Suunniteltu sektio olisi ollut ma 11.3.13, jollei synnytys olisi käynnistynyt ennen sitä.
Mulla meni lapsivedet torstai-perjantai välisenä yönä (rv 40+5) klo 1:00 aikaan. Ambulassikyydillä matkasin kylkimakuullaan sairaalaan, koska viimeisimmän tiedon mukaan poika olisi ollut päätarjonnassa, muttei vielä laskeutunut lantioon. Tällaisessa tilanteessa on pelkona napanuoran esiinluiskahdus, koska pää ei ole tukkimassa kohdunsuuta. Supistukset alkoivat ambulanssissa.
Klo 1:40 sairaalassa ultraava kätilö totesi pojan olevan melkein päätarjonnassa, pää hieman oikealla puolella kohdunsuulta. Hän soitti päivystävälle lääkärille kotiin. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sitten seurattiin synnytyksen ja supistusten etenemistä ja tarkoitus oli synnyttää poika normaalisti.
Kohdunsuu oli tuossa vaiheessa korkealla liikkuvana, ulkosuusta sormenkärjen mentävä ja kanavaa jäljellä. Vihertävää lapsivettä tuli reilusti.
Mitään muita kipulääkkeitä ei annettu, kuin jokin pistos pakaraan jotta olisin saanut nukutuksi. Pistoksesta huolimatta minulla oli supistuskipuja aamuun asti, enkä nukkunut ollenkaan.
Aamulla lääkäri tuli töihin ja ultrasi minut. Poika oli kääntynyt jossain vaiheessa perätilaan. Koska lantiotani ei oltu missään vaiheessa mittailtu, että onnistuisiko perätila-vauvan synnyttäminen, lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon.
Tuon jälkeen alkoikin tapahtua nopeasti:
Minulle laitettiin kestokatetri ja tippakanyyli klo 7.20.
Leikkaussalissa oltiin klo 7.30. Siellä tehtiin loput valmistelut leikkausta varten esim. laitettiin spinaalipuudutus.
Puudutuksen jälkeen alavartalossani tuntui lämmin aalto ja tunsin kuinka vartalo meni tunnottomaksi rinnoista alaspäin.
Leikkaus ei tuntunut miltään ja koska minulla oli todella huonosti nukuttu yö takanani, niin taisinpa siinä torkahtaakin hetkeksi. Kun poika oli syntynyt, hoitaja herätti minut ja leikannut lääkäri toi pojan näytille. Kyllähän siinä itku tuli.
Leikkaushaava ommeltiin kiinni ja kohtua paineltiin kutistumaan. Minut vietiin heräämöön.
Kun jalkoihini alkoi palata tunto, siirrettiin minut heräämöstä synnyttäneiden vuodeosastolle.
Perjantaipäivän olin niin kipeä leikkauksesta etten pystynyt hoitamaan vielä poikaa. Ruokakin tuotiin huoneeseen.
Lauantaina pääsin eroon katetrista ja kanyylista. Yhden kätilön ja opiskelijan avustamana nousin sängystä ylös. Ylös nouseminen aiheutti huimausta, koska olin kokonaisen vuorokauden ollut makuullaan. Käveleminen oli todella tuskallista leikkaushaavassa olevan kivun vuoksi.
Pääsin tekemään aamupesuja vessaan. Kun vaippa otettiin pois, verta valui aika paljon jalkojani pitkin vessan lattialle. Tein lappupesut ja alapesun, hammaspesun ja sain vaihtaa puhtaat vaatteet päälleni.
Päivän mittaan poikaa tuotiin tissittelemään, milloin oikealle, milloin vasemmalle rinnalle. Illalla sitten aloin jo liikuskella enemmän ja suoritin ensimmäisen kerran pojalle vaipanvaihdon.
Kävin ensimmäisen kerran syömässä ruokasalissa iltapalan.
Yöksi poika vietiin vielä vauvalaan ja tuotiin sieltä sitten käymään välillä tissittelemässä.
Sunnuntaipäivänä hoitelin vauvaa jo aikalailla itsenäisesti, jopa yön poika vietti samassa huoneessa. Syömässäkin kävin ruokasalissa.
Maanantaipäivä kului samalla tavoin kuin sunnuntai ja tiistainahan sitten pääsimmekin kotiin.
Mulla meni lapsivedet torstai-perjantai välisenä yönä (rv 40+5) klo 1:00 aikaan. Ambulassikyydillä matkasin kylkimakuullaan sairaalaan, koska viimeisimmän tiedon mukaan poika olisi ollut päätarjonnassa, muttei vielä laskeutunut lantioon. Tällaisessa tilanteessa on pelkona napanuoran esiinluiskahdus, koska pää ei ole tukkimassa kohdunsuuta. Supistukset alkoivat ambulanssissa.
Klo 1:40 sairaalassa ultraava kätilö totesi pojan olevan melkein päätarjonnassa, pää hieman oikealla puolella kohdunsuulta. Hän soitti päivystävälle lääkärille kotiin. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sitten seurattiin synnytyksen ja supistusten etenemistä ja tarkoitus oli synnyttää poika normaalisti.
Kohdunsuu oli tuossa vaiheessa korkealla liikkuvana, ulkosuusta sormenkärjen mentävä ja kanavaa jäljellä. Vihertävää lapsivettä tuli reilusti.
Mitään muita kipulääkkeitä ei annettu, kuin jokin pistos pakaraan jotta olisin saanut nukutuksi. Pistoksesta huolimatta minulla oli supistuskipuja aamuun asti, enkä nukkunut ollenkaan.
Aamulla lääkäri tuli töihin ja ultrasi minut. Poika oli kääntynyt jossain vaiheessa perätilaan. Koska lantiotani ei oltu missään vaiheessa mittailtu, että onnistuisiko perätila-vauvan synnyttäminen, lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon.
Tuon jälkeen alkoikin tapahtua nopeasti:
Minulle laitettiin kestokatetri ja tippakanyyli klo 7.20.
Leikkaussalissa oltiin klo 7.30. Siellä tehtiin loput valmistelut leikkausta varten esim. laitettiin spinaalipuudutus.
Puudutuksen jälkeen alavartalossani tuntui lämmin aalto ja tunsin kuinka vartalo meni tunnottomaksi rinnoista alaspäin.
Leikkaus ei tuntunut miltään ja koska minulla oli todella huonosti nukuttu yö takanani, niin taisinpa siinä torkahtaakin hetkeksi. Kun poika oli syntynyt, hoitaja herätti minut ja leikannut lääkäri toi pojan näytille. Kyllähän siinä itku tuli.
Leikkaushaava ommeltiin kiinni ja kohtua paineltiin kutistumaan. Minut vietiin heräämöön.
Kun jalkoihini alkoi palata tunto, siirrettiin minut heräämöstä synnyttäneiden vuodeosastolle.
Perjantaipäivän olin niin kipeä leikkauksesta etten pystynyt hoitamaan vielä poikaa. Ruokakin tuotiin huoneeseen.
Lauantaina pääsin eroon katetrista ja kanyylista. Yhden kätilön ja opiskelijan avustamana nousin sängystä ylös. Ylös nouseminen aiheutti huimausta, koska olin kokonaisen vuorokauden ollut makuullaan. Käveleminen oli todella tuskallista leikkaushaavassa olevan kivun vuoksi.
Pääsin tekemään aamupesuja vessaan. Kun vaippa otettiin pois, verta valui aika paljon jalkojani pitkin vessan lattialle. Tein lappupesut ja alapesun, hammaspesun ja sain vaihtaa puhtaat vaatteet päälleni.
Päivän mittaan poikaa tuotiin tissittelemään, milloin oikealle, milloin vasemmalle rinnalle. Illalla sitten aloin jo liikuskella enemmän ja suoritin ensimmäisen kerran pojalle vaipanvaihdon.
Kävin ensimmäisen kerran syömässä ruokasalissa iltapalan.
Yöksi poika vietiin vielä vauvalaan ja tuotiin sieltä sitten käymään välillä tissittelemässä.
Sunnuntaipäivänä hoitelin vauvaa jo aikalailla itsenäisesti, jopa yön poika vietti samassa huoneessa. Syömässäkin kävin ruokasalissa.
Maanantaipäivä kului samalla tavoin kuin sunnuntai ja tiistainahan sitten pääsimmekin kotiin.