Ei mitään virallista tietoa, mutta olettaisin, että lapsi oppis näin pienenä helpommin pikkuhiljaa sormiruokailun kuin vasta vanhempana. Ja Omin sormin suuhun kirjan ajatus, että lapsi oppisi myös sylkemään pois ja oleen nielemättä liian isot kokkareet ennen kuin hän oppii pinsettiotteella napsiin suuhun kaikkee ei sinne sopivaa ja tukehduttavaa, oli myös hyvä. Siinä myös oli teoria, et lapsi oppisi vähemmän nirsoksi eri ruokien ja niiden koostumuksen suhteen, kun saa itse omassa tahdissa ajoissa kokeilla.
Rohkeasti vaan! Meillä harvoin enää äidin sydän sykähtää kakomisen vuoksi, kun nyt 2 kk takana. Kyllä me kaikki on syömään opittu :)