Meillä varmaan tulee tämän alkoholiasian kanssa ongelma siinä, kun me kumpikaan ei oteta lainkaan ikinä alkoholia. Itse en ole sinällään absolutisti kuitenkaan, mutta minkäänlainen alko ei vaan maistu, enkä halua alkoholia elimistööni varsinkaan nyt kun pitää olla kaiken varalta aina ajokunnossa, enkä menisi rattiin, jos olisin vähänkään edes maistanut alkoholia, siinä olen 200-prosenttisen tarkka. Lisäksi nyt vielä imetän tällä hetkellä.
Miehellä taas on omat kokemuksensa juopottelusta aiemmin elämässään, joten on vannoutunut absolutisti, koska pelkää, että ratkeaa taas ajan kanssa juomaan hallitsemattomasti, jos ottaa vähääkään alkoholia. Arvostan kyllä hänen katsantokantaansa ja sisuaan, että on pystynyt olemaan täysin ilman alkoholia historiastaan huolimatta. Olen itsekin nuorena juonut aika paljon, ensikänni 14-vuotiaana, mutta alkon juominen loppui joskus parikymppisenä, kun ei vaan enää maistunut. Toki olen senkin jälkeen yksittäisiä paukkuja juonut, mutta hyvin harvoin. Eli en siis ole täysin tietämätön alkoholista minäkään. Oman lapsuuteni olen elänyt alkoholittomassa maailmassa, vasta teini-ikäisenä sain kotona tutustua aiheeseen.
Nyt siis tulee ehkä se ongelma siinä, ettei poika näe kotona edes sitä kohtuullista alkoholin käyttöä. Voidaan toki sitten myöhemmässä vaiheessa kertoa alkoholiin liittyvistä asioista, ja ehkä jopa ostaa jotain maistettavaksi esim. teini-iässä, jotta homma ei sitten mene siihen, että kaveriporukassa vedetään (kenties vahingossa) yletön känni jopa vaarallisella alkoholimäärällä.
Olen kyllä nähnyt senkin, että iso kaveriporukka aikuisia on aivan tukka täynnä ja pieni, juuri kävelemään oppinut lapsi kipittelee ympäri pihoja kun kukaan ei katso perään. Sitten yhtäkkiä kuuluukin huuto, että "mistä lasista tuo lapsi joi, näkikö kukaan?", niin kyllä siinä sivusta seuraajalla oli sydän kurkussa
Sellaista tilannetta en ikipäivänä soisi yhdellekään lapselle!!