Sektioäitien parantuminen

Mulle neuvottiin, että jälkitarkastukseen saakka vältellä nostoja ja ottaa muutenkin rauhallisesti.

Ilmeisesti riski on, että haava repeää. Ja haava voi siis revetä nostoista ilmeisesti etenkin syvemmältä :sad001
 
Tai sitten sun vuodot selittyy tolla liikunnalla.. on ihan normaalia että vuoto lisääntyy hetkellisesti liikunnan seurauksena. Sen takia onkin ihan hyvä aloittaa esimerkiksi kevyt lenkkeily eikä vaan makaa kotona että kohtu varmasti tyhjenee kokonaan. Raskaat nostelut aiheuttavat niitä kiinnikkeiden muodostumista..
 
^On! Ja mulla oli edellisten jälkeenkin.... :-O en tiiä mistä johtuu mut tosta navan kohdilta on ihan hellänä.
 
Joo mulla kans, 6 viikkoa leikkauksesta. Tunto sentään alkanut palautua :D
 
Oho, nyt vast tajusin et kirjoitin tähän sektioäitien parantuminen vaikka ei mulla mitään sektioita oo tehty! :-D mut siis silti; navan kohdilta on ihan hellänä maha...
 
Mulla on nyt 6 viikkoa sektiosta ja nyt kyllä olen jo aika normaalisti nostellut. Toki vatsalihaksissa on erkaumaa ja niitä ei voi käyttää, mutta pikkuhiljaa olo on muuten kohtalaisen normaali :)
 
Mulla poika syntyi kiireellisellä sektiolla 16.1. Kokemus oli aivan kamala: ensin käynnistys ja kuuden tunnin supistelujen jälkeen sektioon. Toipuminen alkoi hyvin, mutta sitten tuli kohtutulehdus ja virtsatieinfektio ja jouduin takaisin osastolle (kun olin päivän ollut jo kotona). Antibioottitipassa olin sitten muutaman päivän eikä sekään meinannut alkaa tehota. Yhteensä olin sairaalassa kaks ja puol viikkoa, poika teho-osastolla puoltoista viikkoa. Loppupäiviksi, kun en enää tarvinnut suonensisäistä antibioottia, pääsimme sellaiselle osastolle jossa oli vain lapsi sisäänkirjattuna mutta saimme olla perheenä yhdessä. Lapsi tarvitsi siis vielä tarkkailua ja oli nenämahaletkussa. Lopulta kun pääsimme kotiin, meni pari päivää ja mun virtsatieinfektio uusiutu. Onneks ei sentään tarvinnu enää osastolle mennä vaan se parantu antibioottikuurilla suun kautta. Nyt vasta alkaa tuntua paremmalta/normaalimmalta olo. Tosi traumaattinen kokemus koko synnytys. Ja tää oli siis mun eka, ja tokaa tuskin tulee.
 
Taikavarpu, tsemppiä kovasti raskaasta alkutaipaleesta huolimatta! Ootko saanut käydä synnytystä läpi kunnolla jonkun kätilön tai muun kanssa?
 
Taikavarpu jos yhtään lohduttaa, niin mun ensimmäinen synnytys oli kans tosi rankka! Ensin 3 päivää osastolla käynnisteltävänä, 23h 53 min kesti koko synnytys joka pääty kiireelliseen sektioon. Mut avattiin alavatsasta poikittain, niinkuin normaalissa sektiossa, mutta sen lisäks myös pystysuunnassa aina napaan asti. Lasta vedettiin ja revittiin ulos ikuisuudelta tuntuvan ajan kun oli kuitenkin jo laskeutunu synnytyskanavaan. Pojalla onneks kaikki hyvin, mut ite olin kyllä ihan kanttuvei monta päivää ja liikkuminen oli yhtä helvettiä. Lääkäri kävi synnytyksestä seuraavana päivänä juttelemassa, mut silti asiat jäi pyöriin mieleen. Äitienpäivän aattona itkin miehelle kuinka huono äiti oon, kun en osaa synnyttää enkä pysty ruokkiin mun omaa lasta (imetys ei onnistunu). Juttelin neuvolassa tuntemuksista ja ihana th tsemppas pahimpien olojen yli.
Kaiken ton jälkeen olin ihan varma, etten enää koskaan hanki lisää lapsia.

Nyt, liki kolme vuotta myöhemmin, sylissä tuhisee täydellinen pieni tyttö. Hän syntyi normaalisti alateitse, synnytys kesti kaikenkaikkiaan 6tuntia ja 3min, ponnistusvaihe 57min. Rankkaa oli nytkin, mutta oon maailman onnellisin onnistuneesta ja voimaannuttavasta synnytyksestä. Oon ylpee, että uskalsin uudelleen. Jännä kuinka se kuuluisa aika kultaa muistot :Heartred

Kovasti tsemppiä ja onnellisia hetkiä koko teidän perheelle, vaikeasta alusta huolimatta! :Heartred
 
Kiitos tsempeistä! Keskusteluapua on tarjottu ja oon myös ottanu sitä vastaan. Tänään on neuvola ja aion puhua siellä lisää, kun nyt vauvalla on vielä koliikkia... Ehkä se aika tosiaan kultaa muistot sitten joskus vaikka nyt ei siltä tuntuiskaan.
 
Mulla ei aika tule kultaamaan muistoja, tiedän sen. Synnytys oli aivan kamala kokemus, onneksi se on takana ja ihana tyttö sylissä:love017 Mä en ymmärrä, miksi kaikki haluaisivat jutella mun kanssa synnytyskokemuksesta, kun se kerran oli mielestäni aivan kamala...mulla ei ole mitään tarvetta jutella siitä kenenkään kanssa. Kaikki, mitä siellä tapahtui, tapahtui, eikä se muuksi muutu, vaikka sitä läpikäytäisi miljoonaan kertaan. Eikä kokemus muutu yhtään "miellyttävämmäksi", vaikka joku sitä selittelisi. Nykyään, kun kaikesta tarttis aina jutella ja sitä kautta muka asiat muuttuisi...Mä en ymmärrä.... mutta siis ihan jokainen, neuvoloiden th:t, synnytysosaston hoitaja, lääkäri jne. ovat kaikki kysyneet, olenko saanut jutella siitä ja haluanko jutella ja että kannattaa ottaa yhteyttä synnärille ja kätilöön jne. Ja kun mulla ei ole tarvetta eikä halua jutella siitä kenenkään kanssa....Ei siinä ole mulle mitään epäselvää, jota jonkun tarttis selitellä...eikä se maailma selittelyillä parane...
 
Mutta kamalasta synnytyskokemuksesta huolimatta, haluaisin vielä toisen lapsen. Jos vaan sellainen meille suodaan, niin ilman muuta lähden mukaan! Mutta pelkopolin kautta mennään tällä kertaa...enkä suostu alakautta enää synnyttämään. Se olkoon suunniteltu sektio seuraavan kanssa...
 
Mutta kun mulla ei tosiaankaan ole tarvetta puhua siitä. Kaikki on selvää, eikä mitään sellaista ns. hampaankoloon jäänyttä asiaa ole. Yksi kätilö tosin tiuski mulle ja oli tyly, mutta yritti sen itsekin huomattuaan paikata inhottavan käyttäytymisensä..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top