Piti tulla kertomaan oma kokemus, kun tuli tänään käytyä. Joitakin esikoisiaan odottavia äitejä on nimittäin ihan varmasti etukäteen peloteltu tän testin kauheuksilla (mua ainaki). Kaikki se hurja huhupuhe on todennäköisesti kuitenki ihan liioteltua. Sokerirasitustesti ei oo hirveä vaan lähinnä tappavan TYLSÄ.
Illalla kasin jälkeen/aamu kasiin asti ei saa syödä eikä juoda vettä. Kukapa sitä muutenkaan öisin herää syömään, joten tää ei oo yhtään paha homma. Heikotusta tuskin juuri kenelläkään ehtii tulla. Eri asia se olis jos pitäis päivällä olla 12 tuntia syömättä, hyi.
Aamulla sitte tosiaan labraan. Mulla oli ainaki olo ihan normaali, ei mitään ongelmaa. Labran täti pyytää sisään ja ottaa sokereiden lähtötason sormenpäästä. Kaikki alle kahdeksan on ok. Jos lähtötasot on hyvät, niin otetaan heti se oikea verinäyte (1putkilo) suonesta.
Sitte sellanen kylmä, siirappinen, nykyään ihan hitusen hiilihapotettu, "kokis" naamariin. (Ei yhtään pahaa, ku kuitenki alkaa jo vähä janokin olla.) Ja ei muuta ku käytävään odottelemaan.
Tasan tunnin päästä täti pyytää taas sisään ja ottaa toisen putkilon verta. Ja taas käytävään odottelemaan. Jälleen tunnin päästä otetaan verinäyte ja tän jälkeen sitä onkin vapaa lähteen kotiin.
Kaikki on hoidettu tasan kahdessa tunnissa. Pahaa oloa ei mulla ainakaan tullu missään vaiheessa. Jos nyt jotain, niin väsyttämään alko jossain vaiheessa ihan kamalasti. Kirjaan en jaksanu keskittyä, joten meni lähinnä lattian tuijotteluks koko odotusaika.
Jos nyt jotain negatiivista pitää keksiä niin vähän kyllä tympäs se, ettei päässy vaakatasoon. Olis kiva vaan pötkötellä jossain syrjässä nää pari tuntia. Odotussali oli ihan tupaten täynnä, joten siinä tuli kyllä muorien kansakoulutaustat selvitettyä.
Tätä ei todellakaan olis kannattanu jännittää! :)
Ps. Joku lämmin paita kannattaa laittaa päälle. Sokereiden heilahtelusta tulee aika vilu...
Illalla kasin jälkeen/aamu kasiin asti ei saa syödä eikä juoda vettä. Kukapa sitä muutenkaan öisin herää syömään, joten tää ei oo yhtään paha homma. Heikotusta tuskin juuri kenelläkään ehtii tulla. Eri asia se olis jos pitäis päivällä olla 12 tuntia syömättä, hyi.
Aamulla sitte tosiaan labraan. Mulla oli ainaki olo ihan normaali, ei mitään ongelmaa. Labran täti pyytää sisään ja ottaa sokereiden lähtötason sormenpäästä. Kaikki alle kahdeksan on ok. Jos lähtötasot on hyvät, niin otetaan heti se oikea verinäyte (1putkilo) suonesta.
Sitte sellanen kylmä, siirappinen, nykyään ihan hitusen hiilihapotettu, "kokis" naamariin. (Ei yhtään pahaa, ku kuitenki alkaa jo vähä janokin olla.) Ja ei muuta ku käytävään odottelemaan.
Tasan tunnin päästä täti pyytää taas sisään ja ottaa toisen putkilon verta. Ja taas käytävään odottelemaan. Jälleen tunnin päästä otetaan verinäyte ja tän jälkeen sitä onkin vapaa lähteen kotiin.
Kaikki on hoidettu tasan kahdessa tunnissa. Pahaa oloa ei mulla ainakaan tullu missään vaiheessa. Jos nyt jotain, niin väsyttämään alko jossain vaiheessa ihan kamalasti. Kirjaan en jaksanu keskittyä, joten meni lähinnä lattian tuijotteluks koko odotusaika.
Jos nyt jotain negatiivista pitää keksiä niin vähän kyllä tympäs se, ettei päässy vaakatasoon. Olis kiva vaan pötkötellä jossain syrjässä nää pari tuntia. Odotussali oli ihan tupaten täynnä, joten siinä tuli kyllä muorien kansakoulutaustat selvitettyä.
Tätä ei todellakaan olis kannattanu jännittää! :)
Ps. Joku lämmin paita kannattaa laittaa päälle. Sokereiden heilahtelusta tulee aika vilu...