Sukulaisille ja ystäville kertominen!

Miittajuliana

Oman äänensä löytänyt
Mua kiinnostaisi kuulla miten ootte kertoneet sukulaisille ja ystäville? Miten ovat reagoineet uutisiin? Miten te olette käsitellyt asiaa, jos vastaanotto on ollut negatiivinen?
 
Me ollaan kerrottu jo tuleville kummeille, mun perheelle ja parille ystävälle. Ongelmaksi meille on muodostunut miten kerrotaan miehen perheelle. Heillä on vähän ennakkoluuloja edellen minua kohtaan. Sanon miehelle, ettei heillä ole enää oikeutta puuttua elämäämme, koska olemmehan jo naimisissa, mutta en myöskään itse haluaisi kuulla sitä "onko mahdollista tehdä abortti" jonka miehen veli sanoi ensimmäisestä raskaudesta, joka meni kesken. Miehen isän sanoja "ette ole vielä valmiita" ja miehen siskon myötäilyjä näihin. Ollaankin mietitty, että miten me tästä kerrottaisiin mahdollisimman hienovaraisesti. Olisiko vinkkejä?
 
Me ollaan kerrottu jo tuleville kummeille, mun perheelle ja parille ystävälle. Ongelmaksi meille on muodostunut miten kerrotaan miehen perheelle. Heillä on vähän ennakkoluuloja edellen minua kohtaan. Sanon miehelle, ettei heillä ole enää oikeutta puuttua elämäämme, koska olemmehan jo naimisissa, mutta en myöskään itse haluaisi kuulla sitä "onko mahdollista tehdä abortti" jonka miehen veli sanoi ensimmäisestä raskaudesta, joka meni kesken. Miehen isän sanoja "ette ole vielä valmiita" ja miehen siskon myötäilyjä näihin. Ollaankin mietitty, että miten me tästä kerrottaisiin mahdollisimman hienovaraisesti. Olisiko vinkkejä?

Kauheeta, millasi kommentteja oot joutunu kestämään :( Mä en tossa tilanteessa varmaan kertois ollenkaan. En kokis, että he ansaitsis tietää.. Tai sit laittasin vaa tekstiviestiä :D
 
Kauheeta, millasi kommentteja oot joutunu kestämään :sad001 Mä en tossa tilanteessa varmaan kertois ollenkaan. En kokis, että he ansaitsis tietää.. Tai sit laittasin vaa tekstiviestiä :D

Vaikka noi kommentit on kamalia niin silti perhe on todella läheinen miehelle ja mullekin, osaavat olla ihania ja mukavia. Isoissa elämän muutoksissa eivät vaan osaa tukea. Mieheni on perheensä nuorin ja vaikka 26 vuotias onkin, niin häntä välillä kohdellaan kuin lasta. :(
 
Parhaalle kaverille kerroin jo marraskuun lopussa että jätetään ehkäisy pois ja luonnollisesti kerroin hänelle myös plussasta:happy:
Sukulaiset ja muut saa tietää sitten kun huomaavat, emme jaksa sitä hössötystä ja huolestumista saati rauhoitella sukulaisia.
Meillä siis takana esikoisen menetys ja vaikka meillä on myös terve 2v poika, niin raskaus on mulle ollut aina hankala ja sektiotkin ollut oma temppunsa:)
Ymmärrän että syystä ovat huolissaan mutta yritän ite pysyä rauhallisena ja luottaa että kaikki menee hyvin, niin en jaksa heti jo alussa alkaa rauhoittelemaan sukulaisia:confused:
 
Miittajulianalle: Kuulostaa kyllä tosi kurjalta, että joutuu tuollasta negatiivista kommentointia mahdollisesti kuuntelemaan ja puolustelemaan omaa raskautta :( Latistais ainakin minulla omaa onnea ja iloa! Toivottavasti viime kerralla oli kyse ajattelemattomuudesta ja spontaaneista möläytyksistä ja ottavat vauvauutisen tällä kertaa paremmin vastaan :)

Me ollaan kerrottu parille hyvällä ystävälle ja lisäksi yksi työkaveri tietää. Minä en malttaisi olla kertomatta omille vanhemmille, mutta toisaalta järki jarruttelee ja ajatuksena nyt odottaa ainakin varhaisultra, mahdollisesti jopa nt-ultra. Plus mies pelkää hirveetä hössötystä, ei jaksa kuulemma vielä tässä vaiheessa alkaa vastaanottamaan mitään lahjuksia vauvalle tms.. ja minun äitini tuntien kyllä tuon pointin ymmärränkin :grin
 
Meillä tietää mun perhe ihan vaan sen takia kun tiesivät yrityksestä ja oma äitini on niin läheinen, että hänelle kerroin heti plussatessa. Mun isovanhemmille ollaan kerrottu myös, koska ovat kummankin puolelta ainoat elossa olevat ja ei varmasti elinaikaa ole kovin kauaa ukin sairastuttua haimasyöpään ja mummun sairastuttua rintasyöpään.. :( kuitenkin, mun puolelta kaikki on ottanut uutisen vastaan innolla eli se tasapainottaa hieman tuota miehen puolen sukua kuitenkin, mutta silti pelottaa heille kertoa.
 
Mä kerroin heti tänään miehen siskolle plussasta :grin aiempina raskaus kerroilla ollaan odoteltu "turvallisille" viikoille, mutta mun äiti on aina arvannut jo aiemmin ja sitten tietty kertonut kaikille. Nyt ajattelin että helpompi kertoa mahdollisimman pian niille joitten kanssa on tekemisissä viikottain, niin hyvä senkin kannalta, että jos menisikin kesken niin ei tarvitse sitten alkaa selitellä että miksi on allapäin tm. Voi vaan tokasta että meni kesken. Ei tarvitse sitten kertoilla sitä että missä vaiheessa sitä ollaan raskaana oltu, ja on helpompi tuttavien suhtautua suru uutiseen kun on raskaus tiedossa :rolleyes:
 
Me ei kerrota kenellekään vielä pitkään aikaan (ellei joku heti arvaa.. ;) ) mutta se kyllä lämmitti mieltä kun mies sanoi, että hän tietää monta ihmistä jotka tulevat ilahtumaan kauheesti heti kun hän saa luvan kertoa.
Jos tietäisin että joku suhtautuisi ikävästi niin en varmaan viitsisi kyseiselle henkilölle kertoa ainakaan itse... eiköhän se kuitenkin jossain vaiheessa kävisi ilmi jotenkin.:rolleyes:
 
Me kerrottiin tänään molempien perheille ihan vaan sen takia, että kun tullaan lähipäivinä viettämään aikaa yhdessä niin en jaksa esittää reipasta kun koko ajan oksettaa :D jos joku vaikka säälistä sitten kattois ton esikoisenkin perään hetken :D

Onhan se kyllä sit kurja jos joutuu huonoja uutisia kertoo mut sekin on vain elämää se.
 
Me ei kerrota oikein kellekään ennen kun alkaa selvästi näkyä ja ennen nt-ultraa ainakaan. Ite haluisin tällä kertaa odottaa jopa puoleen väliin asti, mut siinä vaiheessa raskaus kyllä jo näkynee. Esimiehelleni kerron varmaan aika alussa, varsinkin jos on pahoinvointia paljonkin. En tykkää huijaamisesta, että sanon vain vatsataudiksi. Ensin ehkä, katson kauanko meinaa tällä kertaa pahoinvointi vaivata. Toivottavasti ei ollenkaan.

Esikoisesta miun piti kertoa äidilleni heti ihan alussa, kun lähdettiin ulkomaille lomalle ja ei olisi muuten kyllä mennyt läpi, miksi en ota rantatuolissa makoillessani alkoholillista drinksua. Enpä minä yleensäkään paljoa juo, mutta olisin kyllä muutaman nautiskellut varmasti ilman raskautta. Oli siis pakko kertoa jo joskus viikolla 6..
 
Kerrottiin varhaisultran jälkeen molempien vanhemmille. Alkujaan oli aateltu pitkittää sitä ja kertoa vasta myöhemmin, mutta sit olikin pakko päästä kertomaan äidille eikä pystynyt enää pitkittämään :grin Aiemmin olin jo kertonut kahdelle hyvälle ystävälle, aikalailla heti plussaamisen jälkeen. Kaikki on ottaneet tiedon hyvin ja ilahtuneet, vaikka meitä jännittikin reaktiot paljon.
 
Vielä ei olla kerrottu kenelläkään, enkä haluakaan kertoa ainakaan ennen np-ultraa. Yhdelle työkaverille jouduin pikkujouluaikaan paljastamaan, että yritämme, mutta sen enempää ei olla asiasta puhuttu. Hän varmaan aavistelee jo... Työkavereilta asian salaaminen tuntuu hankalimmalta, koska heidän kanssaan olen joka päivä ja he tuntevat tapani. Pahoinvointia ei ainakaan vielä ole ollut, mutta sekin olisi vaikea töissä salata.

Tuloillaan olisi ensimmäinen lapsenlapsi sekä omille että mieheni vanhemmille ja vastaanotto on varmasti lämmin. Perheille kerrotaan varmasti ensimmäisenä, kun sen aika on, ja sitten kerron varmaan töissä. Ystäville sitten sen jälkeen sopivan tilaisuuden tullen. Vaihtoehtoina olen miettinyt ainakin kortteja tyyliin "Hei isoäiti" ja "Hei Matti-eno" tai ihan vaan ultrakuvan näyttämistä. Sen suurempaa showta en ajatellut järjestää :happy:
 
Esikoisesta odotettiin np-ultran yli. Olin koko raskauden itse todella huolissani, ettei kaikki mene loppuun asti hyvin, vaikkei siihen mitään syytä ollut. Nyt varmasti odotetaan ainakin varhaisultraan, mahdollisuuksien mukaan sinne np-ultraan asti. Vatsan kasvusta taitaa olla kiinni :D
 
Ei oo kerrottu vielä kellekään, edellisen keskenmenon takia jos oottas nyt pitempään. Voi tietysti olla että ultran jälkeen anoppi saa tietää. Hän on kuitenkin meille läheisin.
 
Kerrottiin tänään miehen perheelle. Otti uutisen ihan hyvin joskin aika varovaisesti vastaan. Olo kyllä helpompi, toivottavasti eivät seläntakana rupeaisi kieroilemaan. :/
 
Miittajuliana, toivottavasti olisi sen verran tosiaan hienotunteisia, etteivät rupeisi mitään selän takana tosiaan tekemään. Luulisi, että haluaisivat olla tekemisissä lapsenlapsen kanssa jatkossa..

Meillä on kaikkiin sukulaisiin hyvät välit. Saa nähdä miten mies ilmoittaa tämän raskauden perheelleen. Esikoisesta mies vaan ilmoitti meidän kyläillessä, että " X on muuten raskaana" ja lähti pihalle omiin hommiin :hilarious::hilarious: jäin sinne sitten tenttiin hänen vanhempiensa kanssa. Onneks tunnetaan siis jo hyvin, ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt 9v tänä vuonna.
Voi olla, että tällä kertaa minä kerron asian ja sanon varmaan, että esikoisesta on tulossa isosisko syyskuussa.

Haluaisin omalle äidille kertoa äitienpäivänä, mutta en varmaan saa sinne asti salattua.
 
Ajattelin että olisi hauska kertoa maaliskuussa perheelle, kun olemme menossa reissuun ja toivottavasti ennen sitä päästäisiin np-ultraan. Voisi laittaa terveisiä meiltä neljältä, eli siinä olisi yksi ylimääräinen. Ehkä kuva ultrasta. Siinäpähän ihmettelisivät :grin

Työnantajalle voisin kertoa aika ajoissakin. Jos tulee kehityskeskustelut ennen np-ultraa niin kerron, jos ei niin sitten vasta sen jälkeen joskus.

Yhdelle ihmiselle jouduin kertomaan, koska hän opettaa minulle tatuointien tekemistä ja hän olisi halunnut tehdä minulle yhden. Hänkin sattui olemaan raskaana, muutaman viikon minua edellä. Oli hauska sattuma :p
 
Meillä tietää perhe ja osa ystävistä jo, kun keskenmenostakin avoimesti kerrottiin. Meillä häät helmikuun lopulla ja silloin voisi muillekin kertoa.
 
Takaisin
Top