Sairaslomalla??/Reippaana töissä??

Mrs.Smith

Mrs.Smith

Asioista perillä oleva
Moikka!

Mitä fiiliksiä muilla??
Musta rupee tuntumaan etten enää jaksa töissä! Painotus sanalla JAKSA. Kun ei riitä että sinne ilmestyy vaan siellä pitäs jotain tehäkin 8h päivässä :(

Huonot yöunet -> autolla kun ajaa niin päässä heittää kuin humalaisella + töissä taaperran aneemisena ja aivot pumpuliin säilöttynä.... Jotain tollasta siis täällä päässä.

Oon miettiny, että oonko ihan luuseri jos nyt jo tuntuu etten pärjää enää... tuntuu pahalta jättää työkaverit "pulaan" vaikka järki sanoo, ettei sota yhtä miestä kaipaa.

Mites te muut?? Ootteko sairaslomalla vai vielä reippaana töissä? Ja jos ootte töissä, niin miten pärjäätte? 
 
Olin jo kolme viikkoa saikulla ja nyt sitten lomalla, mutta en ois kyl töihin palannut.. Vaikka ei tätä lomaa ois ollutkaan tässä lopussa.. Järkyttävä turvotus mahassa ja pitkään pystyssä oleminen aiheuttaa kipua oikeaan kylkeen. Tuntuu jo ettei mahdu itse itsensä sisälle. 

Ei siitä kirkkaampaa kruunua saa, vaikka töissä sitkuttelisikin loppuun asti. Eli saikkua vaan hakeen.. =)
 
Reippaana olin töissä vielä koko marraskuun mutta kyllä se vähän tuskaa oli kun selkä tuli kipeäksi joka päivä, varsinkin jos joutui paljon seisomaan. Nyt olen kesälomalla, seuravaksi talvilomalla ja sitten heti äippälomalla niin ei tarvi enää töihin mennä.
 
Reippaana opiskelen tai sitten en... Pitäisi kyllä, sillä ensi vuoden huhtikuussa ollaan päättötyö palauttamassa. Motivaatio ei vain ole oikein kohdillaan tällä hetkellä, kun olis vähän muutakin ajateltavaa :) Tämän vuoden puolella olisi vielä 4 raskasta päivää tai siis pitkää päivää edessä. Täytyy katsoa jaksanko sitten tammikuussa vielä kouluun mennä tai yksi sovittu juttu on tammikuulla. Mulla tuo koulumatka on jo niin pitkä (puolitoista tuntia junassa per suunta), että se rasittaa ihan hirveesti. Samoin nuo aamuheräämiset (kello neljältä, huomenta vaan)...

Mutta oman voinnin mukaan mennään :)
 
Voih... mä en olis millään kyennyt olemaan töissä enään pitkiin aikoihin. Tai riippuu tietenkin työstä, mutta en omalla alallani ainakaan. Ennen raskautta tein kotisiivouksia, kun en muutakaan työtä onnistunut saamaan, ja en kyllä olisi aikoihin kyennyt enään siivoamaan toisten koteja. Raskausajan olen siis ollut työttömänä kotosalla ja tämä on passannut kyllä ihan hyvin. Mitä nyt vaan välillä alkaa seinät kaatumaan päälle....

Omakin on juuri siitä syystä siivoamatta, etten vaan kykene kaikkea kerralla tekemään. Yhden asian voin tehdä ja sitten täytyy jo levätä. Kauhulla odotan ensi viikolla edessä olevaa joulusiivous urakkaa. Pakko siivota jo ensi viikolla, kun mies menossa polvileikkaukseen vielä ennen joulua ja sen jälkeen ei taida hänestäkään olla siivoojaksi tai edes mulle kaveriksi. Yritetään sitten elellä sotkematta jouluun asti, niin ei mun tartte enään kovin kovasti siivoilla ennen aattoa.
 
Mä oon siitä onnellises tilantees, että oon valmistumassa vielä ennen joulua ja opinnäytetyö ym. koulujutut on vihdoin saatu valmiiks eli mun äippäloma on jo periaattees alkanut vaikka sen virallinen alkamispäivä on vasta 28.12.

kesätöistä ne pyysi jouluks kiireapulaiseks mut 8 tuntii päiväs seisomatyötä ja muutenki ruumiillista työtä olis täs vaihees kyllä liian rankkaa varsinki mun selälle kun tuntuu et jo 2 kilsan kävelylenkinki jälkeen "kidun" koko loppuillan sohvalla kun issiasta särkee nii tajuttomasti + nilkat turpoo ja särkee eli oli sitten pakko kieltäytyä niistä joulun töistä vaikka muuten olisin ihan mielelläni mennytkin jos tilanne ei olis tää..! eli ymmärrän kyllä täysin jos ei jaksa enää töissä! kyllä niitä töitä ehtii sit vielä myöhemminki tekemään :)
 
Kahden flunssan aiheuttaman saikkuviikon jälkeen oli ihana palata töihin, koska aika kuluu niin paljon nopeammin. Itse voin istua aina tarvittaessa ja vaikka tarvittaessa nostaa jalkoja ylös duunissa, joten sen suhteen ei oo ongelmia. Jotenkin alkaa vaan ajatukset olemaan tulevassa ja todella odotan äitiysloman alkua. Mulla se alkaa 6.1. ja joulun aikaan oon 1,5 viikkoa lomalla, joten varsinaisia työpäiviä ei oo enää montaa. Toivon todella että tää mun hyvä fyysinen olo jatkuis aina synnytykseen asti, jaksan edelleen kävellä duunimatkat 4 km suuntaansaja se on varmaan yks apu etten oo saanu turvotusta ym. Mutta olo voi muuttua yhessä yössä niinkun moni on täällä kuvaillu. Mä nautin teidän muidenkin puolesta liikumisesta ;) 

Mitä saikkuun tulee, niin kukaan muu ei voi tietää miltä odottavasta äidistä tuntuu ja jokainen meistä kokee eri kolotukset niin omalla tavallaan, joten saikkua vaan jos ei jaksa!!! Mitään urhoollisuusmitaleja ei jaeta ja vaikka jaettais niin niillä ei saa itelleen enempää voimia 

Voimia ja jaksamista kaikille!
 
Mä olen jaksanut olla töissä ihan hyvin. Ongelmana vain on se, et siihen menee niin paljon energiaa et sit ei tahdo enää kotona jaksaa kaikkea. Mutta en mä kuitenkaan voi kauheesti valittaa. Ihan hyvältä olo tuntuu. Mut mulla on enää ens viikko töitä. ja odotan innolla sitä, et jaksaisin kotonakin tehdä hommia paremmin ja kerkeekin siis paremmin kun on aikaa. Oonki kyllä ollu sitä mieltä et kotona kuluis energiaa ja väsyy nopeammin kuin töissä. Tietysti mulla on noi vanhemmat lapset, jotka vie aikaa ja voimia kans reippaasti ja kotityöt kuormittavat fyysisesti. Mutta sit taas työ on suurelta osin istumista niin sitä jaksaakin ehkä paremmin kun kotitöitä.

Ja se hyvä puoli on, et kun on välillä noita liitoskipuja niin ne on todellakin olleet vain välillä. Ja tasoittuvat aina sitten vähintään muutamassa päivässä. Niin on ollut samalla lailla myös aiemmissa raskauksissa. Ja se jos jään paikalleni odottamaan et ne helpottais nii ei ole olut hyväksi. Vaan ennemminkin sit kevyellä liikunnalla pysyvät parempina ja siis vetreytyvät.

Mut siis kaikille teille, jotka painitte asian kanssa, et tuntuu et ei jaksa niin kerrankon sitä raskaana ollaan ja jos itestä tosiaan tuntuu et ei jaksa niin siihen on uskottava. Rohkeesti vaan saikulle jos siltä tosiaan tuntuu. Kukaan muu ei tiedä teidän omia oireitanne ja tuntemuksia niinkuin te itse. Omaa kroppaa pitää kuunnella varsinkin näin raskausaikana.
 
Ja mä uskon että tää eka raskaus on varmaan se rankin? Eli seuraavat on varmaan jo helpompia? :) eiks vaan eiks vaan eiks vaan?? :D :D

nim. huomenna lääkäriin
 
Valitan. Jokainen raskaus saattaa olla erilainen. Itsellä oli ekassa tosi kevyt olo ihan viimisille viikoille asti mut nyt alkaa olla jo liikkuminen (kyljen vaihto, sohvalta nousu, sukan ja kengän pukeminen) työlästä. Onneks muuten ei ole ollu mitään hankaluuksia. Mutta serkun vaimolla on ensimmäinen raskaus ollu helpoin ja viimeisin nyt vaikein, raukka on jo puolesta välistä ollu ihan loppu ja kipeä.
 
Mulla enää vajaa 2 viikkoa töitä eli jouluaattoon asti, en ole ollut onneksi raskauden takia päivääkään sairaslomilla. Selkää on välillä kolottanut, mutta olen pystynyt töissä silti käymään. Nyt vaan huolestuttaa, kun mies on kovassa flunssassa, että jospa saan häneltä tartunnan, niin olisi ikävä jäädä ihan loppumetreillä tuollaisen "pikkuvaivan" takia pois :(
 
Täällä ollaan oltu jo reilu kolme viikkoa saikulla hoitotyöstä selkäkivun takia. Tänään työterveyslääkäri kirjoitti lisää saikkua ensviikon neuvolaan asti, joka luultavasti jatkaa sitä tammikuun alkuun jolloin äippäloma alkaa. Harmittaa, olisin töissä mielelläni kauemmin halunnut olla mutta ei auta, nyt pitää ajatella vauvaa ja itseä. Selkäkivut tosiaan vaivanneet lähes koko raskauden ja viime viikkoina saaneet kaveriksi supistelut, viime viikosta lähtien jopa kipeänä. Nyt maha menee vähän väliä kovaksi ja menkkamaisia särkyjä selässä ja vatsassa on monta kertaa päivässä välillä vattan kovettumisen kanssa ja ilman. Aika kurjaa kun tuntuu että todella helposti tulee suppareita ja kipuja. Paikat oli onneksi vielä kiinni, pehmentymistä oli tapahtunut, entiedä onko se normaalia tässä vaiheessa?! Rv 31+3. Nyt vain pakko yrittää ottaa rennommin. Yllättävän vaikeaa.
 
Olin eilen lääkärissä ja vastaus kysymykseen voisinko saada sairaslomaa väsymyksen/uupumisen takia oli: ilman muuta! <3

Eli oon nyt saikulla 23.12. asti, josta mun talviloma+äitiyslomaputki alkaa! Ja olo on kevyt kuin perhosella ja HELPOTTUNUT!! Nyt vasta tajuan, kuinka paljon stressasin ja hermoilin tätä asiaa! 

Ihana tämä suomalainen hyvinvointi-sosiaaliparatiisi! :) Me vauvan kanssa ainakin ollaan sitä mieltä ;)
 
Mulla alkaa äippäloma vasta 17. tammikuuta, mutta tämän viikon jälkeen on kaksi viikkoa joululomaa, eli periaatteessa töitä jäljellä kolmisen viikkoa.

Oon jaksanut tosi hyvin töissä tähän asti. Mutta tällä viikolla on iskenyt ihan hirveä väsymys. Alkaa huonosti nukutut yöt painaa. Jos uni ei riitä seuraavinakaan öinä niin oon kyllä loppuviikosta tooooosi poikki...
 
Heijsan!
Itsellä tj 7 pv töitä ennen mammaloman alkua ja olo on loistava! Yksityisyrittäjä motivaatio tehdä töitä on tosin hieman eriluokkaa. On helppoa, kun voi vähentää töitä omien tarpeiden mukaan. Toki joululoma tuli tarpeeseen
                                                        
 
Viime raskaudessa jouduin sairaslomalle jatkuvien kovien supistusten vuoksi jo kuukautta ennen äippälomaa. Silloisella työnantajalla oli kova tulostavoite ja työ paikoin hyvinkin fyysistä (kuntoutusalalla). Tällöin en olisi millään voinut tehdä näin kevyesti loppua kohti.
Joten jokainen raskaus tilanteeseen sidotusti ja omilla ehdoillaan.

Itse pidän töissä olosta, sillä aika menee jouhevasti, viimeeksi saatiin odottaa synnytystä 41+2 rv saakka ja hieman aika kävi pitkäksi..

Ihania talvipäiviä kaikille!
 
Mulla ois tulevana tiistaina edessä paluu töihin talvilomalta. Viimenen työpäivä olis sitten 17.1.,eli työpäiviä ei olis enempää kuin kuusi, mutta mutta.. tämän viikon loppupuolella on alkanut tulla enempi ja kivuliaampia supistuksia(tai niitä mä oletan niiden olevan.) ja yöt oon nukkunut tosi huonosti. Herään jokaiseen asennonvaihtoon, unet on pätkiä ja olo väsynyt. Tiistaina ois neuvola,mutta taidan soittaa sinne jo huomenna maanantaina jos supistukset jatkuu tän tasosina, että mitä mieltä ovat ja koska voisin päästä lääkäriin näytille. Teen istumatyötä tietokoneella ja olo on kotonakin istuessa välillä aika hankala, joten en ihan nyt ole vakuuttunut siitä, onko mun järkevää mennä työmaalle kiemurtelemaan. Saas nähdä mihin olo tästä kehittyy.
 
Nyt loppui meikäläisen urheus, kävin hakemassa eilen loppuajaksi saikkua. Töitä olisi ollut vielä tämä ja ensi viikko. Olen ollut syksystä asti aivan tolkuttoman väsynyt ja tilanne menee vain pahemmaksi koko ajan, joten nyt päätin luovuttaa.Sain lääkäriltä  luvan tehdä töitä jaksamisen mukaan, joten läppäri on kotona auki ja etäyhteys päällä. Sitten kun tuntuu että silmät alkaa painamaan, pötkähdän sohvalle koirien kanssa ja vetäisen päikkärit. Toisaalta olen kuitenkin sijaiselleni tavoitettavissa, hän raukka ehti olla talossa viikon ja jäi nyt "yksin". Luksusta oli nukkua aamulla puoli kahdeksaan!
 
Vielä olisi kahdeksan työpäivää, ei meinaa jaksaa, vaikkei rankkaa ookaan fyysisesti tuo open homma. Lähinnä pitkä joululoma söi motivaatiota kun ajatuksetkin kääntyivät jo tulevaan, mutta lisäksi olo alkaa olla tukala ja unet on ollu heikot jo varmaan viikon. Väsyttää oikeestaan ekaa kertaa koko raskauden aikana. On nyt kyllä pari viikkoa supistellut melko tiuhaan aina kaiken ponnistelun yhteydessä joten kysäisen asiasta huomenna neuvolassa. Silleen vielä ihme tilanne kun olen tällä hetkellä tuntityöläinen että varsinaista saikkua ei edes tulisi. En haluaisi menettää tulojani enkä toisaalta myöskään jättää kollegoita liriin hommien kanssa. Mutta kaipa tää tilanne tässä selviää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top