Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla ei liiku samaan tapaan kuin ennen määrällisesti, mutta liikkeiden voimakkuus/vahvuus on kovempi. Taukoja on (ilmeisesti tajuaa nukkua välillä) ja sit taas pikkuinen heiluu ku heinämies. Liikeseurannan saan tehtyä kyl sillon ku on hereillä, muina aikoina on kyl niin hiljanen että jos oisin vähänkään vainoharhaisempi niin huolestuisin ja herättelisin koko aika pikkuista uniltaan.
 
Joo voi ol et mäkin vähän turhan huolissani.. Mutku on tää hepatoosi mihi liittyy kohtukuoleman riski ni varmaan ihan hyvä ollakkin..
 
Siinä tapauksessa hyvä olla tarkkaavainen liikkeiden suhteen. Parempi olla enemmän huolissaan ku ajatella "ei se kuitenkaan mitään ole".
 
Juu tekisi mieli vain mököttää jossain pimeässä luolassa ja murista itsekseen. Miehelle pisteet kotiin, että jaksaa mua. En mä kiukkuinen ole mutta täysin omassa pikku maailmassani. Ehkä sitä mieluummin on hiljaa kuin valittaa koko ajan tätä oloa. :) Ja tuo väsy on kyllä melkoista. Viime yönä nukuin 12h putkeen. Ihme etten pissannut alleni. :)
 
En oikein osaa miehellekään avautua. Kavereille on jotenkin helpompi kun he valmiiksi jo äiteinä pystyy jotenkin samaistumaan tai naisina ainakin yrittää.. Jotenkin jännä miten luonto hoitaa hommat. Tuli mieleen sellaset heimonaiset jotka laitetaan tai enemmin eristetään niihin majoihin kun synnytys lähenee. Mulla on vähän sama fiilis. Pitäis ehkä erakoitua johonkin mökille :D

Lulu, mulla on kans väsymys palannut kehiin. Ja nivelkipu alkaa lähestyä infernaalisia mittoja. Lisäksi tullut outoja pitäviä kipuja vähän kun munajohtimien kohdalle

Mulla oli kans pari päivää sellaista kipua vasemassa munajohtimessa joka muistutti kipua jota oli mun kohdun ulkopuolisesta raskaudessa.
 
Mulla nää mahakivut ja supistelut on kahdesti tuonut mieleen synnytyksen oikein todellisena kipumuistona. Normaalistihan sitä kipua "ei muista". Sitten on tuntunut jonkin aikaa aivan absurdille/pelottavalle että tosiaan mun pitää tuolta ahtaasta herkästä raosta puskea semmonen mötikkä tässä piakkoin. Että miten maailmassa siitä selviää?! En ole koko raskausaikana pelännyt synnytystä, mutta nyt tullu tommosia kammohetkiä, kun välähdyksenä muistaa sen kivun että miten polttavaa se on. Miten pitkään se jatkuukaan!

Ja totta on tuo sisäänpäinkääntyneisyys. Pitää ihan ponnistella että saa arkiasiat miehelle selvitettyä. Sumussa oon. Vauva tuntuu mojovine potkuineen miestä todellisemmalta.
 
Kia, komppaan sua noitten hetkellisten kauhun tunteiden kanssa!

Tänään ei oo yhtään ollut kyllä mun päivä. Heräsin siihen huimaukseen, joka on jatkunut koko päivän, kaverinaan pahoinvointi ja voimistuva päänsärky sekä vauvan liikkeiden aiheuttamat äkkinäiset kivut, kun sopivasti monottaa alapäähän ja on mm. löytänyt keinon tökkiä pakarahermoa sisältä päin. Verenpaineet kuitenkin olleet ihan normaalit, keskiarvoltaan 100/68. Nyt iltaa kohden on koko kroppa alkanut tuntumaan tulehtuneelta ja pää turvonneelta, ei jaksais mitään flunssaa nyt näin lähellä laskettua :/ Erakko fiilistä pukkaa täälläkin!
 
Kia, ihan samoja fiiliksiä! Silloin kun ei satu niin oon ihan zen ja jopa hyvinkin positiivinen tulevan synnytyksen suhteen, uhoan itselleni että rentoudun kivun vietäväksi ja pärjään ilman epiduraalia (eli toimisin täysin eri lailla kuin esikoisen synnytyksessä, joka oli todella pitkä ja todella tuskallinen). Sitten tulee joku menkkajomo tai kova sukkapuikkokipu ja mielessä välähtää "Voi ei, voi ei, tää olikin tätä - paitsi potenssiin tuhat pahempaa vielä sit oikeesti :nailbiting:" Tosin oon tällä kertaa onnistunut sen ekan "välähdyksen" jälkeen rentoutumaan, kuulostelemaan kipua ja toteamaan itselleni ettei tuo oikeastaan vielä ollut yhtään mitään, just chill! Vauva siellä vaan tekee tilaa itselleen :rolleyes: Esikoista odottaessa olin ihan kauhusta jäykkänä mistä tahansa pikku kivusta, en osannut rentoutua yhtään. Että jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, jonka takia uskallan toivoa että kestäisin synnytyksenkin edes hiukan paremmin kuin viimeksi. Ja vaikka se olisi yhtä kivuliasta ja menisin yhtä paniikkiin niin ainakin sen pitäisi olla useita tunteja lyhyempi koettelemus uudelleensynnyttäjänä!

Mulla ei ole mitään omiin oloihin vetäytymistä kyllä tullut. Välillä on energiapuuskia ja toisina päivinä oon ihan zombi.
 
Mulla on ollut tänään tosi kiukkunen päivä, tekis mieli kuristaa mies vaikka se ei oo mitään tehny :D pelkkä olemassaolo ärsyttää. Onneks mies on ymmärtäväinen ja sanoi että myös mun naamani ärsyttää tänään joten 50/50, en oo niin kauhee ämmä. :)
 
Mieki tääl olen välillä kauhuissani ku ajattelen tulevaa synnytystä. Aviomies tuntuu olevan enemmän pihalla aiheesta ku mie, joten sen kans ei ainakaan pysty puhumaan aiheesta. Se myös tuntuu olevan meän taloudessa se syrjäänvetäytyneempi puolisko. Ei ole puhua pukahtanut fiiliksistään ellen kysy (johtuiskohan siitä ku on senkin ensimmäinen lapsi). Onneksi mulla on yks kaveri joka reilu kuukausi sitten sai esikoisensa, joten sen kans voisin vaihtaa fiiliksiä, mutta mulla on jotenki hankala alkaa avautuun aiheesta (itsekki hieman syrjäänvetäytyvä). Aina ku joku kysyy miten menee ja haluanko puhua, mie vastaan melkein automaattisesti hyvin menee ja ei ole mielen päällä mitään, vaikka kuitenki haluaisin puhua pulputtaa mielenpäältä kaikki synnytykseen liittyvät jännitykset.
Loppujen lopuksi on hankalaa valmistautua esikoisen tuloon ku ei ole aikasempaa kokemusta, ja kuitenki ollaan siitä vastuussa koko loppuelämän.
 
Kirjoittelin jo muutama vko sitten jonnekin ketjuun täällä foorumilla tuosta erakko fiiliksestä. Kiva lukea, että onhan täällä muitakin samoilla fiiliksillä joten sinällään lieneekin normaalia. Välillä tekis vaan mieli mönkiä omaan yksinäisyyteen peiton alle ja KAIKKI ärsyttää niin miehessä kuin asioissa, maailmassa, yhteiskunnassa, uutisissa KAIKESSA. Mutta onneksi on välillä parempiakin hetkiä. Nyt vaan toivoisin synnytyksen käynnistyvän, ennen kuin jännitys ja pelot saavat enempää valtaa mielessä. Minua ei pelota, mutta toki näin esikoisen kohdalla hyppy tuntemattomaan on hurjaa. Tai miten synnytys alkaa, kuinka nopeasti etenee, minne lapsivedet purshkahtaa, kuinka kipeä olen ja mitä kaikkea on edessä. Mutta selviäähän sitä kaikesta. Sais vaan jo alkaa projekti nimeltä raskaus päättyä tältä erää.
 
Just samoja fiiliksiä! Mä kans enemmin toivon että käynnistyis nopeesti, en jaksa olla enää raskaana. Samalla mietityttää et miten oikeesti kestän ne kivut, ehkä tää vetäytyminen on osittain valmistautumista siihenkin
 
Piti ihan miettiä et mikä tässä raskaudessa ärsyttäis.
Mies ei ainekaan, kun on alkanu joka ilta herttaisesti kysymään onko ollu mitään synnytykseen liittyviä oireita ja muutenkin on kuunnellu mun höpötyksiä kiitettävästi. :)
Kivut ja turvotuksetkin on pysyny lähes loitolla..
Mut tää fyysinen kömpelyys karkuun kipittävän 2 vuotiaan kanssa alkaa hiukan ottaa pattiin..:banghead:
 
Pimmi, eikun vaan rohkeasti puhumaan miehen kanssa synnytyksestä:)
Tietääpähän ainakin sun tän hetkiset fiilikset, toiveet ja tuntemukset synnytykseen liittyen!
Ja ystävätkin jakaa varmasti mielellään omia synnytys kertomuksia, ainakin sen jälkeen kun olet itsekkin synnyttänyt, ainakin mulla kävi niin. :wink
 
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
Minua ei ole tähän asti paljon jännittänyt mutta näin loppumetreillä on alkanut stressaamaan. Tämäkin yö on valvottu kokonaan kun tänään on taas tarkistus ultra jossa ehkä sovitaan käynnistyksestä. On kyllä ihan zombie olo kun on pyörinyt sängyssä 7h putkeen ja mies kuorsaa täysillä vieressä.

Onneksi isä vie Jorviin, ettei tarvitse käydä taas viime viikkoista parkkihelvettiä läpi. Sen jälkeen meen vanhempieni luo syömään ja äitini hemmottelee vyöhyketerapialla. Helpottaa turvotukseen.
 
Yksi sana: migreeni. Kolmatta päivää haamuna päällä ja tietää, että kohta sattuu päähän ja paljon.
 
Mitähän lie vuotoa nyt tullu 2 päivän ajan. Aivan kuin vettä olis, mut ihan keltaista? Eihän lapsivesi oo keltaista? Vai liekö sit valkovuotoo..
 
Luulenpa tavanneeni äskettäin elämäni ensimmäisen peräpukaman. Auts. Ei tosin kovin ärhäkkä tapaus. Mahtaako tajuta itsestään häipyä jos annan olla omissa oloissaan ja pidän huolta hygieniasta? Vai tarviiko ehdottomasti käydä apteekissa taas kerran? Sinne onkin nykyään asiaa melkeen yhtä usein kun ruokakauppaan...
 
Voihan rannekanavaoireyhtymä. Yks aamu täällä valitin yöllistä toisen käden hurjaa puutumista ja nyt olen saanut oireille nimen. Joka yö sattuu käteen ja on ihan tunnoton ja välillä menee tuntikin ennen kuin saan käteen eloa. Eikä ole kyse siitä, et oisin nukkunut käden päällä tai rasittanut sitä erityisesti. Puutumista voi tapahtua pienessä määrin myös päivällä. Nyt täytyy hakee lääkäristä lastoitettu rannetuki öitä varten. Outo raskausoire!!
 
Takaisin
Top