Lueskelen suosituksia ja mietin maisteluiden aloittelua nyt kun ikää ok 5,5 kk ja rotarokote ei enää aiheuta mahanpuruja. Ehkä jo tänään jotain, jänskää! Meidän iso poika <3
Suosituksista kopioita kiinnostuneille :)
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129744/KIDE26_FINAL_WEB.pdf?sequence=1 (Sivu 68 eteenpäin):
Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syö- mään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä ja koordi- noimaan silmiä ja kun hän tavoittelee ruokia kä- dellä. Lapsi kiinnostuu perheen ruokailuhetkis- tä ja seuraa katseellaan muiden syömistä. Kun lapselle aletaan tarjota kiinteää ruokaa, suun motoriikka kehittyy ja lapsi harjaantuu kuljetta- maan ruoan kielellä kohti nielua. Tämä tapah- tuu yleensä 4–6 kuukauden iässä.
...
Vauvalle aletaan tarjota kiinteitä ruokia pieniä määriä kerrallaan. Uusia maisteluannoksia voi- daan ottaa helposti erilleen perheen tavallisesta arkiruoasta ennen ruokien suolaamista ja maus- tamista. Ensimmäisiksi ruoiksi sopivat miedot perusmaut, esimerkiksi keitetyt perunat ja kas- vikset, marjat, hedelmät ja puurot. Kiinteät ruo- at voidaan notkistaa löysiksi soseiksi lisäämällä niihin vettä tai rintamaitoa. Uusia ruoka-aineita tarjotaan vauvalle alusta alkaen monipuolisesti.
...
Lapsen ruokavaliota laajennetaan edelleen li- säämällä siihen puuroja ja muita viljavalmistei- ta sekä kalaa, kanaa ja lihaa. Minkään ruoan, kuten esimerkiksi kalan, kananmunan ja vil- jan, kokeilemista ei ole syytä viivästyttää edes niissä perheissä, joissa esiintyy allergioita. Alle vuoden iässä vältetään runsassokeristen ja suo- laa sisältävien elintarvikkeiden ja juomien tar- joamista lapselle. Tavanomainen rasvaton maito sopii juomaksi yhden vuoden iästä ja hapanmai- tovalmisteet 10 kuukauden iästä alkaen. Lapsi ei myöskään tarvitse niin kutsuttuja 1–3-vuoti- aiden maitoja tai makumaitoja, vaan voi siirtyä vuoden iästä lähtien juomaan tavallista rasva- tonta maitoa.
Lapset vierastavat luontaisesti uusia makuja, etenkin karvaita ja happamia, joita on esimer- kiksi kasviksissa. Lapsi tarvitsee toistuvaa tutus- tuttamista uusiin ruokiin ennen kuin hän oppii pitämään niistä. Siksi samoja makuja kannattaa tarjota useita kertoja, jotta lapsen makumaailma kehittyy laajaksi. Vanhempien ei kannata tehdä nopeita johtopäätöksiä siitä, että lapsi ei pidä jostain ruoasta, koska useimmiten on kyse tot- tumattomuudesta uuteen makuun.
Lapsen on hyvä antaa harjoitella syömistä alusta pitäen itse. Kun lapsi osaa tarttua ruokailuväli- neisiin, hänelle annetaan oma lusikka ja haaruk- ka, vaikka varsinainen syöminen sujuu aikuisen avulla. Lapsen käteen ja sormiruoiksi voi an- taa esimerkiksi ruisleivän kannikan tai juures- ten paloja, joilla lapsi voi harjoitella ruoan vie- mistä suuhun. Tukehtumisvaaran välttämiseksi sormiruoiksi pitää valita sellaisia, joista ei ir- toa palasia. Pinsettiotteen harjoitteluun sopivat pienet suupalat, esimerkiksi marjat, maissi ja riisi. Soseruoan rakennetta voi karkeuttaa, kun suun motoriikka kehittyy ja hampaat puhkea- vat. Lähempänä yhden vuoden ikää lapsi siirtyy syömään rakenteeltaan pääosin samaa ruokaa muun perheen kanssa. Ruoan hienontaminen tai pilkkominen lautasella riittää. Teollisista lasten- ruoista tarjotaan mieluiten karkeajakoisia tuot- teita hienojakoisten soseiden sijaan.
Sit sivuilla 72-73 vielä uudet hyvät taulukot. Taisi Airam saada jotku vanhat? Mutta eipä nää hirveesti oo kai muuttunu, taidetaan nopeammin suositella lisään uusia makuja kuin ennen. Mitä enemmän maistelee eri makuja, sitä vähemmän allergioita ja atopiaa myöhemmin (luin thl:n seminaariyhteenvedosta). Ja ratkaisevaa siis eri makujen lukumäärä eikä miten paljon kutakin :)
Suosituksista kopioita kiinnostuneille :)
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129744/KIDE26_FINAL_WEB.pdf?sequence=1 (Sivu 68 eteenpäin):
Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syö- mään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä ja koordi- noimaan silmiä ja kun hän tavoittelee ruokia kä- dellä. Lapsi kiinnostuu perheen ruokailuhetkis- tä ja seuraa katseellaan muiden syömistä. Kun lapselle aletaan tarjota kiinteää ruokaa, suun motoriikka kehittyy ja lapsi harjaantuu kuljetta- maan ruoan kielellä kohti nielua. Tämä tapah- tuu yleensä 4–6 kuukauden iässä.
...
Vauvalle aletaan tarjota kiinteitä ruokia pieniä määriä kerrallaan. Uusia maisteluannoksia voi- daan ottaa helposti erilleen perheen tavallisesta arkiruoasta ennen ruokien suolaamista ja maus- tamista. Ensimmäisiksi ruoiksi sopivat miedot perusmaut, esimerkiksi keitetyt perunat ja kas- vikset, marjat, hedelmät ja puurot. Kiinteät ruo- at voidaan notkistaa löysiksi soseiksi lisäämällä niihin vettä tai rintamaitoa. Uusia ruoka-aineita tarjotaan vauvalle alusta alkaen monipuolisesti.
...
Lapsen ruokavaliota laajennetaan edelleen li- säämällä siihen puuroja ja muita viljavalmistei- ta sekä kalaa, kanaa ja lihaa. Minkään ruoan, kuten esimerkiksi kalan, kananmunan ja vil- jan, kokeilemista ei ole syytä viivästyttää edes niissä perheissä, joissa esiintyy allergioita. Alle vuoden iässä vältetään runsassokeristen ja suo- laa sisältävien elintarvikkeiden ja juomien tar- joamista lapselle. Tavanomainen rasvaton maito sopii juomaksi yhden vuoden iästä ja hapanmai- tovalmisteet 10 kuukauden iästä alkaen. Lapsi ei myöskään tarvitse niin kutsuttuja 1–3-vuoti- aiden maitoja tai makumaitoja, vaan voi siirtyä vuoden iästä lähtien juomaan tavallista rasva- tonta maitoa.
Lapset vierastavat luontaisesti uusia makuja, etenkin karvaita ja happamia, joita on esimer- kiksi kasviksissa. Lapsi tarvitsee toistuvaa tutus- tuttamista uusiin ruokiin ennen kuin hän oppii pitämään niistä. Siksi samoja makuja kannattaa tarjota useita kertoja, jotta lapsen makumaailma kehittyy laajaksi. Vanhempien ei kannata tehdä nopeita johtopäätöksiä siitä, että lapsi ei pidä jostain ruoasta, koska useimmiten on kyse tot- tumattomuudesta uuteen makuun.
Lapsen on hyvä antaa harjoitella syömistä alusta pitäen itse. Kun lapsi osaa tarttua ruokailuväli- neisiin, hänelle annetaan oma lusikka ja haaruk- ka, vaikka varsinainen syöminen sujuu aikuisen avulla. Lapsen käteen ja sormiruoiksi voi an- taa esimerkiksi ruisleivän kannikan tai juures- ten paloja, joilla lapsi voi harjoitella ruoan vie- mistä suuhun. Tukehtumisvaaran välttämiseksi sormiruoiksi pitää valita sellaisia, joista ei ir- toa palasia. Pinsettiotteen harjoitteluun sopivat pienet suupalat, esimerkiksi marjat, maissi ja riisi. Soseruoan rakennetta voi karkeuttaa, kun suun motoriikka kehittyy ja hampaat puhkea- vat. Lähempänä yhden vuoden ikää lapsi siirtyy syömään rakenteeltaan pääosin samaa ruokaa muun perheen kanssa. Ruoan hienontaminen tai pilkkominen lautasella riittää. Teollisista lasten- ruoista tarjotaan mieluiten karkeajakoisia tuot- teita hienojakoisten soseiden sijaan.
Sit sivuilla 72-73 vielä uudet hyvät taulukot. Taisi Airam saada jotku vanhat? Mutta eipä nää hirveesti oo kai muuttunu, taidetaan nopeammin suositella lisään uusia makuja kuin ennen. Mitä enemmän maistelee eri makuja, sitä vähemmän allergioita ja atopiaa myöhemmin (luin thl:n seminaariyhteenvedosta). Ja ratkaisevaa siis eri makujen lukumäärä eikä miten paljon kutakin :)
Meilläkin tyttö yksi päivä kiukutteli tuttipullolle ja mun vesilasia yritti sit saada ittellensä 