Mä en oo antanu mitenkään systemaattisesti tytölle naposteltavaa, aina välillä. Usein se kumminkin oottaa että mä annan sen palan sen suuhun että se voi sen syödä. Joskus vie hienosti ruuan itse suuhun mutta useimmiten puristelee vaan nyrkissään tai liiskaa pöytään :D
Vähän tähän käsien käyttöön liittyen, oon kyl todennu että kavereiden kanssa ei parane kasvatusasioista keskustella. Ei siis oo mitään riitoja tullut, mutta omassa mielessä on ihmetyttänyt. Jotkun mun kavereista ei oo muutenkaan ihan samoilla aaltopituuksilla mun kanssa (ikiystäviä ollaan jonkun vahvan yhteisen taustan takia).
Yks kummasteli tytön ollessa 6 kk, että enkö annakaan sen syödä itse. "Aa niin mutta sähän et syö samaan aikaan ite..." Hmm. Joskus syön ja syötän samalla. En ymmärrä miks ihmeessä mun pitäs antaa lapselle lusikka, kun ei se saa ruuan palaakaan pöydältä suuhun itse, ja lusikka toimii käsissä ehkä lähinnä ikenenhierojana tai rumpukapulana :D Kaveri oli laittanu pojalleen puurot lautaselle ja ollu kuulemma vaan että "syö nyt, apua et saa", ja söi ite oman ruokansa. Miks ihmeessä mä tekisin niin? Ylimäärästä stressiä ja siivoamista vaan itselle. Ei kuulemma syönyt hyvin (siis juur mitään) aluksi. Kas kummaa.
Yhden perheen tiedän, jossa lapset kans laitettu kauheen pieninä ite syömään ja hirveen huonoruokasia ne on sit ollutkin, kun eivät oo maistelleet sit tarpeeksi kriittisellä hetkellä. Lisäksi toruttu lapsia kauheesti kun sotkevat. Niin, miksiköhän sotkevat... No juu, ei kukaan oo ruokapöydän ääreen kuollut.
No joo. Nää on näitä. Sormiruokailu on tosi jees, kehittyköön ja oppikoon lapsia rauhassa. Mutta mää sujautan sitä puuroo naamaan siinä sivussa sitten muutenkin... :)