Rutiineiden merkityksestä vauvalle

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Elenoora79
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
E

Elenoora79

Vieras
Mietin tässä oman melko aikatauluttoman vauvaperhe-elämän keskellä, että koituukohan tytöllemme jotain hallaa siitä, että ruuat ja nukkumiset ei aina hoidu niin kellontarkasti. Ei itse asiassa lainkaan kellontarkasti... Tyttösemme on alle vuosikas. Miten teillä? Voisin tietenkin yrittää pakottaa elämää epänormaaliin kuriin ja järjestykseen, mutta ahdistus seuraisi varmana. Vaakakupissa siis tyytyväinen äiti vs. rutiinit :)
 
Tiedä sitten onko tuossa oikeaa ja väärää [:)] Mutta itse kannatan rutiineja, näin lapsikin oppii tietämään mitä milloinkin tapahtuu. Ja voisin kuvitella että rutiinit tuntuisivat lapsesta turvallisilta.
En minäkään orjallisesti kelloa tuijottele mutta suurinpiirtein samoihin aikoihin päivittäin syödään ja nukutaan. Helpottaa kyllä omaakin elämää kun tietää milloin on hyvä hetki lähteä vaikkapa kyläilemään (voi sopia ajan esim jo viikkoa aikaisemminkin) sotkematta muksun päikkäreitä/ruoka-aikoja.
 
Meillä aloitettiin rutiinien luominen iltarutiineista, kun poitsu oli jotain 4-5kk ikäinen. Sitä ennenhän vauvan omakin rytmi vaihteli koko ajan, eihän ihan pienellä oikein vuorokausirytmiä siis olekaan. Mutta iltarutiineiksi alettiin ottaa tietyt jutut (iltapala, pesut ja yöpuku&vaipanvaihto, satu, laulut, iltamaito) jotka toistettiin joka ilta samassa järjestyksessä. Pian huomattiin, että iltarutiinit kannatti aloittaa niin, että viimeisiltä päiväunilta herättyä meni 3h siihen, kun vauva nukahti yöunille. Pidempään ei vauva jaksanut putkeen illasta valvoa. 
 
Tietysti vauvan kasvaessa (poika on nyt päälle vuosikas) tuo iltajuttu on sikäli muuttunut, että nyt iltatoimet aloitetaan 19:30 -20:00 välisenä aikana. Eli poika on nukkumassa viimeistään klo 21:00 Päikkäreitä tuo nukkuu yleensä yhdet, joskus kahdet ja tosiaan jos on ollut päiväunilla vielä toiseenkin otteeseen niin silloin iltatoimet kantsii aloittaa myöhemmin.
 
Ajan myötä on sitten päivään muutenkin tullut sitä rytmiä, me herätään viimeistään kahdeksalta, aamutoimissa menee hyvä tovi, sit leikitään, siivotaan, kyläillään tms, kunnes lounastetaan ja ukkeli menee unille melkein järjestään 11:45. Ja nukkuu sen minkä nukkuu :) Kyllä tuo selvästi mun elämää helpottaa, kun tietää et aamulla me ei missään nimessä ehditä mihinkään esim. yhdeksäks ja vastaavasti että mitään menoa (ainakaan missä pojan pitäis olla hereillä, siis esim. neuvolaa tms.) on ihan turha sopia puolille päivin, kun toinen on juuri silmät lupsuen menossa unilleen.
 
Jonkun verran heittoa noissa ajoissa voi olla, ei meidän poika onneks ihan orjallisesti vaadi noudattamaan aikatauluja :) Varsinkin jos on jotain kivaa ja jänskää, kuten kavereita tai uusi paikka tms niin hyvinkin pysyy hereillä vaikka menis normi päikkäreille nukahtamisaika ohi. Mut se on huomattu, että jos kakkospäikkärit venyy yli klo 18 niin sit ei yöunille meinata rauhoittua kunnolla.
 
Syy siihen miksi alunperin alettiin noita iltarutiineja tahkoamaan oli siinä, että meidän poika oli pienenä äärimmäisen huono nukkumaan. Mä olin ite jo ihan hepulissa, kun tuntui että öistä ei tule yhtään mitään ja koko ajan pitää heräillä vähän väliä :( Joten aattelin että noi rutiinit tois lapselle sen tunteen et Ahaa, nyt on aika käydä yöunille. Ja ilmeisesti se toimi!
 
Mutta, kuten sanottu, kaikki jutut ei välttis toimi kaikille lapsille tai perheille! Toivottavasti teille löytyy se teille sopivin ratkaisu!
 
Takaisin
Top