Sektioäitien parantuminen
- Ketjun aloittaja Bepant
- Aloituspäivämäärä
talvivauva
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla oli huonekaverina sektioäiti. Vaikutti toipuvan todella hyvin 
Reseptinä mojovat kipulääkkeet ja pian liikkeelle.
Reseptinä mojovat kipulääkkeet ja pian liikkeelle.
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla takana hätäsektio puolentoista vuoden takaa. Eli päältä pystyviilto, kohdun viilto poikittain.
Toipuminen oli nopeaa.
Mulle sanottiin, että mitä nopeammin lähtee liikkeelle ja pyrkii normiarkeen, sitä nopeammin toipuu. Näin oli kyllä myös mulla. Ylös halusin sängystä seuraavana aamuna, heti kun hoitajat vain tähän suostuivat.
Hakasia yritettiin poistaa ensin viikon kohdalla, mutta päällimmäinen ihokerros lähti silloin vielä repeämään. Pidettiin muutama päivä lisää ja uudessa poistossa laitettiin teipit pitämään varmuudeksi haavaa vielä paikallaan.
Kipulääkkeet lopetin kokonaan kahden viikon kohdalla.
Viikko leikkauksen jälkeen työnsin vaunuja ulkona. Tosin ensimmäinen "lenkki" oli korttelin ympäri. Mutta siitä sitten olon mukaan aina vähän pidemmälle.
Jumppaohjeita suosittelen tekemään tunnollisesti. Se ilmeisesti vähentää merkittävästi kiinnikkeistään syntymistä.
En tiedä onko tästä sepostuksesta mitään iloa, mutta tsemppiä toipumiseen. :)
Toipuminen oli nopeaa.
Mulle sanottiin, että mitä nopeammin lähtee liikkeelle ja pyrkii normiarkeen, sitä nopeammin toipuu. Näin oli kyllä myös mulla. Ylös halusin sängystä seuraavana aamuna, heti kun hoitajat vain tähän suostuivat.
Hakasia yritettiin poistaa ensin viikon kohdalla, mutta päällimmäinen ihokerros lähti silloin vielä repeämään. Pidettiin muutama päivä lisää ja uudessa poistossa laitettiin teipit pitämään varmuudeksi haavaa vielä paikallaan.
Kipulääkkeet lopetin kokonaan kahden viikon kohdalla.
Viikko leikkauksen jälkeen työnsin vaunuja ulkona. Tosin ensimmäinen "lenkki" oli korttelin ympäri. Mutta siitä sitten olon mukaan aina vähän pidemmälle.
Jumppaohjeita suosittelen tekemään tunnollisesti. Se ilmeisesti vähentää merkittävästi kiinnikkeistään syntymistä.
En tiedä onko tästä sepostuksesta mitään iloa, mutta tsemppiä toipumiseen. :)
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Neuvottiin suullisesti ja kotiin annettiin ohjeet paperilla. Saitko millaiset ohjeistukset?
Hakasten poisto ei tuntunut yhtään. Ainut että olin pyörtyä ekalla kerralla kun näin aukirevenneen haavan (n.5cm). Onneksi saatiin teipillä kursittua ja se kohta on yhtä siisti kuin muu.
Jälkikäteen sain toiselta hoitajalta kuulla, että haava olisi pitänyt alunperin teipata hakasten poiston yhteydessä. Eli hakasten väliin laitetaan teippejä ja sit vasta niitä poistetaan.
Hakasten poisto ei tuntunut yhtään. Ainut että olin pyörtyä ekalla kerralla kun näin aukirevenneen haavan (n.5cm). Onneksi saatiin teipillä kursittua ja se kohta on yhtä siisti kuin muu.
Jälkikäteen sain toiselta hoitajalta kuulla, että haava olisi pitänyt alunperin teipata hakasten poiston yhteydessä. Eli hakasten väliin laitetaan teippejä ja sit vasta niitä poistetaan.
Aarre
Satasella mukana keskusteluissa
Joulukuisista huutelen. Suunniteltu sektio tehtiin 39 + 0. Aamulla leikkaus ja illalla lähdin jo omin jaloin (kätilön avustamana) vessaan pesulle :) 2 yötä sairaalassa ja kotiin. Leikkauspäivänä saa ainoastaan vahvempia kipulääkkeitä, mutta siitä eteenpäin panadol + burana. Itse en syönyt lääkkeitä kuin muutaman päivän kotiuduttua. Toipuminen oli erittäin nopeaa, pari viikkoa leikkausesta tuntui ettei mitään leikkausta olisi ollutkaan..
Eka ylösnousu ei ollut niin paha kun puhutaan, kyllä sitä on niin hyvin lääkitty siinä kohtaa että sen sietää. Mä suosittelen sitä liikkeellelähtöä heti kun mahollista! Oliskohan ollut että 6h leikkauksesta saa nousta ylös jos oma olo on sellainen. Mitä nopeemmin lähtee liikkumaan sitä paremmin paranee. Mä kävelin koko seuraavan päivän (ja yön) ja kotiutumisaamun useissa erissä pitkin käytäviä ja joka kerta se oli helpompaa. Ihan vatsan toiminnankin kannalta kannattaa välttää sitä makaamista sillä tollanen vatsaleikkaus saa suolen lamatilaan ja kerryttää turvotusta huomattavasti. Ekan viikon oli vaikeaa nousta ylös, mutta kunhan treenaa hyvin ylösnousutaktiikkaa, helpottaa selvästi. Kyljen kautta aina jonkun tuen avittamana on helpointa, ei suoria vatsalihaksia! Käsillä työntää itsensä ylös. Tikit poistettiin 6 päivää leikkauksesta, leikkaushaava on jo nyt (3vkoa leikkauksesta) niin siisti että siihen ei edes kiinnitä huomiota. Kerran päivässä suihkun ohella olen suihkutellut ja ne ilmakylvyt!!
Itse leikkausta pelkäsin aivan helvetisti ja olin valmistautunut kaikkeen pahimpiin komplikaatioihin jne ja jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, koska kaikki leikkauksessa ja toipumisessa on ollut vaan positiivista yllätystä kun on mennyt niin kivasti ja kivuttomasti :)
Kanyylin, katetrin, puudutteen ym letkujen laitto ei sattunut juuri verinäytettä enempää. Itse leikkaus oli välillä melko epämukava kun tunsi sellaista repimistä, painamista ja levittämistä mutta kipua ei ollut eikä saakaan olla. Pojan sain heti rinnalle ja sai olla siinä leikkauksen loppuun saakka ja siitä yhdessä heräämöön eli meitä ei erotettu ollenkaan :) leikkaus kesti noin tunnin, heräämöstä pääsee pois kun pystyy liikuttamaan varpaita, mulla meni pari tuntia. perhehuone oli iso plussa, näin pystyin keskittymään omaankin toipumiseen kun isä myös hoiti vauvaa ja minua :)
Ikävintä koko synnytyksessä oli leikkauksen jälkeinen kohdun painelu! Se sattui kipulääkityksestä huolimatta.
Eka ylösnousu ei ollut niin paha kun puhutaan, kyllä sitä on niin hyvin lääkitty siinä kohtaa että sen sietää. Mä suosittelen sitä liikkeellelähtöä heti kun mahollista! Oliskohan ollut että 6h leikkauksesta saa nousta ylös jos oma olo on sellainen. Mitä nopeemmin lähtee liikkumaan sitä paremmin paranee. Mä kävelin koko seuraavan päivän (ja yön) ja kotiutumisaamun useissa erissä pitkin käytäviä ja joka kerta se oli helpompaa. Ihan vatsan toiminnankin kannalta kannattaa välttää sitä makaamista sillä tollanen vatsaleikkaus saa suolen lamatilaan ja kerryttää turvotusta huomattavasti. Ekan viikon oli vaikeaa nousta ylös, mutta kunhan treenaa hyvin ylösnousutaktiikkaa, helpottaa selvästi. Kyljen kautta aina jonkun tuen avittamana on helpointa, ei suoria vatsalihaksia! Käsillä työntää itsensä ylös. Tikit poistettiin 6 päivää leikkauksesta, leikkaushaava on jo nyt (3vkoa leikkauksesta) niin siisti että siihen ei edes kiinnitä huomiota. Kerran päivässä suihkun ohella olen suihkutellut ja ne ilmakylvyt!!
Itse leikkausta pelkäsin aivan helvetisti ja olin valmistautunut kaikkeen pahimpiin komplikaatioihin jne ja jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, koska kaikki leikkauksessa ja toipumisessa on ollut vaan positiivista yllätystä kun on mennyt niin kivasti ja kivuttomasti :)
Kanyylin, katetrin, puudutteen ym letkujen laitto ei sattunut juuri verinäytettä enempää. Itse leikkaus oli välillä melko epämukava kun tunsi sellaista repimistä, painamista ja levittämistä mutta kipua ei ollut eikä saakaan olla. Pojan sain heti rinnalle ja sai olla siinä leikkauksen loppuun saakka ja siitä yhdessä heräämöön eli meitä ei erotettu ollenkaan :) leikkaus kesti noin tunnin, heräämöstä pääsee pois kun pystyy liikuttamaan varpaita, mulla meni pari tuntia. perhehuone oli iso plussa, näin pystyin keskittymään omaankin toipumiseen kun isä myös hoiti vauvaa ja minua :)
Ikävintä koko synnytyksessä oli leikkauksen jälkeinen kohdun painelu! Se sattui kipulääkityksestä huolimatta.
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Mä voisin katsoa mun arkistot läpi, josko jumppaohjeet olisi vielä tallella..
Joo ja toi vatsan toiminta oli mulla oikeastaan ikävintä. Ensimmäiseen viikkoon ei tainnut tulla muuta ulos kuin ilmaa. Ja sen jälkeen kuukausi meni sit toisinpäin.
Joo ja toi vatsan toiminta oli mulla oikeastaan ikävintä. Ensimmäiseen viikkoon ei tainnut tulla muuta ulos kuin ilmaa. Ja sen jälkeen kuukausi meni sit toisinpäin.
Aarre
Satasella mukana keskusteluissa
Joo mullakin meni maha juntturaan, seuraavana yönä leikkauksesta kerty niin paljon ilmaa että olo oli suorastaan tuskanen, onneks sain siihen lääkettä ja kävelin läpi yön pitkin käytäviä että helpottais.. Ja jälkeenpäin ajateltuna olisin syönyt muutaman päivän ennen leikkausta kevyemmin tai tyhjentänyt suolen ennen leikkausta ihan vaan sen takia että seuraava vessakäynti ei tuntuisi niin hassulta jos joutuu kovin pusertamaan. Mä pyysin laxoberonia leikkauksen jälkeen jo ennen ongelmia niin ei tarvinnut naama punasena vääntää :D
PikkuTikku
Satasella mukana keskusteluissa
Mä en valitettavasti löytänyt ohjeita.
Ainut liike minkä muistan, oli että makaa selälläsi, laita jalat koukkuun niin että jalkapohjat ovat kuitenkin maassa. Käännä jalkoja vuorotellen puolelta toiselle. Eli lantio liikkuu ja jalan ulkosyrjät osuvat vuorotellen lattiaan.
Toivottavasti tosta saa selvän..
Muuten mulla ei ollut mitään ikävää, paitsi.. vatsan toiminnan vuoksi sain vaivaikseni aivan järkyttävät peräpukamat. Harvoin näitä sanotaan ääneen, mutta sanonpa nyt kuitenkin.
Lääkkeet ei auttanut kuin hetkellisesti. Sitten melkein puolen vuoden taistelun jälkeen kävin taas lääkärillä, joka määräsi lääkkeet (mitä en lopulta käyttänyt), mutta hän kielsi paperin käyttämisen kokonaan. Kaikki putsaus piti tapahtua pesemällä. Tämä helpotti muutamassa viikossa, eikä ole tullut takaisin.
Ainut liike minkä muistan, oli että makaa selälläsi, laita jalat koukkuun niin että jalkapohjat ovat kuitenkin maassa. Käännä jalkoja vuorotellen puolelta toiselle. Eli lantio liikkuu ja jalan ulkosyrjät osuvat vuorotellen lattiaan.
Toivottavasti tosta saa selvän..
Muuten mulla ei ollut mitään ikävää, paitsi.. vatsan toiminnan vuoksi sain vaivaikseni aivan järkyttävät peräpukamat. Harvoin näitä sanotaan ääneen, mutta sanonpa nyt kuitenkin.
Lääkkeet ei auttanut kuin hetkellisesti. Sitten melkein puolen vuoden taistelun jälkeen kävin taas lääkärillä, joka määräsi lääkkeet (mitä en lopulta käyttänyt), mutta hän kielsi paperin käyttämisen kokonaan. Kaikki putsaus piti tapahtua pesemällä. Tämä helpotti muutamassa viikossa, eikä ole tullut takaisin.
Mulla hitain paraneminen kolmesta sektiosta. Mulla oli niin paljon kiinnikkeitä mahassa edellisten leikkausten sekä aiemman endometrioosin vuoksi, että lääkäri joutui todella tekemään töitä päästäkseen vatsaan sisälle. Tämä siis tehty pakosti vähän väkivalloin ja mä edelleen tunnen sen kropassani. Haava oli TODELLA kipeä, turvonnut ja koko alapää pikimusta mustelmien vuoksi.
Paremman puolella onneksi!
Paremman puolella onneksi!
