Me saatiin vihdoin sovittua miehen kanssa, että lasta ei kasteta. Minä en kuulu kirkkoon ja mies kuuluu, joten piti vähän neuvotella, että miten tehdään ;) Mies ei todellakaan ole uskonnollinen ja luulen, että hän on kirkon jäsen ainoastaan sen takia kun voisi järkyttää hänen vanhempiaan, jos eroaisi. Jos hän olisi uskovainen, niin sitten kastaminen olisi ollut ihan ok, mutta kun kumpikaan ei uskota, niin ei mun mielestä ole mitään järkeä tehdä lapsesta kirkon jäsentä vain sen takia, että jotkut sukulaiset haluaisivat niin. Toisaalta en tiedä ihan tarkkaan, että miten tärkeä asia tämä on miehen vanhemmille. Toivottavasti ei mitään suurempaa mielipahaa asiasta aiheudu...
Itse juhlia ei olla hirveästi mietitty, ehkä pidettäis ne mun vanhempien luona kun siellä on enemmän tilaa vieraille. Kummiksi mun puolelta oon ajatellut omaa siskoani, kun en kavereista oikein osaisi valita yhtä ja sisko on ainakin semmoinen ihminen, joka pysyy lapsen elämässä ja ollaan aika paljon tekemisissä, niin olisi sitten myös lapselle tuttu ja turvallinen.
Nimien keksiminen on ihan vaiheessa vielä. Yksi nimiyhdistelmä mulla on ollut jo pitkään valmiina, mutta siinä on se huono puoli, että sopii paremmin yhteen miehen sukunimen kanssa kuin mun - kun toivon tietysti, että saisin vielä neuvoteltua vauvalle mun sukunimen ;)