joval
Näppärä viestien naputtelija
Katoinpa että täälä ei ole tapahtunu mitää piiiiiiiitkiin aikoihin ja itse synnytin tuos 2,5kk sitten Seksissä tytön.
Synnytyksestä jäi suht ok kuva vaikka salit ja osasto oli ihan täynnä porukkaa. Paljon syntyi vapun tienoilla pieniä.
Ainoo huono mitä mulle jäi mieleen oli, aamu ensimmäisen käynnistyspillerin jälkeen ku jouduin niiin kauan odottamaan kivunlievitystä. Sain klo 6 aamulla käynnistyspillerin puolikkaan ja sit alkoiki tapahtumaan puolen tunnin päästä siitä. joskus puol 8 aikoihin ku mies tuli sairaalaan pyysin soittamaan kelloa että saisin piikin, minkä olin yölläki jo saanu supistuksiin. Jouduin reilu tunnin odottamaan että sain sen! Ja sitte se ei enää edes auttanukaan.. Pari tuntia tuosta nii mentii saliin ku oli paikat auki 3-4cm. Sielä onneksi sain samantien kaasun ja kätilö alkoi tilailemaan anestesialääkäriä paikalle että saan spinaali compin.. Kivut helpotti samantien onneksi. Tytön sydänäänet laski reilu 50 ja koko sali kuhisi porukkaa ja onneksi oli asiantunteva lääkäri vuoros ja pätevä kätilö jotka tiesi mitä tehdä. Sykkeet saatiin normaaliksi ja sain jopa nukutuksi jonkun aikaa siinä. Mutta se että kohdunsuun tilanne katottiin vasta sen jälkee ku spinaalin vaikutus loppui ja sain epiduraalia lisäksi, pisti vähä miettimään.. Olinki ihan täysin auki ja tuli ponnistamisen tarve klo 14 aikoihin. En tiedä olisinko ollu jo aikasemmin auennu koska mulla meni koko alakroppa makarooniksi spinaalista, ei mitää tuntoa navasta alaspäin.. Mutta onneksi siinä vaihees katottiin ja täysin auki olin ja sain ponnistaa. Yhtäkkiä pää oliki pihalla ja tyttöki hetimiten kokonaan että sain sen rinnalle. Ensi-imetystä yritettiin mutta tyttö vaan katteli nii uutta maailmaa ettei alkanu tapahtua mitää, jonku ajan päästä uus yritys ja siihen en enää saanu mitää opastusta! Päästiin osastolle niin sielä oli kiva nuori tyttö vastassa ja kyseli onko kipulääkkeelle tarvetta ym. mutta kukaan ei puhunu imetyksestä koko sairaalassaolo aikana! Ei ohjattu sen enempää mitä sielä salis vaan. Muutenkin, verhon takaa vaan hoitajat kyseli onko kaikki ok, aloin vastailemaan joo joo ku tuntui että aivan oma onnen nojaan lopuksi jätettiin. Toki, epikriisis lukee että reipas ensisynnyttäjä, hoitaa vauvansa itsenäisesti hienosti. Odotin siinä että olis synnytystä käyty läpi, mutta justii ennen kotiin lähtöä kätilö tuli tietokoneensa kans sinne ja kysyi onko asiasta puhuttu ja nopeasti vaan mentiin kaikki läpi.. :/ Vieruskaveria hyysättiin verhon takana paljon ja opastettiin ym ja lopuksi tosiaan päätin etten mä jaksa neuvoja kysellä, mä teen niinku itte parhaaksi näen. Toki olishan sitä voinu kysellä ym..
Tuosta lisämaidosta, kun on lukenu täältä että ei annettaisi niin helposti. Mutta kyllä mä sain ainaki ku kävin viimeisenä yönä hakemas 20ml maitoa lastenhuoneesta. Kukaan ei pistäny pahakseen ja hyvillä mielin hoitajakin sen antoi ja sanoi että jos tuntuu että tulee uudestaan tarvetta, tuut hakemaan vaan ja olisin voinu jättää tyttöä lastenhuoneeseenki mutta en halunnut. Eivätkä sitäkää sen kummemmin enää kyselty. Nii ja kyllä ne sillon ekana iltanaki sitä kysyi jos haluan rauhassa nukkua mutta halusin olla tyttöni kanssa vaan ja se siitä :) Että ihan positiivista vaikka vähä negatiivistaki :)
Synnytyksestä jäi suht ok kuva vaikka salit ja osasto oli ihan täynnä porukkaa. Paljon syntyi vapun tienoilla pieniä.
Ainoo huono mitä mulle jäi mieleen oli, aamu ensimmäisen käynnistyspillerin jälkeen ku jouduin niiin kauan odottamaan kivunlievitystä. Sain klo 6 aamulla käynnistyspillerin puolikkaan ja sit alkoiki tapahtumaan puolen tunnin päästä siitä. joskus puol 8 aikoihin ku mies tuli sairaalaan pyysin soittamaan kelloa että saisin piikin, minkä olin yölläki jo saanu supistuksiin. Jouduin reilu tunnin odottamaan että sain sen! Ja sitte se ei enää edes auttanukaan.. Pari tuntia tuosta nii mentii saliin ku oli paikat auki 3-4cm. Sielä onneksi sain samantien kaasun ja kätilö alkoi tilailemaan anestesialääkäriä paikalle että saan spinaali compin.. Kivut helpotti samantien onneksi. Tytön sydänäänet laski reilu 50 ja koko sali kuhisi porukkaa ja onneksi oli asiantunteva lääkäri vuoros ja pätevä kätilö jotka tiesi mitä tehdä. Sykkeet saatiin normaaliksi ja sain jopa nukutuksi jonkun aikaa siinä. Mutta se että kohdunsuun tilanne katottiin vasta sen jälkee ku spinaalin vaikutus loppui ja sain epiduraalia lisäksi, pisti vähä miettimään.. Olinki ihan täysin auki ja tuli ponnistamisen tarve klo 14 aikoihin. En tiedä olisinko ollu jo aikasemmin auennu koska mulla meni koko alakroppa makarooniksi spinaalista, ei mitää tuntoa navasta alaspäin.. Mutta onneksi siinä vaihees katottiin ja täysin auki olin ja sain ponnistaa. Yhtäkkiä pää oliki pihalla ja tyttöki hetimiten kokonaan että sain sen rinnalle. Ensi-imetystä yritettiin mutta tyttö vaan katteli nii uutta maailmaa ettei alkanu tapahtua mitää, jonku ajan päästä uus yritys ja siihen en enää saanu mitää opastusta! Päästiin osastolle niin sielä oli kiva nuori tyttö vastassa ja kyseli onko kipulääkkeelle tarvetta ym. mutta kukaan ei puhunu imetyksestä koko sairaalassaolo aikana! Ei ohjattu sen enempää mitä sielä salis vaan. Muutenkin, verhon takaa vaan hoitajat kyseli onko kaikki ok, aloin vastailemaan joo joo ku tuntui että aivan oma onnen nojaan lopuksi jätettiin. Toki, epikriisis lukee että reipas ensisynnyttäjä, hoitaa vauvansa itsenäisesti hienosti. Odotin siinä että olis synnytystä käyty läpi, mutta justii ennen kotiin lähtöä kätilö tuli tietokoneensa kans sinne ja kysyi onko asiasta puhuttu ja nopeasti vaan mentiin kaikki läpi.. :/ Vieruskaveria hyysättiin verhon takana paljon ja opastettiin ym ja lopuksi tosiaan päätin etten mä jaksa neuvoja kysellä, mä teen niinku itte parhaaksi näen. Toki olishan sitä voinu kysellä ym..
Tuosta lisämaidosta, kun on lukenu täältä että ei annettaisi niin helposti. Mutta kyllä mä sain ainaki ku kävin viimeisenä yönä hakemas 20ml maitoa lastenhuoneesta. Kukaan ei pistäny pahakseen ja hyvillä mielin hoitajakin sen antoi ja sanoi että jos tuntuu että tulee uudestaan tarvetta, tuut hakemaan vaan ja olisin voinu jättää tyttöä lastenhuoneeseenki mutta en halunnut. Eivätkä sitäkää sen kummemmin enää kyselty. Nii ja kyllä ne sillon ekana iltanaki sitä kysyi jos haluan rauhassa nukkua mutta halusin olla tyttöni kanssa vaan ja se siitä :) Että ihan positiivista vaikka vähä negatiivistaki :)
Kätilö jutteli ihan normisti siinä, mutta ei kyllä yhtään mitään ylimääräistä! Tuli heti olo, että en oo tarpeeks kiinnostava, enkä halunnu olla yhtään kauempaa siellä kun tarvi. Siks jännitän synnytystä, toivottavasti sattuis oikein mukava kätilö, muuta en toivo! 
Osastolla saimme onneksi olla 2 yötä yksin omassa huoneessa (tämähän riippuu onko ruuhkaa), apua oli tarjolla ja kyseltiin jatkuvasti tarvitseeko särkylääkettä, miten imetys sujuu, onko kaikki hyvin yms.... Itselleni jäi tosi hyvä mieli synnytyksestä ja Seinäjoen synnytysosastosta :) Ilomielin menen vielä uudestaankin sinne!
