Seisomaan/kävelemään opettelu

[SBO]

Kohtapuolin 9kk tuleva neiti oppi konttaamaan ja istumaan itsenäisesti pian 7kk täytettyään ja siitä pari-kolme viikkoa niin alkoi nousta tukea vasten seisomaan. Ja siitä se hulabaloo alkoi.

Mikään muu ei kiinnosta kuin se milloin missäkin seisominen. Päivät kuluu sitten siihen, että minä laahustan vauvan perässä huoneesta toiseen (tää siis viis veisaa olenko samassa huoneessa vai en, perävalot vain näkyy jos yritänkin tehdä jotain tai ihan vaikka istua hetki rauhassa) ja jökötän takana vahtimassa ettei kaadu. Tässä kun alkaa pari kuukautta olla kontattu ees taas asuntoa tän varjona niin alkaa pian itku tulla, vallankin kun ei viihdy juurikaan syöttötuolissaan muuta kuin hät hätään ruokailun ajan ja eikä nykyisin enää nukukkaan ilman minua.

Ei tässä nyt varsinaisesti mitään kysymystä ole, tiedän, että kuuluu asiaan. Mutta kohtalotovereita? Ja miten te muut, ootteko seurannu varjona perässä vai antanu vauvan kokeilla "siipiään" itsenäisemmin?

 

[Meliora]

Tutulta kuulostaa, taisi meilläkin melko tuollaista olla tuossa vaiheessa Kyllä varsinkin alkuun kun alkoi nousta tukea vasten niin valmistelin paljon ettei loukkaisi itseään, ku saattoi heittäytyä siitä ihan holtittomasti selälleen. Mutta kyllä sitä jonkinlaista tolkkua alkoi kai aika pian tulla ja en nyt ihan koko ajan selän takana enää ollut. Vahtia tietty silti saa herkeämättä, ettei mitään sellaista tee missä oikeasti voisi loukata itsensä, vaikka kiipeile mihinkään mistä voisi pudota. Tsemppiä

 

[SBO]

Tutulta kuulostaa, taisi meilläkin melko tuollaista olla tuossa vaiheessa Kyllä varsinkin alkuun kun alkoi nousta tukea vasten niin valmistelin paljon ettei loukkaisi itseään, ku saattoi heittäytyä siitä ihan holtittomasti selälleen. Mutta kyllä sitä jonkinlaista tolkkua alkoi kai aika pian tulla ja en nyt ihan koko ajan selän takana enää ollut. Vahtia tietty silti saa herkeämättä, ettei mitään sellaista tee missä oikeasti voisi loukata itsensä, vaikka kiipeile mihinkään mistä voisi pudota. Tsemppiä

Meillä kyllä oppi tosi nopeasti laskeutumaan hallitusti alas, että sikäli en huoli, vaikka toki aina toisinaan horjahtaakin. Enkä oo niinkään huolissani pikku muksahduksista päähän, vaan kun tää tuntuu enempi kaatuvan naama edellä. Siis kun nousee seinää tai muuta tasaista pintaa vasten ja sitten siinä nousu vaiheessa joko kädet lipeää tai jalat lähteekin alta. Sen takia olen sitten koko ajan vähän niinko pitämässä kiinni, tai en varsinaisesti pidä mutta kädet vauvan ympärillä valmiina.

 

[Selah]

@SBO Ymmärsinkö oikein että varjostat siis sen takia että pelkäät kaatuvan ja satuttavat itsensä? Itse en muista ollenkaan seuranneeni, vaan varsinkin oman kodin kun tiesi olevan vaaperoturvallinen niin nautin siitä, että vihdoinkin viihdyttää itseään menemällä paikasta toiseen. Mutta ehkä meillä oli sitten niin varma menijä ettei tarvinnut noita kaatumisia pelätä.

 

[SBO]

@SBO Ymmärsinkö oikein että varjostat siis sen takia että pelkäät kaatuvan ja satuttavat itsensä? Itse en muista ollenkaan seuranneeni, vaan varsinkin oman kodin kun tiesi olevan vaaperoturvallinen niin nautin siitä, että vihdoinkin viihdyttää itseään menemällä paikasta toiseen. Mutta ehkä meillä oli sitten niin varma menijä ettei tarvinnut noita kaatumisia pelätä.

Haha, joo. Silti tuntuu, että vähintään pari kertaa päivässä silti lyö naamansa seinään tms. ja jotenki mietin että naamaan tulee herkemmin isompi kipee ku jos päällään kyntäis. Nousee ja seisoo kyllä varmasti ja osaa laskeutua hallitusti, mutta toi tasaista pintaa vasten nouseminen on ongelmallista kun siinä lipsuu joko kädet tai polvet alta niin helposti. Jos nousiskin vaan tommosia objekteja vasten joista saa otteen nii en mä varmaan varjostais.

Mutta en mä tiiä, olenko sitten liian ylivarovainen ja loppuisko tuo seiniä ja ovia vasten kiipeily jos vaan antais enempi ottaa osumaa.