kun tiedän sen olevan olemassa. Osasin käyttää ilokaasua oikeaan aikaan ja se auttoi. Mun omalla kohdalla ei myöskään imetykseen onneksi ollut mitään haittaa noista kivunlievityksistä. Sain vauvan rinnalle vasta seuraavana päivänä, mutta maito kuitenkin nousi onneksi ja täysimetin 5,5 kk ikään ja yhteensä imetin 1v4kk ikään.

Olen kyllä joskus pohtinut, kokeekohan eri ihmiset synnytyskivunkin eri voimakkuudella, sillä niin eri tavoilla kivunlievitykseen suhtaudutaan.