Sukusolujen luovutus ja lahjasolut

[Bella Swan]

Mitä ajatuksia tai kokemuksia teillä on sukusolujen luovuttamisesta tai lahjasoluhoidoista? Oletko luovuttanut tai voisitko luovuttaa sukusolujasi? Entä voisitko ajatella vaihtoehtona lahjasoluja, jos olisit tai olet lapsettomuushoidoissa? Tai voisitko luovuttaa ylijääneet solut tai alkiot eteenpäin?

Itsestäni tuntuu vieraalta, en ole miettinyt tai pohtinut asiaa. Sukusolujen luovuttaminen on kaunis ja tärkeä asia, en kuitenkaan tiedä olisiko minusta siihen. Luulen, että jos lahjasolut olisivat se keino, jolla voisin tulla äidiksi, se kortti olisi mielestäni käännettävä.

 

[Ginger]

Olen ennenkin joskus miettinyt luovuttamista. En ole sitä tehnyt, mutta ehkä vielä voisin tehdä. Olisi ihana ajatus pystyä auttamaan! Toisaalta kuitenkin lahjasolujen vastaanottaminen tuntuisi vieraalta ja vaikealta, enkä ole aivan varma pystyisinkö siihen.

 

[Pingviiniemo]

Lahjasolujen vastaanotto tuntuisi just täydellisestä, jos omaa lasta ei muuten olisi saatu aikaiseksi. Luovuttamiseen en varmaan ryhtyisi kuitenkaan, vaikka onkin tärkeä ja hieno asia.

Oon aina kuitenkin miettinyt, että jos esim. sisko ei pystyisi saamaan lapsia syystä tai toisesta niin toimisin miettimättä sijaissynnyttäjänä hänelle. Sen tekisin mielelläni, jos se olisi sallittua.

 

[Suski75]

Olen jo liian vanha, mutta sukulaiselle olisin voinut munasoluja luovuttaa, jos joku olisi niitä kaivannut. Tämän sanoin myös jo parikymmentä vuotta sitten ääneenkin.

Ventovieraalle lahjoittaminen olisi tuntunut oudolta.

 

[Foreverfever]

Sukusolujen luovutus ja vastaanotto tuntuisi itsestä ihan hyvältä vaihtoehdolta. Tästä keskusteltiin miehen kanssa mitä jos tasolla ennen kuin lapsettomuustutkimuksia aloiteltiin ja edelleen tuntuu ainakin itsestä samalta, vaikka lapsia saatu.
Alkiota en luovuttaisi, olisi kuitenkin biologialtaan omien lasten täyssisaruksia ja siten tuntuisi liian oudolta.

 

[Mintsy]

Tuli kyllä mietittyä, että olisiko lahjasolut meille vaihtoehto jos ei omilla onnistu. En edelleenkään osaa varmasti sanoa mihin oltaisiin päädytty siinä tilanteessa.

Sitäkin olen pohtinut, että jos meidän hoidoista jää alkioita yli, itse mielellään antaisin ne jonkun toisen käyttöön mutta siitä en ole vielä miehen kanssa keskustellut sen enempää.

 

[Vargynja]

Miehen syöpähoitojen jälkeen tuli mietittyä tehtäisikö lapsi lahjoitussoluilla, jos ei omilla onnistu. Päädyttiin silloin tulokseen kyllä tehtäisiin. Olen myös munasolujen luovuttamista hieman pohtinut, mutta en ole päässyt lopputulokseen. Toisaalta se voisi tehdä jonkun onnelliseksi, toisaalta ajatus tuntuu oudolta.

 

[Jadine]

Täällä Saksassa munasolujen luovutus on laitonta, joten en voi niitä luovuttaa enkä myöskään vastaanottaa lahjoitettuja munasoluja. Muuten voisin kyllä harkita munasolujen luovutusta, kun nyt on kuitenkin jo omakin lapsi olemassa. Ennen lasta olisi kyllä ollut tosi outoa ajatella, että jossain on minun biologinen lapseni, kun en muuten ollut äiti. Jos miehellä ei esimerkiksi olisi siittiöitä, voisin kyllä käyttää lahjasiittiöitä.

 

[dimou]

Täällä Saksassa munasolujen luovutus on laitonta, joten en voi niitä luovuttaa enkä myöskään vastaanottaa lahjoitettuja munasoluja. Muuten voisin kyllä harkita munasolujen luovutusta, kun nyt on kuitenkin jo omakin lapsi olemassa. Ennen lasta olisi kyllä ollut tosi outoa ajatella, että jossain on minun biologinen lapseni, kun en muuten ollut äiti. Jos miehellä ei esimerkiksi olisi siittiöitä, voisin kyllä käyttää lahjasiittiöitä.

Mielenkiinnosta, onko Saksassa myös siittiöiden luovutus kiellettyä? Tiedätkö, millä tuota kieltoa siellä perustellaan?

 

[Jadine]

Mielenkiinnosta, onko Saksassa myös siittiöiden luovutus kiellettyä? Tiedätkö, millä tuota kieltoa siellä perustellaan?

Siittiöiden luovutus on sallittua, mikä on tietysti tosi ristiriitaista. Virallinen perustelu on lapsen hyvinvoinnin ja yksiselitteisen äitiyden turvaaminen. Mukamas voi aiheuttaa lapselle identiteettikriisin, jos biologinen äiti ja synnyttänyt äiti ovat kaksi eri ihmistä. Siittiöiden kohdalla tämä ei sitten olekaan ongelma, kun biologisia isiä on vain se yksi... Varmaan kyllä liittyy jotenkin pyhään äidin rooliin, joka on täällä perinteisesti paljon tärkeämpi kuin isän rooli. Tietysti munasolujen luovutus on myös monimutkaisempi operaatio kuin siittiöiden luovutus, mutta mielestäni sen pitäisi olla ihan luovuttajan oman harkinnan varassa, lähteekö siihen vai ei. Ja kun eihän siitä Suomessakaan makseta kuin vähän vaivanpalkkaa, niin ei käy niin, että epätoivoiset naiset rahapulassa luovuttavat munasolujaan, vaikkeivät oikeasti haluaisi.

Saksalaiset naiset käyvät sitten ulkomailla hedelmöityshoidoissa, jos tarvitsevat luovutettuja munasoluja.

 

[Lya M.]

Minäkin olen jo liian vanha, mutta noin ajatuksen tasolla olisin voinut veljen vaimolle soluja luovuttaa.

Jos lapsia emme olisi saanut, en ehkä kuitenkaan olisi halunnut lahjoitettuja soluja - paitsi ehkä suvusta.

 

[Suski75]

Minäkin olen jo liian vanha, mutta noin ajatuksen tasolla olisin voinut veljen vaimolle soluja luovuttaa.

Sama. Tosin se olisi tarkoittanut sitä, että myös veljen solut olisivat olleet pelistä pois.

 

[Evergreen]

Nostan tärkeää aihetta. Minä olen luovuttanut munasoluja 25-vuotiaana. Olin seurannut monen ihmisen lapsettomuutta sivusta, ja ajattelin tuon olevan itselleni pieni teko, jos joku oikeasti tarvitseva saa sitä kautta apua.

En kokenut prosessia mitenkään hankalana ja harkitsen tässä vielä toisen kerran luovuttamista kunhan oma imetys loppuu. Täytän n. 2,5v päästä 35, joten ennen sitä pitäisi mennä luovuttamaan jos vielä haluaa.

 

[MinnaM]

Mä oisin halunnut luovuttaa, mutta läheisten perussairaudet ikävä kyllä estivät luovutuksen.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Me ollaan molemmat aikeissa luovuttaa sukusoluja puolison kanssa. Tosin mun pitäis ainakin vähän pudottaa painoa sitä enne. Sit en tiiä oisko muita esteitä.

Mut puoliso alko just prosessiin. Vielä selvitetään sopiiko hänen siittiöt hommaan. Kuulemma vaan n. 20% siittiöistä kestää pakastuksen tarpeeksi hyvin. Ja lääkäri vielä tutkii voiko meidän keskenmeno olla esteenä. En oo enne kuullu et keskenmeno voisi tulla esteeksi tosin meillä oli niin varhainen ja todennäköisesti tuulimunaraskaus, että ehkäpä se ei ole este.

 

[Wendla]

Meillä lapsemme on saanut alkunsa lahjoitetuista siittiöistä. Sukusolut ovat kyllä yksi suurimmista lahjoista, mitä toiselle voi antaa. Ilman lahjoittajaamme meillä ei olisi tytärtämme.

Olin itsekin halukas luovuttamaan munasoluja, koska haluaisin omalta osaltani tarjota myös jollekulle/ joillekuille toisille mahdollisuuden vanhemmuuteen. Mutta sitten päädyin netistä lukemaan, että millä edellytyksillä luovuttaminen on mahdollista. En kyllä enää muista niitä edellytyksiä, mutta sen vain muistan, että minua ei hyväksyttäisi lahjoittajaksi. Sääli, mutta ihan hyvästä syystähän ne kriteerit on laadittu.

Itselleni ei henkilökohtaisesti ole ollut koskaan juuri merkitystä sillä, että onko minulla geneettistä sidettä lapseen. Toki tähän voi vaikuttaa se, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvana sitä on jo tiennyt ennen lapsen yrittämistäkin, että jos joskus äidiksi tulee, niin se tuskin tulee tapahtumaan ns perinteisin menetelmin. Eli tiedossa on alusta asti ollut, että lapseen ei välttämättä tule olemaan geneettistä sidettä.

 

[Aaltokukka]

Omia solujani olen opiskeluaikana luovuttanut anonyymisti kahdesti.
Hyvä ystäväni pyysi niitä ensin, josta kunniasta lyhyen pohdinnan jälkeen kieltäydyin. Tuntui etten olisi voinut sivusta seurata "minun" lapseni kasvua ja kehitystä puuttumatta asioihin. Ystävyys säilyi ja hän sai avun jonkun anonyymin avulla.
Asia kummitteli kuitenkin mielessäni ja niinpä marssin yksityiseen klinikkaan jossa iloiten minut vastaanottivat.
Samalla päätin että jos joskus itse apua tarvitsisin ottaisin sen suurena etuoikeutena vastaan.

 

[Niittyleinikki_]

En kyllä voisi. Silloinhan minun lapseni olisi jossakin enkä tietäisi hänestä mitään..

 

[Pilkki24]

Miulle henkilökohtaisesti aika vieras ajatus molemmin päin.

Itse olin jo luopunut ajatuksesta perustaa perhe joskus, sillä iän myötä mukavuudenhalu vei voiton eikä sopivaa puolisoakaan ollut näköpiirissä. Vauvakuumettakaan en ole koskaan potenut eivätkä vauvat ole oikein herättäneet sen suurempia tunteita.
Järkytyksenä tuli sitten tieto raskaudesta, mutta päätin jonkin biologisen vaiston ohjaamana pitää lapsen ja hyvä niin. Onhan tuo pieni rakkain asia maailmassa.

Ymmärrän nyt sen, että joku voi jopa haluta lapsen ja toista on alettu meilläkin yrittämään. En kuitenkaan osaa kuvitella, että yrityksen mahdollisesti epäonnistuessa turvautuisimme oikeastaan mihinkään lapsettomuushoitoihin, varsinkaan jonkun toisen sukusoluilla tehtävään. Ei toki koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutta tällä hetkellä ajatus tuntuu todella vieraalta. Jotenkin olen ajatellut, että luonto hoitaa niinkuin on "tarkoitettu".

Miulle olisi myös todella vaikea ajatus, että jossain olisi ehkä "minun" lapseni, enkä saisi kasvattaa tätä.
Yhtään enempää maailmalla häslänneet miehethän joutuvat muuten tämän epävarmuuden kanssa elämään jatkuvasti.

Itselleni adoptio on jopa helpompi ajatus kuin lapsen tekeminen luovutetuilla sukusoluilla.

En millään tavalla paheksu sitä, jos muut haluavat tällaisiin keinoihin turvautua tai niitä mahdollistaa. Se ei vain henkilökohtaisesti tunnu millään tavalla oikealta ratkaisulta itselleni.

 

[Pikkupikkupikkunen]

En kyllä voisi. Silloinhan minun lapseni olisi jossakin enkä tietäisi hänestä mitään..

Tää on musta hämmentävä ajatus. Siis minusta perhesuhteet on niin paljo enemmän kun geenit ja se et jossain ois joku lapsi saanu alkunsa jostain super pienen pienestä solusta mikä joskus on ollu mun kehossa ei mitenkään tekisi siitä lapsesta minun lastani. Kyllä hänellä olisi ihan omat vanhemmat siellä jossakin.

Tietysti ymmärrettävää et jos noin aattelee niin ei voisi soluja lahjoittaa. Mut henkilökohtaisesti mulla ei oo mitään suhdetta mun munasoluihin, et jos joku niistä hyötyisi se olisi minusta vaan ihanaa.