Heippa vaan! Täällähän on suuren kansanjuhlan tuntua! Tunteet lepattaa... voi oikeen kuulla valkoisten lippujen paukkeen navakassa tuulessa! Se on hyvä!
Minä oon aina kovasti kummeksunu, että kun tuo sana on "ristiäiset", niin onhan se nimenomaan selvää, että sillä on kristillinen kaiku. Hyvä niin! Mitä sitä kinaamaan.Kirkko, ristiäiset ja valtion uskonto. Sitten kun tässä maassa on monen eri uskontokunnan edustajia, varmaan täällä vau'vin sivuillakin, niin miksi se sana "ristiäiset" kalskahtaa! Höh!
Toiseks, meidän isoäiti ihmetteli, että miks me sanotaan ristiäisiks lapsen juhlaa, kun ei kuuluta kirkkoon. No, siunaus halutaan kuitenkin! Meidän kekkereistä tuleekin siis SUURI PERHEEN juhla! Otamme lapsen suvun ja yhteisön jäseneksi. Ja kerta näin erikoisia ollaan, niin nämä pidot tapahtuvat vasta tytön ollessa puoli vuotias.
Syy: koska sillloin on kesä! Porukat pääsee paremmin paikalle sieltä sun täältä pitkin Suomea! Siskot, veljet, ystävät... Ja saadaan puutarhaan pitkä pitopöytä. Oikeen valkoisilla, maahan saakka ulottuvilla liinoilla! Toivon kovasti, että silloin olis vielä omenapuissa kukkia, niin puutarhassa olis TOSI NÄTTIÄ! Minun isäni siunaa tyttären ja varmasti lauletaan esim. "mä olen niin pienoinen.." siihen päälle. Sitten kuvittelin itse laulavani "kummi"tädille sen "..jos rakastat pieniä tyttöjä....piirrän kuvasi hiekkaan, piirrän kuvasi hiekkaan..." Skoolataan yhdessä, jotakin hennosti vaaleanvihreää juomaa... ja toivotetaan Venla Lyyli Amalia tervetulleeksi hienoon porukkaan!
Ja sitten syödään! Ja meillä tosiaan syödään.... Mies väsää jo nyt menuuta ja minä yritän päihittää sen herkut kakku-bufeella..... Jonnekin sisälle olis ajatus saada kuvaa pyörimään tytön puolivuotis taipaleesta, silleen mustavalkoisena dia-esityksenä.
Tämmösiä ajatuksia meillä!