Suunniteltu raskaus vai vahinko?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja malin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voin hyvin samaistua Tiikerin, grangerin ja Katapultin kokemuksiin. Meillä vauva on myös odotettu ja kauan toivottu.

Jätin e-pillerit pois heinäkuussa 2013. Minulla on ollut aina tosi epäsäännölliset menkat, enkä uskonut, että yritys tärppäisi kauhean nopeasti. Oman kuukautisikerron alkua saikin odotella kolme kuukautta, emmekä yrittäneet kovin aktiivisesti. Yllätyin, kun plussasin tosi pitkästä kierrosta kuitenkin jo tammikuun alussa 2014.
Vauva oli tosi positiivinen yllätys, ja olimme mieheni kanssa tosi onnellisia. Suunnittelimme jo tulevaa syksyä, jolloin vauvan piti syntyä. Minä katselin netistä vaunuja, mies turvaistuimia ja ostimme kirjakaupasta erilaisia oppaita.

Maailma romahti helmikuun alussa noin rv 9, kun ultrassa selvisi, että kohdussa on alkio, jossa ei näy elon merkkejä. Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, joka onneksi sujui ilman komplikaatioita, ja toivuin varsin nopeasti. Henkisesti keskenmeno oli kuitenkin todella kova paikka meille molemmille. Kesti pitkään ennen kuin pystyi kunnolla iloitsemaan mistään, ja elämä tuntui merkityksettömältä.

En tiedä, sekoittiko keskenmeno vielä muutenkin epäsäännöllistä ja pitkää kiertoani entisestään, sillä uutta plussaa ei kuulunut, ja ovistikutkin näyttivät negatiivista. Lopulta menin syksyllä yksityiselle gynekologille, joka kirjoitti minulle Terolut ja Clomifen -tabletit. Suureksi onnekseni ne auttoivat, ja plussasin jo toisesta Clomifen-kierrosta. :happy:

Minäkään en silti pitkään aikaan pystynyt iloitsemaan raskaudesta. Olin alussa ihan varma, että raskaus menee kesken (pessimisti ei pety :p). Nyt olen vasta viime hetkinä alkanut uskoa, että ehkä meille sittenkin tulee vauva. Jännitän kuitenkin maaliskuun lopussa olevaa rakenneultraa kovasti, ja tekisi mieli käydä yksityisellä ultrassa tässä välissä. Tuntuu, että rakenneultraan on ihan liian pitkä aika!

Tulipas mullakin pitkä selostus. :p
 
Suunniteltu ja toivottu oli tämä pieni ihmisen alku. Kesällä päätettiin että toinen saa tulla jos on tullakseen. Ei odotettu että plussa tulisi näin nopeaa, sillä esikoisen tekeminen olikin haasteellisempaa.. no jouluaattona tuli plussa! Meillä on näitä maailman parhaita joululahjoja onkin, sillä esikoinen syntyi 23. joulukuuta 2013! :Heartred
 
Kävi kuin katapultille:-D plussasin myös baabaa jouluaattona:-D
Ja esikoinen syntyi 19.12.13:-D
 
Erittäin toivottu lahja. Meillä ei periaatteessa ole ollut varsinaista ehkäisyä pariin vuoteen vaan ollaan menty keskeytetyllä yhdynnällä (mies lauennut muualle kuin sisälle), kuitenkin sillä periaatteella että jos raskaudun niin lapsi on tervetullut. Sitten kun päätettiin alkaa yrittämään niin toisesta yrityskerrasta tärppäsi :)
 
Sanoisinko että tahallinen vahinko :D jätettiin muistaakseni syys-lokakuussa ehkäisy pois ja sittenpä viimeset menkat tuli marraskuussa ja joulukuussa plussasin. Olin kyllä tosi yllättynyt että meillä kävi onni näin nopeasti.
 
Meillä toinen lapsi oli yllätys, natsasi yhdestä kerrasta kun ei "ehditty" kaivella ehkäisyä esille. Nyt kolmatta pohdittiin ajatuksen tasolla pidempään (oikeastaan yli vuosi), koska koin edellisten ikäeron (1v 4kk) liian rankkana. Koko syksy jahkattiin, mutta lopulta kun uskallettiin antaa vauvalle lupa tulla niin kerrasta napsahti. Meillä on ollut kyllä tosi hyvä tuuri, että olen raskautunut nopeasti ja siitä olen todella kiitollinen. Silti on aina pieni huoli taustalla: meneeköhän kaikki varmasti hyvin...
 
Meillä nyt edellinen oli hartaudella yritetty puoli vuotta, mutta tällä kertaa kerran ilman kondomia raskauduin heti :) Aika iso yllätys oli, että näin nopeesti kaikki kävi ja ei tosissaan osattu odottaa. Ihanaa kuitenkin ja nyt tuntuu et aika on mitä parhain.
 
Oli kyllä toivottu ja siten myös suunniteltu raskaus, oltiin ajateltu että kun tulisin raskaaksi juuri niihin aikoihin kun valmistun ja niinhän siinä sitten kävikin. :) On vaan todella raskasta, että suurin osa lääkäreistä sun muista on ajatelleet että olisi ollut vahinko, kun olen niin nuori. Itse olen aina ollut sitä mieltä että haluan lapset ennen kuin täytän 25. Etenkin kun on sydänvika, niin pelottaa muutenkin miten jaksan tän raskausajan kun ottaa nyt jo vähän koville, mutta toivottavasti se tästä helpottuu. Ja siitä syystä siis mieluummin nyt nuorempana, kun on hieman paremmat mahdollisuudet. :)
 
Meilläkin oli suunniteltu raskaus. Lopetin e-pillereiden käytön elokuussa ja vähän ennen joulua tein positiivisen testin :) minäkin oon aina ajatellu että ensimmäinen lapsi pitää saada ennen ku täytän 25 vuotta :D no nyt ehin luultavasti 22 täyttää ennen kuin esikoinen syntyy :) opinnot jää kesken mutta niitä aion jatkaa sitten välivuoden jälkeen, en vaan malttanut enää odottaa!
 
Sama oli meillä kanssa,että ei vaan enää malttanut odottaa,vaikka opinnot jääpi vuodella kesken. Mies täyttää "jo" 26 ihan kohta ja halutaan molemmat nuorena lapset,niin ois tullu kiirus sit miehen osalta :)
 
Suunniteltu ja kovasti toivottu :Heartpink Heinäkuussa 2012 otatin kuparikierukan pois. Ehdittiin jo ajatella, että ehkä meidän lapsiluku jää vain kahteen. Kunnes joulukuun alussa tein plussatestin! Eihän sitä voinut todeksi uskoa. Aika monta testiä tuli tehtyä ja lopulta alkuraskaudenultrassa tajuttiin että on tämä vihdoin totta. Onnenkyyneleitä on vuodatettu paljon!
 
Täälläkin suunniteltu ja niin toivottu. Helmikuussa -14 jätin pillerit pois, kesäkuussa plussasin, mutta meni kesken sitten elokuussa. Keskenmenon jälkeen neljännestä kierrosta plussa ja sillä tiellä ollaan. Ihan hirveet pelot ja henkisesti tosi raskas alkuraskaus ollut, mutta nyt 16+1 uskallan vihdoin olla ihan vaan niin onnellinen! <3
 
Suunniteltu ja toivottu täälläkin. Esikoinen syntyi 11/11 ja sen jälkeen ei ollut ehkäisyä käytössä, tosin ei mitään kovin aktiivista yritystäkään. Sitten kuitenkin alkoi tulla kaikenlaisia oireita ja kävin verikokeissa, joissa löytyi kilpirauhasesta häikkää. Söin 1,5v lääkettä, jonka kanssa ei saa raskaaksi tulla ja kilppari poistettiin 1/14. Vihdoin sain luvan yrittää vauvaa ja tulinkin raskaaksi ekasta kierrosta 3/14, mutta se päättyi keskenmenoon rv 5+3. Tuon jälkeen sainkin tiedon, että pääsin kouluun, joka kestää vuoden ja sitä ei pysty keskeyttämään ja taas jatkamaan, joten yritys oli laitettava jälleen tauolle. Lokakuussa laskin, että nyt jos tärppää, niin ennätän juuri valmistua ennen vauvaun syntymää ja jätettiin ehkäisy pois ja niinhän se tärppäsi ja plussasin 11/14. Keskenmeno jätti myös minuun kovan pelon tämän raskauden suhteen ja olin jo viikolla 14 ennen kuin kerroin edes äidilleni raskaudesta. Nyt menossa 19+2 ja pikkuhiljaa on tullut varmuus siitä, että meille oikeasti tulee vauva <3
 
meillä jokainen lapsi hyvin toivottu. :)

"päätin" jo joskus yläaste ikäisenä (olen siis ollut 14v, kun ollaan miehen kanssa alettu seurusteleen...), että mulle ja mun miehelle tulee 3 tyttöä (ei aivan mennyt niin, meillä on nyt 3 poikaa... :grin) ja mulla oli nimetkin niille valmiina. mutta ajatuksena silloin jo oli, että lapsille tulee max 3v ikäeroa ja kaikki lapset on tehtynä ennen kuin täytän 30v. sen jälkeen ei enää lapsia tehdä, eikä varsinkaan mitään iltatähtiä hommata! :grin

olin 20v kun alettiin yrittämään esikoista. siihen meni 3v. jätin pillerit pois, mutta ensimmäisen vuoden aikana ei tullut yksiäkään menkkoja. vuoden odottamisen jälkeen kävin gynellä, joka ultrasi ja totesi kaiken näyttävän ok:lta ja määräsi mulle Terolutit. söin niitä 9kk, niiden kanssa menkat tulivat ajallaan, mutta en tullut niiden avulla raskaaksi. aloitin tässä vaiheessa "terveellisemmät elämän tavat" raskauden toivossa, aloin kulkemaan koiran kanssa juoksemassa ja jätin mässyt pois, ja sainkin 12kg karistettua ja pääsin normaalipainon puolelle. sitten kun lopetin Terolutien syömisen, menkat tulivat, mutta kierrot olivat kaikkea 35-90 päivän välillä... tuntui, ettei meille sitä vauvaa tulekaan ja kaikki vain hokivat, että te olette niin nuoria, onhan teillä aikaa... itseä tuo niiiiin v*tutti, minä kyllä olin valmis äidiksi ja olin halunnut lapset nuorena.

maaliskuussa 2009 mulla oli huonoa oloa ollut 2 viikkoa ja mieleeni alkoi hiipiä, olisinko raskaana. menkat eivät olleet myöhässä, kun en muutenkaan tietänyt milloin niiden pitäisi alkaa. mietein monta päivää uskallanko hakea apteekista taas testin, jos se on kuitenkin taas negatiivinen... töitten jälkeen hain sen ja kaksi viivaahan siihen tuli. piti hakea seuraavana päivänä vielä toinenkin!
soitin pian neuvolaan ja siellä täti kauhisteli, miten ensi synnyttäjänä soitan nyt vasta, kun menkoista laskettuna viikkoja oli jo 8-9, mutta sanoin sitten että eivät mun menkat ole edes vielä myöhässä, kun väli saattaa olla 3kk... olin siis 23 vuotias kun meille esikoinen syntyi.

esikoisen ollessa 9kk, päätettiin että meille toinen saa tulla sitten kun tulee. jätin pillerit pois, mutta kierrot olivat taas ihan mitä sattuu. puolen vuoden aikana mulla tuli kahdet menkat... mutta tulin kuitenkin raskaaksi ja kakkonen syntyi syyskuussa 2011, ja ykköselle ja kakkoselle tuli ikäeroa 1v 11kk.

kakkosen jälkeen päätettiin, että kaksi lasta meille riittää ja laitatinkin pian synnytyksen jälkeen kierukan. kun kakkonen oli vuoden ikäinen, alkoi ajatus kolmannesta lapsesta hiipiä mieleen. kierukka kerkesi olla vuoden, kun otatin sen pois. tulinkin samantien raskaaksi ja olin aivan ihmeissäni, miten tämä raskaaksi tuleminen nyt olikin näin helppoa, kun esikoista yritettiin 3v ja kakkosta puolisen vuotta. kolmosen oli tarkoitus syntyä marraskuussa 2013 ja kakkosen ja kolmosen ikäeroksi olisi tullut 2v 2kk. mutta raskaus menikin kesken rv 9-10 ja tottakai mietein, vaikuttiko se raskauden keskeytymiseen, että olin tullut heti kierukan pois oton jälkeen raskaaksi. olisiko vauva pysynyt kyydissä, jos oltaisiin odotettu edes yhdet menkat...

kaavinnan jälkeen mulla kerkesi tulla kahdet menkat, kun tulin uudestaan raskaaksi. nyt kierrot olivatkin ihan normaalia, noin 30pv. pelko keskenmenosta oli koko ajan, mutta niin kolmonen syntyi toukokuussa 2014. kakkoselle ja kolmoselle tulikin sitten ikäeroa 2v 7kk.

kolmatta odottaessani olin "päättänyt" että meille se neljäskin vielä tulee, mutta sain syksyllä vähän miestä houkutella siihen. hän oli huolissaan minun jaksamisestani, kun kuitenkin hän on yrittäjä ja pitkiä päiviä poissa, joten minä pääasiassa hoidan lapset. sain vakuutettua miehen siitä, että kyllä minä jaksan, niin lupa neloselle tuli mieheltä. :wink jätin minipillerit pois marraskuussa 2014 ja tein positiivisen testin jouluaaton aattona. pelkäsin taas, että meneekö tämäkin kesken sen takia, kun olen tullut raskaaksi heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen. mutta hyvin raskaus on kuitenkin sujunut. :)

nyt siis täytän elokuussa laskettuna päivänä 29v ja tämä on meidän viimeinen lapsi. enempään mies ei suostu. :grin ikäerot ovat siis 1v 11kk, 2v 7kk ja 1v 4kk. joten nämä mun yläasteikäisenä vannotut asiat ovat aika hyvin pitäneet paikkaansa. :wink :grin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei meille sitä iltatähteä tule. :grin
 
Meillä myös kaikki hyvin toivottuja ja suunniteltuja :)

Esikoinen tärppäsi ekasta kierrosta pillereiden lopettamisesta ja osasin arvata että helposti saattavat muutkin tulla ja ovatkin tulleet ekasta kierrosta kaikki, mikä ei mun mielestä tee meidän lapsia yhtään vähemmän arvostetuiksi tai rakastetuiksi kuin jos yritys olisi kestänyt kauemmin :) Esikoisen syntyessä sektiolla leikkaava lääkäri tosin diagnosoi mulle endometrioosin ja jotain kiinnikkeitä oli ainakin munatorvissa. Pienet ikäerot on ollut toiveissa jo ennemmin mutta varsinkin tuon jälkeen, pelkään ettei raskautuminen enää onnistukaan jos ikäeroa jäis kovin paljon, raskaushan parantaa tuota endoa.

Olen aina haaveillut todella kovasti isosta perheestä, 5-6 lapsesta ja näillä näkymin saa vielä pari lasta tulla, jos on tullakseen :) Vähän pidempää väliä toivoisin kuitenkin, ikäerot nyt 1v8kk, 1v5,5kk ja tulossa 1v4,5kk ja jotain 2-2,5v toivoisin seuraavaan.
 
Takaisin
Top