Huomaan salaa toivovani että meillä olisi käynyt "vahinko" ja olisin raskaana, vaikka varsinaista yritystä ei ole ollut. Puoliso ei ole innostunut kolmannesta lapsesta vielä tässä vaiheessa, joten sen takia ei ole mitään yritystäkään. Meillä on myöskin ennestään jo 2 pientä lasta, joten hässäkkää on jo ennestään. Toisaalta kuitenkin lapset tuovat niin paljon iloa, että haluaisin meille ison perheen. Puoliso taas ei ole niin perhekeskeinen kuin itse olen. Onko muita kohtalontovereita? 
Meilläkin kaksi pientä lasta ja pohdin, miten jaksaisin kolmatta, mutta ennen kaikkea, miten puoliso jaksaisi. Tuntuu, että hänellä on nyt ainakin viime aikoina ollut kuormitusta enemmän ja on kyllä sanonutkin, että ei todellakaan jaksaisi kolmatta. Aikaisemmin (ennen tokaa lasta) oli avoin isollekin perheelle (minä en
), mutta nyt on osat vaihtuneet. Luulen, että jos hänelle saisi jaksamista enemmän, niin hänellekin sopisi yrittää vielä, mutta en oikein itsekään jaksa ottaa juuri nykyistä enempää koppia nykytilanteessa. Sit taas aika ei ole meidän puolella, eli olen itse ajatellut, että yritys pitäisi aloittaa viimeistään syksyllä ja siltikin toivoa melko nopeaa tärppiä, jos vielä kolmas halutaan, koska raskaudessa olisi jo muutenkin riskejä.