Seksi synnytyksen jälkeen

Salamaire

Jostain jotain jo tietävä
En äkkiseltään löytänyt olemassa olevaa ketjua aiheesta, mutta kysymys kuuluu:
Kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen olette uskaltautuneet harrastaa seksiä?
 
Minä halusin sen äkkiä pois alta niin hoidettiin homma pahimman jälkivuodon päätyttyä. Olisiko ollut kaksi viikkoa synnytyksestä. 🤔 Miulla meni synnytys sektioon niin vaikka ensin yritettiin alateitse niin ei sen takia ollut mitään repeämiä toosan puolella. Olihan se silti tosi varovaista, kun kaikki paikat kuitenkin herkkinä ja sektiohaava vielä kipeä. Miulle oli kuitenkin tosi tärkeää tietää, että pystyn siihen. Nyt vähän huvittaa, mutta silloin se oli jotenkin todiste siitä, että pystyn sen rääkin jälkeen vielä normaaliin elämään. 🙈
 
Minulla on nyt päivää vaille 2 viikkoa synnytyksestä, jälkivuoto on jo muutaman päivän ajan ollut erittäin niukkaa (en imetä), varmaan loppuukin kokonaan tässä viikon sisään, veikkaisin. On ollut jo aika hyvä olo, eikä mitään kummallisempia vaikeuksia paranemisessa/palautumisessa, niin mietin, uskaltaisikohan jo pian kokeilla :No Evil Monkey:
 
Me kans harrastettiin seksiä ihan muutama viikko synnytyksen jälkeen. Nopeammin alatien jälkeen ku sektion. Pelkäsin et se sektiohaava repeää enemmi ku mitään mitä vauvan alateitse puskeminen olisi voinu tehdä. 🤭 Mut siis jos itsestä tuntuu hyvältä harrastaa seksiä niin sanoisin et siitä vaan. Jos vielä jälkivuotoo tulee niin kortsua kannattaa käyttää. Ei kai siinä muuten mitään, kokeilemallahan sen sit tietää miltä tuntuu.
 
Minulla on nyt päivää vaille 2 viikkoa synnytyksestä, jälkivuoto on jo muutaman päivän ajan ollut erittäin niukkaa (en imetä), varmaan loppuukin kokonaan tässä viikon sisään, veikkaisin. On ollut jo aika hyvä olo, eikä mitään kummallisempia vaikeuksia paranemisessa/palautumisessa, niin mietin, uskaltaisikohan jo pian kokeilla :No Evil Monkey:
Rohkeasti vaan jos siltä tuntuu. 😊 Voittehan ekalla kerralla tehdä niin, että sinä määräät tahdin niin ei toisellakaan ole paineita, että satuttaako sinua.
 
Meillä meni varmaan 3kk synnytyksestä ennen kuin oli eka yhdyntä. Ei kyllä ollut halujakaan aiemmin. Ihan hyvin se meni ja edettiin hitaasti. Olin etukäteen dildolla vähän kokeillut että pystyykö. Mulla oli siis epparihaava, 1kpl toiseen asteen repeämä ja muutama yhden asteen repeämiä. Ihan samalta se yhdyntä tuntui kuin aiemminkin.
 
Huh, mä en olis kyllä tikkien kanssa kyennyt! 🤭 En muista isommista mutta vitosen jälkeen meni ehkä viikko tai kaksi. Ei tullut mitään nirhaumaa synnytyksessä ja samalta tosiaan tuntui kuin aiemminkin 😁
 
Moni sanoo, että tuntui samalta, mutta miulla ainakin oli kohdunkaula alkuun ihan tosi hellänä ja muutenkin paikat tuntuivat omituisen vierailta. Olin toki aivan romuna fyysisesti niin raskauden kuin kiireellisen sektionkin jäljiltä. Jos vielä sama rumba tulee eteen niin en usko, että olisi yhtä kiire kuin ensimmäisellä kerralla.

@Kaaho nyt ei ole tänne sattunut, mutta tunnen kyllä monia, jotka ovat aloittaneet vasta vähän myöhemmin. Pääasia että tuntuu itselle oikealta. 😊
 
Eikö tänne uskalla kukaan muun tulla tunnustamaan joilla menny vähän kauemmas seksin aloitus 🙈
Taaperon jäljeltä meni varmaan yli kuukausi vai jopa kaksikin...vaikka kai mun paikat olivatkin kunnossa jo paljon aiemmin. Vaan miehen silmissä minä olin muuttunut äidiksi= naiseksi johon ei saa / voi koskea, koska? Ei ole osannut vastata itsekkään tuohon kysymykseen, vaan niin kuulemma oli vain käynyt...
 
Meillä meni tämän toisen lapsen jälkeen kuukausi. Esikoisen jälkeen olin hätäisempi. Oli just toi että pitää saada alta pois ja varmistaa että pystyn vielä. No en kyllä pystynyt. Ei tuntunut yhtään hyvältä. Ja sillon kesti aika pitkäänkin että voin sanoa että tuntui jotenkin samalta.
Tämän toisen jälkeen tein sen päätöksen että vasta sitten kun musta oikeasti alkaa tuntumaan siltä että voisi tehdä mieli. Ja tuntuihan se sitten paremmalta vaikka ei samalta. Ja edettiin hitaasti. Edelleen arven kohdalla saattaa kiristää välillä.
Mutta omalta kohdalta en voi kyllä sanoa että heti tuntunut siltä kuin ei olisi synnyttänytkään. Juu ei.😅
Eli itse etenisin omaa kehoa mieltä kuunnellen. Ja aina voi peruuttaa jos huomaakin että ei ole vielä valmis. Alottaa vaikka ihan muulla koskettelulla jos alkuun jännittää ja katsoo mihin etenee siitä.😊
 
Muokattu viimeksi:
Mä en enää muista, mut kyl mä taisin odottaa jälkitarkastukseen asti eli ainakin sen 6vk. Mulla meni yli puoli vuotta että alkoi tuntua normaalilta, arvet kiristi jonkin verran.
 
Mustakaan ei kyllä tuntunut samalta heti. Minusta meni ihan jonku aikaa ennen ku oli normaalia. Lähinnä labtionpohjalihakset oli kateissa.
 
Mullakin tikkausta ja tuntui vähän oudolta, enkä osannut ihan hahmottaa onko kaikki ok. Ei ollut itsellä mitään tuollaista fiilistä, että olisi tarvinnut todistella itselle mitään, eikä kyllä ollut halujakaan. Olin jo etukäteen sanonut miehellekin, että jälkitarkastukseen katsottaisiin niin ei tullut häneltäkään mitään vihjailuja ennen. Eli jälkitarkastuksen jälkeen kun sain ulkopuolisen vahvistuksen, että kaikki ok, niin sitten.
 
Mullakin tikkausta ja tuntui vähän oudolta, enkä osannut ihan hahmottaa onko kaikki ok. Ei ollut itsellä mitään tuollaista fiilistä, että olisi tarvinnut todistella itselle mitään, eikä kyllä ollut halujakaan. Olin jo etukäteen sanonut miehellekin, että jälkitarkastukseen katsottaisiin niin ei tullut häneltäkään mitään vihjailuja ennen. Eli jälkitarkastuksen jälkeen kun sain ulkopuolisen vahvistuksen, että kaikki ok, niin sitten.
Miulla oli todella vaikea etenkin se loppuraskausaika ja sen jälkeen synnytys ja kävi tosissaan mielen päälle etten pystynyt tekemään asioita mistä pidin. Tai ylipäätään edes elämään normaalia elämää. Jotenkin se, että pystyi peuhaamaan sängyssä, vaikka en vielä pystynyt edes kunnolla käymään kävelylenkillä oli miulle itselle todiste siitä, että edes joku hyvää mieltä tuottava asia elämässä on normaalia. Seksi on kuitenkin itselle ollut ja on edelleen todella tärkeä osa elämää. Mies oli meillä varautunut odottamaan paaaljon pidempään, kun oli kuunnellut vanhempien kavereidensa juttuja. 😄 Se oli miulle tärkeämpää saada pois alta ja varmistus, että pystyn siihen. 🙈
 
Miulla oli todella vaikea etenkin se loppuraskausaika ja sen jälkeen synnytys ja kävi tosissaan mielen päälle etten pystynyt tekemään asioita mistä pidin. Tai ylipäätään edes elämään normaalia elämää. Jotenkin se, että pystyi peuhaamaan sängyssä, vaikka en vielä pystynyt edes kunnolla käymään kävelylenkillä oli miulle itselle todiste siitä, että edes joku hyvää mieltä tuottava asia elämässä on normaalia. Seksi on kuitenkin itselle ollut ja on edelleen todella tärkeä osa elämää. Mies oli meillä varautunut odottamaan paaaljon pidempään, kun oli kuunnellut vanhempien kavereidensa juttuja. 😄 Se oli miulle tärkeämpää saada pois alta ja varmistus, että pystyn siihen. 🙈
Tunnistan sun ajatukset tosi hyvin. Mulla vaan toi hätiköiminen ekan synnytyksen jälkeen pahensi tilannetta. Meillähän oli sillon raskausaikana seksiä ihan olemattomasti kun mun limakalvot oli kuivat kuin sahara. Mikään määrä liukkaria ja rasvoja ei auttanut. 😵Nyt kakkosen kanssa tätä ei onneksi ollut. Ja olo oli sillon muutenkin ihan romu synnytyksen jälkeen. Ja tosiaan ekalla kerralla kaikki tuntu vaan ihan väärältä, joten säikähdin että oonko pilannut mun kehon kokonaan. Kun mullekin seksi on tärkeä osa elämää ja jossain mielen syvissä syövereissä rupesin pelkäämään että oon menettänyt tärkeän osan itseä, vaikka kaikki johtu vaan hätiköimisestä ja siitä että mun keho tarvitsi enemmän aikaa. Mutta homma toimii taas eli ei ole tarkoitus olla pelottelutarina. Keho kyllä palautuu kun antaa aikaa sille ja itselle jos eka kokeilu ei tunnukaan vielä hyvältä😅
 
Tunnistan sun ajatukset tosi hyvin. Mulla vaan toi hätiköiminen ekan synnytyksen jälkeen pahensi tilannetta. Meillähän oli sillon raskausaikana seksiä ihan olemattomasti kun mun limakalvot oli kuivat kuin sahara. Mikään määrä liukkaria ja rasvoja ei auttanut. 😵Nyt kakkosen kanssa tätä ei onneksi ollut. Ja olo oli sillon muutenkin ihan romu synnytyksen jälkeen. Ja tosiaan ekalla kerralla kaikki tuntu vaan ihan väärältä, joten säikähdin että oonko pilannut mun kehon kokonaan. Kun mullekin seksi on tärkeä osa elämää ja jossain mielen syvissä syövereissä rupesin pelkäämään että oon menettänyt tärkeän osan itseä, vaikka kaikki johtu vaan hätiköimisestä ja siitä että mun keho tarvitsi enemmän aikaa. Mutta homma toimii taas eli ei ole tarkoitus olla pelottelutarina. Keho kyllä palautuu kun antaa aikaa sille ja itselle jos eka kokeilu ei tunnukaan vielä hyvältä😅
Harva meistä tuntee itseään ja omia tarpeitaan edes hyvin. ❤️ Miulla ei jäänyt mitään ikäviä fiiliksiä, mutta odottaa olisin voinut jo ihan sen oman fyysisen kunnon takia. 😅 Nyt paremmalla tiedolla antaisin itseni toipua ensin rauhassa, kun tiedän, että kyllä se seksielämä siitä taas normalisoituu. 😊
 
Tunnistan sun ajatukset tosi hyvin. Mulla vaan toi hätiköiminen ekan synnytyksen jälkeen pahensi tilannetta. Meillähän oli sillon raskausaikana seksiä ihan olemattomasti kun mun limakalvot oli kuivat kuin sahara. Mikään määrä liukkaria ja rasvoja ei auttanut. 😵Nyt kakkosen kanssa tätä ei onneksi ollut. Ja olo oli sillon muutenkin ihan romu synnytyksen jälkeen. Ja tosiaan ekalla kerralla kaikki tuntu vaan ihan väärältä, joten säikähdin että oonko pilannut mun kehon kokonaan. Kun mullekin seksi on tärkeä osa elämää ja jossain mielen syvissä syövereissä rupesin pelkäämään että oon menettänyt tärkeän osan itseä, vaikka kaikki johtu vaan hätiköimisestä ja siitä että mun keho tarvitsi enemmän aikaa. Mutta homma toimii taas eli ei ole tarkoitus olla pelottelutarina. Keho kyllä palautuu kun antaa aikaa sille ja itselle jos eka kokeilu ei tunnukaan vielä hyvältä😅
Harva meistä tuntee itseään ja omia tarpeitaan edes hyvin. ❤️ Miulla ei jäänyt mitään ikäviä fiiliksiä, mutta odottaa olisin voinut jo ihan sen oman fyysisen kunnon takia. 😅 Nyt paremmalla tiedolla antaisin itseni toipua ensin rauhassa, kun tiedän, että kyllä se seksielämä siitä taas normalisoituu. 😊
 
Takaisin
Top