Ristiäiset vai nimiäiset

Meillä järjestetään ristiäiset. Varmaan aika samaan tyyliin kuin esikonkin kanssa. Eli vuokrataan seurakuntakeskukselta sali sitä varten ja pappi tulee sinne ja kasteen jälkeen kahvitus. Esikon ristiäisissä oli se noin 40 ihmistä ja varmaan aika saman verran tulee tän kakkosenkin ristiäisiin. Ja tosiaan tuossakin on vain lähimmät sukulaiset paikalla.. :O Ei siis mahduta meille mitenkään..

Kummit on pääosin mietittynä. 2 kummia uupuis vielä, joten niitä vielä mietitään.

Nimi on jo päätettynä, mutta paljastetaan se vasta kasteessa.
 
Perinteiset ristiäiset täälläkin. Ja kotona pidetään, pappi tulee meille. Esikoisen ristiäiset oli anoppilassa kun asuttiin viel rivarissa mut nyt kun on oma talo, mahtuu hyvin ne vieraat mitä tulee. Ja todennäköisesti tulee vain isovanhemmat, meidän sisarukset ja tulevan lapsen kummit. Muitapa ei kutsuta todennäköisesti.

Kummeista on sen verran puhuttu että veljen avokkia kysytään, on meille läheinen ja mun veli on esikoisen kummi niin sen takia hänen puolisoaan. Sit mun yks kaveri/ystävä on yks vaihtoehto ja miehen kaveri. Todennäköisesti kolme tai neljä kummia tulee.

Etunimi ehkä päätetty, siitä eilen keskusteltiin, viimenen nimi on mun toinen, esikoisella on miehen toinen nimi viimeisenä ja siihen väliin joku kiva nätti nimi joka ei tule mistään suvun nimistä välttämättä.

Ja voi todellakin pyytää pariskunnasta vain toista. Ei siitä pitäis kenenkään loukkaantua. Ja jollekin joku oli jo tarjoutunut kummiksi, ei teidän tarvitse sitä ottaa, eikä siitä pidä loukkaantua. Te otatte semmoset ihmiset kummeiksi joita itse pidätte tärkeinä.
 
Me saatiin tänään vähän vauhtia kummiasiaan. Keksittiin että jos pyydetään miehen veli, niin miksei sitten munkin! Tosin mun veli ei kuulu kirkkoon, mutta käsitin että se ei haittaa, jos lapsella on kuitenkin kaksi muuta kummia, jotka kuuluvat? Onkohan näin? Jos on, niin ongelmaa ei pitäis tulla, koska veljen vaimo on mulle tosi läheinen (ja kuuluu kirkkoon), eli ajateltiin että pyydetään myös häntä. Voi olla että muuttuu vielä mielet muutamaan otteeseen ennen ristiäisiä, mutta tällä hetkellä mennään näillä :)

Vielä kun nimestä päästäis varmuuteen. Alkuperäinen pojannimiyhdistelmä, josta molemmin pidettiin, päätettiin jo kesällä, mutta nyt vasta mies on alannut pyöritellä muitakin nimiä mielessään ja latelee niitä tulemaan niin kuin liukuhihnalta. Tietysti haluan että ollaan molemmin tyytyväisiä tulevaan nimeen, mut olis mukavaa jos siihen saatais selvyys pian.
 
Myö kuulutaan kirkkoon, mutta molemmat eri kirkkoihin. Ehdotin lopulta nimiäisiä ja ehdotus meni läpi. Mielestämme lapsellamme on itse vapaus valita aikanaan, jos haluaa johonkin kirkkoon, tai muuhun uskontoon kuulua. Kummeja tulee olemaan useampi kun se perinteinen kaksi ja heille on kaikille painotettu, että olkaa lapselle sitten mieluummin henkinen, kuin materiaalinen tuki. Ja jos he haluavat, he voivat tutustuttaa lapsen omiin uskontoihinsa.

Ei sillä, etteikö mun ja mieheni uskonnot olis ihan kauniita ja hyviä vaihtoehtoja lapselle.. mutta me molemmat mieheni kanssa arvostetaan vapautta valita tässä maailmassa kaikkein eniten.
 
Täällä mahdollisesti nimiäiset. Kuulun kyllä kirkkoon, mutten halua lapselle seurakuntatuputusta, jos haluaa osallistua  myöhemmin, niin senkun. Väkisin en rupea, itse sain seurakunnasta tarpeekseni..
Nimi on valittuna ja omassa kotona järjestetään (jos järjestetään), vieraslista hyvin lyhyt, kun paikalle eivät todennäköisesti pääse kuin omat vanhempani, siskoni miehensä kanssa, sekä mummoni. Muut sukulaiset asuvat sen verta kauempana, tai ei olla tekemisissä, joten heitä turha odottaa juhliin.. Lapsen isästä ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen, ja toivon rauhan jatkuvan syntymän jälkeenkin, joten sieltä puolelta ei ole kellään asiaa tälle tontille..
Siskoani olen siviilikummiksi kaavaillut ja ei eiköhän tuo suostune.. :)
 
Tinttura: Me vielä mieheni kanssa kuulutaan kirkkoihin, mut mekin ollaan jotain "ateisteja" vissiin. :) Musta osuvimmin uskonnosta on sanonu pari ihmistä elämäni varrelta: Toinen on pakana, joka pitää itseään Jumalana - häntä pitää palvoa :D ... ja toinen taas on eronnut kirkosta ja sanoo, että Jumalan ja hänen välillään ei tarvita kirkkoja. :)

Mut siis kuitenkin se olennaisin: Jokasella on vapaus valita mihin uskoo.
 
Ei mekään mun miehen kanssa mitään kirkossa kävijöitä olla, mut eipä siitä oo haittaakaan elämässä ollut (jos ei kirkollisveron maksaminen haittaa). Ainaki tehtiin molemmin iso tili rippilahjojen muodossa teininä ja todettiin että kastetaan lapsi myös kirkkoon, erotkoon sitten kun on tarpeeksi vanha, jos kokee ettei ole hänen juttunsa.
 
Itse aikuisrippikoulun käyneenä (apua mitä tuputusta) ajattelin et ois lapselle helpompi kun on jo vauvana kastettu kirkkoon ja voi sitten vanhempana erota jos kokee sen parhaakseen :) Mutta kuten DiaLia sanoit niin jokainen tavallaan, ajattelumalleja on yhtä monta kuin on vanhempiakin :)
 
Meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten ei lapsikaan. Silti hän saa sitten aikoinaan osallistua koulun uskonnon opetukseen, koska se kuuluu yleissivistykseen.
En tiedä pidetäänkö mitään erikoisempia nimenantojuhlia lainkaan. Kauheeta kiirettä varmaan pitää pienen lapsen kanssa muutenkin. Kutsumme lasta jo nyt nimellä, joka tulee olemaan myös syntymän jälkeen (ellei osoittaudu eri sukupuolen edustajaksi) ja useimmat perheenjäsenet ja tutut ovat nimen jo kuulleet. Enkä osaisi edes lasta nimittää enää muuten kuin sillä nimellä, joten erillinen nimenantotilaisuus tuntuisi vähän hassulta. Ehkä on silti pakko kutsua sukulaiset, jotta emme herätä enää enempää pahennusta kuin kastamattomuudella :D
 
Miu-82, ei mun mielestä ole mikään velvollisuus pitää nimenantojuhlia tai ristiäisiä, jokainen tekee tavallaan, eikä siitä pitäis kenenkään loukkaantua. Tuosta sun esimerkistä tuli vaan mieleen että jos tekin ootte jo etukäteen kertoneet mikä lapsen nimeks tulee, niin voihan sitä ihan hyvin järkätä pienet kahvittelut joissa läheiset sukulaiset voi tutustua lapseen, tavallaan lapsen ekat synttärit :)

Ja nyt mä kuulostan siltä että tuputan kauheena vaan jotain juhlaa kun vauva syntyy...
 
En mie ainakaan ole juhlia pitämässä...Jos jotain ni voin järkätä kahvittelut johon on sit tervetulleita ihmiset ja samalla katsomaan vauvaa...kun en todellakaan tahdo et kaikki on oven takana ensimmäisinä viikkoina ni saapahan sit yhtenä päivänä kaikki tulla vuorotellen ihastelemaan ja sit saa olla muuten rauhassa :)
 
Jep, varmaan kutsun joka tapauksessa sukulaiset kahville varsinkin kun miehen sukulaiset eivät ainakaan minuun pidä niin oma-aloitteisesti yhteyttä, että tulisivat käymään täällä muuten vain ja haluaisivat varmaan kuitenkin nähdä lapsen. Tiedän nyt jo, että lapsi tulee varmaan olemaan enemmän minun äitini kuin miehen äidin kanssa, koska meillä on läheiset välit ja äiti voi soittaa ja piipahtaa käymään ilman sen erikoisempia järjestelyjä. Miehen äiti ei taas kertaakaan ole käynyt meillä kylässä (joskus toi ovelle jotain tavaroita) ja minun mielestäni on miehen asia pyytää häntä käymään tai pitää yhteyttä omaan äitiinsä. En mä ainakaan osaa kuvitella, että soittelisin mieheni äidille, kun ei meillä noin livenäkään ole juuri mitään juteltavaa.
 
Mullakin on aika etäiset välit anoppiin. Mukava nainen se on, ja kun käydään kylässä niin kyllä me juttua saadaan aikaan, mut en tosiaan vois kuvitellakaan soittelevani hänelle tai meneväni kyläänkään ilman miestäni. Toisaalta on aika surullista, kun anoppi haluais ilmeisesti hirveästi olla tekemisissä mieheni kanssa, mutta mies taas on sellanen hiljainen, eikä harrasta soittelemistakaan ellei sillä oikeesti oo asiaa äidilleen. Toista se on mun ja mun äidin kanssa. Saatetaan soitella ihan muuten vaan useamman kerran viikossakin. Toki mun äidin kanssa on sitten tultu siihen että se neuvoo liikaakin tietyissä asioissa, kun kokee sen jotenkin niin asiakseen :)
 
Tosiaan, jokainen tavallaan... :) en itse halunnut alunperin minkäännäköisiä kinkereitä (en ole ikinä ollut mikään juhla ihminen), eikä nekin nimiäiset nyt sitten ennemminkin ovat tosiaan kahvittelut, kuin mitkään varsinaiset juhlat. Nimen ilmoittanen jo kutsussa, jotta nekin sukulaiset, jotka eivät katso tarpeelliseksi vaivautua paikalle, ovat tietoisia. Vuan, se tulee sitten ajankohtaisesksi, kun kahvituksia ruvetaan järjestämään.
 
Tästä aiheesta käväs eilen mielessä uus kuvakulma: voiko kirkkoon kuuluvat vanhemmat (eli kun molemmat kuuluu kirkkoihin), niin pitää nimiäiset lapselleen?

Mun mielestä jokasella on vapaus valita omalle lapselleen "se paras" vaihtoehto. Mun mielestä se on meidän lapselle paras vaihtoehto, että hän saa sitten aikanaan valita itse oman uskonsa jos hänelle sellaista tulee.

Mut oon kyllä huomannu, että etenkin vanhemmille sukupolville on ollut ihan järkytys tämä meidän ajatus nimiäisistä. Toki he ovat myöntäneet, että se on meidän valinta, mutta aika kovaa vastarintaa tulee sieltä silti: Kuulemma kun itse ollaan mieheni kanssa eri uskonnoissa, niin äidin uskonnon mukaan pitäisi kastaa.. ja sitten toinen että kun ei kerran kasteta, niin ollaanko noteerattu, että itse ollaan uskonnoissa ja lapsi on "ei missään" tai että se on sitten ulkopuolinen. Huhhuh, kun on huvittanut noi syyllistämiset.

Sanoinkin näille tutuille, että minä sitten vaikka eroan kirkosta, jos se on sen takia erottava, että lapsella on aikanaan itse vapaus valita uskonsa kunhan siihen ikään varttuu. Mut tuntus kyllä aika typerältä, että kirkko erottaa vanhemmat, jos ei lasta kasteta. Muistaakseni omalla riparilla aikanaan oli joitakin nuoria, jotka vasta rippijuhlissa kastettiin kirkkoon - en sitten tiedä vaihtoivatko he toisesta kirkosta/uskonnosta vai olivatko he jo nimiäisen kokeneita.
 

Laki uskonnonvapaudesta taitaa antaa vastauksen:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453

Täytyy kyllä myöntää että hurjia nuo jotkut vanhemman sukupolven kaverit.. väittivät eilen mulle ihan pokkana, että laissa säädetään, että jos vanhemmat ovat uskonnossa, niin lapsikin on tuolloin pakko kastaa jommankumman uskoon. Mitä mä nyt käsitin tosta uskonnonvapauslaista, niin lasta ei tarvitse kastaa ja tällä tulee oikeasti olemaan vapaus valita oma uskontonsa iän myötä.
 
mä en tiedä, miten tuo kirkkoon kuulumisasia käytännössä menee, mullaki on vaan ollu se käsitys et lapsi seuraisi äitiään, mut todennäköisesti se on vanhentunutta tietoa. mun mies kuului aikanaan ortodoksiseen kirkkoon ja hänen vanhemmista äiti on ev.lut. ja isä oli ortodoksi. mä kuuluin ennen ev.lut. seurakuntaan, mut erosin 11 vuotta sitten. mun mies erosi ortodoksisesta 3-4 vuotta sitten ja me ei kuuluta mihinkään seurakuntaan, joten vauvakaan ei tule kuulumaan.
 
Mun yks tuttavapariskunta piti pelkät nimiäiset lapselleen, vaikka pariskunnan molemmat osapuolet mun käsittääkseni edelleen kuuluvat ev.lut. kirkkoon. Sitä taas en osaa sanoa että jos mä esim haluaisin kastaa lapseni ortodoksiseen uskoon, niin onnistuuko se ja millä tavoin, kun mies tai mä ei kumpikaan kuuluta kyseiseen kirkkoon. Mutta nimiäisistä oon varma, että ne voi järkätä kuka vaan :)
 
Mä luulen että se on vapaampaa just niin päin että vaikka kuulut kirkkoo ni voit pitää vaan nimiäiset mut jos et kuulu ni ei ne varmaan huoli lasta kastaa enne ku liityt...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top