Riippuvuus ja raskaus

[Viisvailvtust]

Onko täällä muita raskaana olevia (tai jo vanhempia) joilla on taustalla päihdeongelma, huumeriippuvuutta?
Ensimmäinen raskaus, kaikki asiat ihan uusia juttuja. Sairaalan tukipoliklinikalta jo tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus, siihen liittyen tulossa sosiaalihuollon kanssa palaveri ensi kuussa. Riippuvuuspsykiatrialle olemassa kontakti, tukipoliklinikka käyntejä tulee vielä tasaiseen tahtiin ennen kesäkuuta laskettua aikaa


Mieleni valtaa aika raju ahdistus siitä että aikaisemman päihdetaustan vuoksi on tulossa varmasti tosi kova syynäys ja kyttäys, seulonnalla ja tapaamisaikoina sitten kun vauva on syntynyt, ja kuulemieni kokemusten mukaan saattaa seuloissa ramppaamisetkin jatkua useemman vuoden.
No, jokainen joka on joutunut minkä tahansa syyn takia huumeseuloilla juoksemaan tietää mistä mä puhun , en ahdistu siksi että olisi ongelma antaa puhtaita seuloja vaan sen jatkuvan syynäyksen ja epäluottamus fiiliksen vuoksi. Lisäksi vanhemmuuskin tulee olemaan uusi asia ja arvo elämässä, tuntuu nyt jo ennakkoon että tuollaset asiat koen varsin kyseenalaistaviksi seikoiksi mitä vanhemmuuteeni tulee mitä sosiaalihuolto minuun tulee kohdistamaan.

Vertaistukea ja kokemuksia kaivaten!

 

[Emp]

Mulla on päihdetausta, mutta en ole joutunut seuloihin nyt esikoista odottaessa, kun olen ollut jo niin monta vuotta selvillä vesillä. Tiedän kavereilta, että on tosi rasittavaa kun ei luoteta ja pitää seuloissa juosta, mutta onhan siinä iso riski jos se oma raittius ei ole vielä vahvoissa kantimissa. Ei sinua ilkeyttään kukaan kyttää. Omasta vauvelista tehtiin ennakoiva lasu neuvolassa, kun olen voinut niin heikosti psyykkisesti ja on ollut riitaisaa kotona. Myönnän että sosiaalityön holhous on ottanut välillä päähän, miestä nyt varsinkin. Silti onhan se hyvä että on tukea ja ei tarvitse salata sitä, miten oikeasti menee.

Sitä omaa toipumista kannattaa vaalia, koska se on kaiken perusta. Ite käyn vieläkin yli 8 vuoden raittiuden jälkeen vertaistukiryhmissä, vaikka tuntuu useimmiten itsestäänselvältä puhdas elämä. Silti se sairaus on edelleen minussa, addiktiotaipumus. Pidetään itsestämme huolta

 

[Vargynja]

Onnea raskaudesta! Ja tosi hienoa, että olet päässyt kuiville.

Olen osittain hieman jäävi vastaamaan, kun ei ole päihde taustaa. Mutta meillä on ollut jo pitkään lastensuojelun asiakkuus lyhyesti sanottuna kuormittavan elämäntilanteen ja mielenterveyden haasteiden vuoksi. Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus pelotti, viimeisin ei hetkauttanut minnekään. (Ilmoitukset on tehty psykiatrisesta sairaalasta ja neuvolasta. Yksi tehtiin yhdessä neuvolan hoitajan kanssa, jotta saisimme apua.) Mitään pahaa ei peloista huolimatta tapahtunut, vaan me saatiin tukea. Ollaan saatu kotipalvelua ilmaiseksi ja rahallistakin tukea (esim. lahjakortti jouluruokiin). Eli mitä haluan sanoa on, että ymmärrän jos pelottaa ja syynääminen ahdistaa. Mutta lastensuojelun on tarkoitus auttaa ja tukea vanhemmuutta. (En mitenkään kiellä huonoja kokemuksia lastensuojelusta, mutta ne ei ole koko totuus!) En tiedä onko sinulle tällainen tuki tarpeen, mutta ainakin apua saa nopeammin jos tulee hätä, kun yhteys on auki.

 

[Miyn]

Minullakaan ei ole mitään päihdetaustaa tms. mutta miksi otat kaiken syynäyksen ja kyselyn ja epäluuloisuuden negatiivisena asiana? Eihän sinulla ole mitään ongelmia, jos päihdeongelma on takanapäin. Ymmärrät varmasti, että noille kaikille seulonnoille ja syynäykselle on syynsä? Ei sinun kohdalla, mutta jonkun muun kohdalla, ne ovat tarpeellisia. Ne terveydenhuollon ammattilaiset ovat nähneet varmasti paljon ja monia eri tapauksia, myös niitä, joissa on lipsahdettu, vaikka kuinka oltu kuivilla. Sen takia siellä ollaan niin tarkkoja.
Voiko noissa ensikeskusteluissa kertoa, että kaipaisit enemmän sitä positiivista tukea ja positiivista palautetta, kuin sitä epäilevää ja negatiivista?