särkyjä ja kaikenmaailman vaivoja...

[kide00]

mulla on ollut jo pidemmän aikaa nenän tukkoisuutta, ei ole flunssaa..on kuulemma normaalia raskauden aikana, inhottavaa vaan nukkumaan mentäessä, on pakko käyttää avaavaa nenäsuihketta että pystyy nukkumaan. nukkumisesta sen verran että en pysty nukkumaan kun oikeastaan vasemmalla kyljellä, sen takia vasen olkapää on alkanut vaivaamaan, onneksi vain öisin, päivällä ei tunnu kipua.oikealla kyljellä pystyy nukkumaan lyhyitä aikoja, painaa inhottavasti mahaan.  sitten nivelet vaivaa varsinkin sormissa, kipu ei kuitenkaan ole päivittäistä, onneksi. turvotusta on sormissa ja pohkeissa, että varmaankin turvotuksesta johtuvaa, ainakin neuvolatädin mukaan. tänään ollut ekaa  kertaa kunnolla nivuset kipeet ja vähän väliä paineen tunnetta alavatsalla..
muutaman kerran ollut alavatsalla vähän sellasta kipua kun menkat olis alkamassa.. että tälläsiä vaivoja tähän mennessä..
raskausviikkoja nyt 36+3

 

[Koala-mamma]

Nyt minäkin tiedän miltä tuntuu kun ihan oikeasti ja kunnolla närästää ! Esikoista odottaessani ei ollut koskaan närästystä, nykyistä kuopusta (=tulevaa keskimmäistä) odottaessani söin Rennietä aika paljon kun närästi jonkin verran koko ajan.

Tätä kolmosta odottaessani olenkin selvinnyt ehkä yhteensä 10 Rennien voimin mutta viime yö oli sitten oikeasti melkoisen mielenkiintoinen; jos koskaan aikaisemmin ei olisi ollut närästystä olisin varmaan tilannut pii-paa-auton viemään itseäni sairaalaan !

Ihan oikeasti tuntui siltä että henkihän tuossa lähtee mutta närästyspä poistui paikalta aina vähäksi aikaa kun join kylmää vettä. Nukuin kyllä istuvassa asennossa ihan suosiolla sitten viime yön, siinä kärvisteli paljon vähemmän kuin oikeassa asennossa nukkuen.

No, eihän tässä enää ole kuin reilut 2 viikkoa tuohon suunniteltuun sektioon joten jos närästys on ainoa ongelma mitä tuleman pitää niin anti tulla vaan, minä kyllä hyväksyn tämän vikisemättä.

Olen aika kummissani kyllä saamani kortisonin kanssa; sen pitäisi aiheuttaa lämmön tunnetta koko kroppaan, sen pitäisi nostaa verensokereita ja sen pitäisi viedä unilahjat ja aiheuttaa ylimääräistä aktiivisuuttakin. Just, minua on palellut torstai-illasta (torstaina sain ensimmäisen kortisoni-satsin) saakka aivan törkeästi.

Eilen illalla jouduin pukemaan päälleni tavallisen yöpaidan lisäksi flanellisen pyjamani, villasukat myös.Ja kaksi peittoa.

Mittasin äsken paastoverensokerin ihan kurillani ja se oli 4,4 kuten aina ennenkin. Se siitä kortisonin viiden päivän verensokeriarvon nostosta sitten !

Ja närästyksestä huolimatta nukuin viime yönä 10 tuntia, ihan varmasti oman ennätykseni verran koska normaalisti nukun yössä korkeintaan 7 tuntia.

Olen aina ollut melkoisen aktiivinen ja vauhdikas mutta ei ole kyllä nyt tullut yhtään lisää säpinää (toisaalta, mieheni totesikin että jos vielä vähän lisää tulee virtaa niin minuthan on köytettävä kiinni etten tohkeile jotain aivan järjetöntä)

Mutta en valita, hyvinhän tässä asiat etenevät. En edes pelkää ennenaikaista ja siten päivystyssektiota koska tiedän että nyt on tyttären keuhkot valmistettu kortisonilla mahdolliseen syntymään.

Vaan sen minä sanon että säälin ihan oikeasti niitä naisia joilla on kunnon närästystä koko raskausajan ! Se ei todellakaan ole mitään kevyttä kenttäherjaa vaan oikeasti hirveä juttu !
Muutkaan krempat eivät tietenkään ole suotavia kenellekkään mutta muista minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.

 

[Koala-mamma]

Meinasi unohtua, MURSU: älä suotta mieti etukäteen minkälaisia tuntemuksia vauvasi herättää sinussa synnyttyään.

Anna Luonto Äidin ohjata itseäsi, toimi vaistojesi varassa äläkä ainakaan mieti yhtään mitä se naapurivuoteen eukko siellä synnärillä tuumii mistäkin tekemisestäsi tai sanomisestasi.

Me naiset olemme kaikki yksilöitä eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa "kasvaa" äidiksi.

Äidinrakkaus on sellainen ihmejuttu että joillain se puhkeaa jo raskausaikana, toisilla menee parikin kuukautta ennenkuin vauva on "ottanut paikkansa". Mutta kukaan ei ole pätevä sanomaan mikä on se oikea vaihe tuntea sekopäistä rakkautta omaa lastaan kohtaan.

Aikoinaan kun esikoinen syntyi hätäsektiolla ja oli melkoisen vähällä ihonalaisrasvalla varustettu niin minähän tokaisin heräämössä hänet nähdessäni "olen mä kyllä nätimpiäkin vauvoja nähnyt".

Hoitajan ilme oli suorastaan kauhistunut, eihän hän voinut tietää että eläinjalostuksessa piirissä ammatikseen toimiva henkilö suhtautuu kaikkeen elolliseen suhteellisen pitkästi järjellä, myös oman lapsensa ulkonäköön. Eikä se, että poikani oli ryttyinen tarkoittanut ettenkö olisi häntä sekopäisenä rakastanut !

Anna, Mursu,  itsellesi mahdollisuus olla rennosti, älä missään tapauksessa ala analysoimaan omia tuntemuksiasi turhan paljon. Omien tuntemusten miettiminen kun voi "estää" luonnollisen tunteiden puuskan pintaan nousun. Heittäydy elämänvirtaan mukaan ja luota siihen että se kannattelee sinua kyllä.