Sektio

Synnytyspelko on yleinen syy sektioon. Suomessa ketään ei voi pakottaa synnyttämään alateitse. Mutta olen ymmärtänyt että riippuu hyvin kunnasta miten paljon joutuu perustelemaan ja käymään lääkärin, kätilön, psykologin jne puheilla. Itselläni onnekas tilanne että siellä missä synnytin kuopuksen puhuin ensin kätilön kanssa mutta minulla oli niin selkeät syyt ja vahva tahto että eivät yrittäneet ympäripuhua vaan keskusteltiin asiasta rauhassa ja sain nipun papereita sektio-komplikaatioista jne luettavaksi, sen jälkeen tapasin saman käynnin lopussa vielä lääkärin joka sanoi minulle "jos haluat sektion kaiken tämän tiedon jälkeen niin saat". Mutta se synnäri suljettiin ja tällä kertaa joudun synnyttämään sairaalassa josta olen kuullut että saa oikeasti vääntää että saa sektion läpi. Onneksi minulla on jo kaksi sektiota, joten kolmas tulee automaattisesti. Kun kerrot synnytyspelosta neuvolassa saat lähetteen pelkopolille jossa saat keskustella asiasta. Monia pelkopoli auttaa ja toisia ei. Sanoisin itse että vahvat perustelut miksi sektio /miksi ei alateitse auttaa. Jos on epävarma pelkopoli on hyvä paikka käydä keskustelemassa peloista, tunteista jne. Siellä he tukevat ja auttavat ja vastaavat kysymyksiisi ja käyvät läpi synnytyksen eri vaiheita. Minua auttoi esikoisen synnytyspelossa keskusteleminen; minua askarrutti ja mietitytti ja pelotti repeäminen, ja keskustelun jälkeen olin valmis yrittämään alateitse (valitettavasti synnytys päättyi kiirreelliseen sektioon vauvan pään asentovirheen vuoksi)
 
Kannattaa kuitenkin muistaa, että käsittääkseni sektion jälkeen on usein kipeämpi kuin synnytyksen.
 
Kipu on yksilöllistä, toiset ovat sektion jälkeen varsin hyvävointisia, itse taas olin todella kipeä ja huonossa kunnossa muutenkin (vuosin sektiossa useamman litran).

Alatiesynnytysten jälkeen olen ollut itse paljon kivuttomampi, toisaalta jos esim tikattu paljon voi alatiesynnytyksen jälkeen olla myös todella kipeä.
 
Mulla ei ole vertailukohteita, kun kummallakin kerralla tehty sektio. Mutta mulla on matala kipukynnys ja en edes voinut ajatella nousta samana päivänä jalkeille kuin sektio tehtiin. 12h otin maksimiannokset kipupumpusta lääkettä ja sitten sen jälkeen söin maksimit lääkkeinä neljäpäivää kunnes pystyin vähentämään. Tokasta sektiosta meni 1.5 vrk ennen kuin pystyn nousemaan. Aamulla kyllä ekankerran yritin mutta huusin kivusta, illalla sitten ei tehnyt niin kipeetä kun olin harjoitellut sängyn mekanismeja käyttään hyväkseni. Myös tokasta toipumisessa meni pidempi aika toipua täysin.
 
Imetys ja vauvanhoito voi myös takkuilla sektion jälkeen... Mulla oli tosi pitkään vaikeuksia istua autossa sektion jälkeen. Jokainen pieni pomppu tiessä oli tuskaa. Alatiesynnytyksen etuja myös elimistön normaali hormonitoiminta synnytyksen jälkeen eli esim.imetyshormoni-tuotanto nopeampaa. Alatiesynnytyksessä myös paljon etuja lapselle pitkälle tulevaisuuteen koska synnytyskanavasta vauva saa äidin oman bakteerikannan joka siis suojaa tulevaisuudessa vauvaa.

Kannattaa ehdottomasti ottaa asia neuvolassa puheeksi. Yleensähän sektiota vaaditaan synnytyspelon vuoksi. Synnytyspelko monesti helpottuu jo sillä tiedolla mikä on synnytyksen kulku ja mikä kipua synnytyksessä aiheuttaa ja miten sitä eri keinoin voidaan hoitaa. Synnytyspelkopolilla tehdään kätilön kanssa synnytystä koskevat toiveet jotka synnärillä otetaan hyvin vastaan! :)
 
Mä toivon kans erityisesti ton bakteerikannan vuoksi, että ei tarvis mennä sektioon. Hassua miten luonto hoitaa asioita!
 
Tuosta imetyksestä. Kyllä mulla on molempien sektioiden jälkeen maito noussut heti toisena päivänä jo niin kovasti että tissit oli ihan pinkeät ja sitä maitoa ois voinu antaa vaikka koko osaston vauvoille ku sitä tuli niin paljon. Mutta, yksilöllistä :)
 
Itsellä kaikki synnytykset olleet alatiesynnytyksiä ja toivottavasti myös tämä kuudeskin, mutta kuopuksen synnytys jos olisi pitkittynyt (vaikka nyt hirveän kauan kestänytkään), niin olisi ollut sektio seuraavana (sydänäänten vaihteluiden takia).

Mietin tässä, kun ennen raskautta oli von willebrandt:in taudin verikokeissa pientä nostoa, mutta nyt ollut arvot ihan normaalirajoissa.. Miettinyt tulevaa synnytystä, että miten tulee vaikuttamaan siihen, jos verenvuototautia on. Kuukautta ennen laskettuaaikaa otetaan verikokeet uudestaan. Kuopuksen synnytyksessä menetin verta litran.
 
Mulla nousi ekasta pumppaamalla maito 5 päivänä sektion jälkeen kun pääsin kotiin. Sitten ehdin olla kotona 2 päivää ja tissitellä ja pumppailla kunnes jouduin teholle jossa sitten maidontulo tyssäsi kokonaan vaikka he yrittivät pitää käynnissä myös sen kaiken muun lisäksi. Toisesta ei sitten maito noussut ollenkaan ja lääkärit katsoivat parhaaksi että aloitetaan normaali lääkitys ja annetaan vauvalle vastiketta. Viikon verran olin sairaalassa ja viimetteenä päivänä ne käski lopettaa yrittämisen.
Nyt haluisin yrittää taas, mutta mun lääkkeet on niin kauvan tauolla kuin imetän niin en hirveetä vaivaa viitsi nähdä sen takia että saisin imetyksen käyntiin, kun tosiaan tarvin nuo lääkkeet omien sairauksien takia.
 
Mä olen oikeasti miettinyt, että mitenhän välilevytyrän kanssa sujuu alatiesynnytys? Onks kokemuksia? Pelottaa että joudun sektioon tämän vuoksi enkä millään haluaisi.

Mies on sektion kannalla ja luulen, että synnytys tilanteessa tulee vaatimaan sitä todella varhain koska ei kestä nähdä tuskaani. Sanoin että jos mut pitää leikata niin ainoastaan nukutuksessa suostun. Eikä epiduraalia tietääkseni laitetakaan tyräpotilailla halvaantumisriskin vuoksi. Onneksi, mulla on niin huonoja kokemuksia että never again.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla esikoinen oli perätilassa ja 39+2 päätettiin sektiosta kun lapsen painoarvio meni yli 4kg. Olisin kyllä halunnut synnyttää, mutta pakko oli sektioon suostua, kun mitat ei enää riittäneet lapsen punnertamiseen itse ulos. Varsinkaan kun ei mulla ollut mitään harjoitussupistuksia tai muutekaan merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä.

Poika syntyi 10 pisteillä, mut haavan sulkemiseen sit meni kun vuotoa oli ja kohtu ei lähtenyt supistumaan niin kuin piti. Eikä ollut kivaa, että sektiossa lapsen näkee vain vilaukselta ja sitten heräämössä sain melkein 5h odotella erossa lapsesta, kukaan ei vaan ennättänyt tuomaan lasta rinnalle... Itse olin sektion jälkeen 4pv sairaalassa kun tulehdusarvot pilvissä. Antibiottia tipassa 24/7 + kolmen lajin särkylääkkeitä niin paljon kun sairaalassa sai. Opiaatit piti lopettaa et pääsi kotiin, ja kotona sit menikin kuukausi ennen kuin pärjäsin ilman särkylääkkeitä. Niin ja pistin itseäni viikon klexanella, ettei tulis tukoksia, ainakin meillä se on pakollista kaikille sektion jälkeen. Maito nousi vasta 3pv synnytyksestä, mut lapsi oli oppinut jo niin pullolle, et ei me sitten missään vaiheessa päästy täysimetykseen.

Ja haava ei mennyt kunnolla kiinni, niin kotisairaanhoito kävi melkein kuukauden hoitamassa haavaa ja suihkuunkin pääsi vaan kun hoitaja paikalla.

Ei siis yhtään niin hurja tarina kuin monilla teistä, mutta ainakin minä valitsen milloin vaan alatiesynnytyksen, jos vaan on mahdollista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top