Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lääkäri soitti ja määräs lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Voi itku. Pillerit ei tahdo mennä mun kurkusta alas, vaikka olis pienimpiä mahdollisia ja siitä vielä neljään osaan halkaistu. Psyykkinen juttu. Mut nyt on jollain keinolla saatava ne nielaistua päivittäin, omankin hyvinvoinnin takia mut ennen kaikkee vauvan kehityksen takia. Mitenköhän pieni on pärjänny tähän asti... heti raskauden alussa havaittiin vajaatoimintaa muttei vielä huolestuttavaa lääkärin mukaan. Nyt oli arvot huonontunu entisestään ja sain kunnon annokset kerralla. Voikohan olla ehtiny aiheutua jo jotain ongelmia vauvan kehitylselle...? Onko kellään tietoo? Lääkäri ei kyllä sanonu mitään enkä puhelimessa hoksannut kysellä kauheesti.
 
Minivöö hyvä että tässä kohtaa lääkitsivät. En halua huolestuttaa mutta itselle sanottu että lääkitys tärkeämpi alkuraskaudessa kun lopussa kun vaikuttaa muistaakseni vauvan aivoihin jotenkin.. Mutta ilm sulla ultrissa ollut kaikki sen asian suhteen kunnossa niin en huolestuisi :)
Itsellä vt ollut nyt 2 vuotta, arvot pysyneet samana koko raskausajan.
Tsemppiä pillereiden nielemiseen, kyllä se siitä lähtee! :)
 
Kiitos! Kyllä varmaan lähtee sujumaan kun nyt on niin hyvä syy niellä ne lääkkeet. :) oon lueskellukin että just alkuraskaudessa vajaatoiminnasta olis eniten haittaa. Mut luulis että olis lääkäri määrännyt lääkkeet heti sillon rv 8 aikoihin kun ekan kerran testattiin jos olis ollu tarvetta. Se totes sillon että ei tarvi lääkitä mut onneks laitto kontrollilabraan kun oli tällä välin tilanne huonontunut. Arvot on testattu siis kolme kertaa, suunnilleen rv 8, 15 ja 26. Vasta vikalla kerralla oli "tarpeeks huonot". Ja siitäkin ehti mennä jo kaks viikkoo ennen kun lääkäri näki tulokset.
 
Nyt se sitten selvisi minun mahakipujen syykin, onhan niitä ihmetelty toukokuulta saakka. Sappikivet!! Ja tämä raskaus on kuulema niitä edesauttanu muodostumaan. Oli niin julmetun kippeä sappikohtaus yöllä, että jälleen ajatti sairaalaan tiputukseen :/ van nyt kokeillaan hoitaa ruokavaliolla ja synnytyksen jälkeen ne poistetaan. Tai jos kohtauksia tulee tiheämmin, niin leikkuri odottaa jo aikaisemmin.. pelottaa ihan seuraava mahdollinen kohtaus, mutta toisaalta kun tietää mistä se johtuu niin kai sen kans pärjää paremmin.
 
Minivöö, kokeile ottaa pillerit lusikallisen jogurtin kanssa niin on helpompi niellä. Mun piti myös nostaa tyroxiini lääkitys viime viikolla.
 
Jogurtit, banaanit ym kaikki muut keinot on kokeiltu vuosien varrella moneen kertaan. Omia aivojaan ei niin vaan huijatakaan. Aina jää pilleri pyörimään suuhun, jos on pieni kyseessä niin melkeen ehtii kokonaan sulaakin kielelle siinä erilaisten nielemisyritysten aikana. Mutta jotenkin ne aion nyt oppia saamaan alas, varmaan paras suoraa kokeilla jogurtin tms kanssa taas. Yksinään ei varmasti onnistu.
 
Apteekissa myyvät myös sellasia tablettikalvoja. Ovat käytännössä sokeria, maistuu sitruunalle. Tekevät tabletista liukkaan eikä maistu pahalle jäädessä suuhun pyörimään. Mitä jos sellasen kanssa harjoittelis...? Kun sais onnistuneen kokemuksen sujuisko sitten myös ilman kalvoa...?
 
Jaa en oo semmosista kuullutkaan, vaikka jokaiselle reseptiä tarjoavalle lääkärille oon ongelmaani päivitellyt. Mielenkiintoista, vaikkakin epäilen ettei liukkaus ja maku riitä. Kieli ja mieli ei toimi yhteistyössä vaan kieli estää pilleriä liukumasta alas. Vaikee selittää, varsinkin kun itse tosissaan yrittää niellä mut siitä ei vaan tuu mitään... Voisin ottaa kyl selvää niistä kalvoista. Toimiikohan ne puolitetun tabletin kanssa myös? Semmonen on annosmääräys.
 
Toimii. Se on käytännössä sellanen, että tabletti painetaan sen aineen läpi ja se läpi mennessään päälystää tabletin. Tabletin koolla ei siis väliä, isommat voi joutua työntämään pariin kertaan läpi. Lääkärit harvoin tietävät lääkkeenottamisesta käytännössä. :wink Itsellä joskus ollut just sellanen tilanne, ettei vaan meinaa tabletti kulkeutua kurkkua kohti ja kun lääke alkaa maistua suussa tulee seuraavaan kertaan jo valmiiksi kammo eikä varmasti onnistu. Onneksi on ollut mahdollista vaihtaa valmistetta.
 
Mulla oli nuorempana tosi vaikeeta saada pillereitä alas. Sit kerran kiukuissani päätin et jumalauta, yritän nielasta kaikki eri pillerit kerralla (silloin oli rauta, tyroksiini ja vitamiini käytössä). Yllättäen olikin helpompi nielaista monta kerralla, suutuntuma ehkä muuttui enemmän sen kaltaiseksi kuin suullinen ruokaa..? Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. En tiedä toimisko tää kellään muulla, mutta ajattelin nyt kertoa kumminkin. Tsemppiä kärvistelyyn!
 
Toi monta pillerii kerralla onkin hyvä idea! Just siks et on ruokamaisempi suutuntuma. Vaikka enpä usko et sekään onnistuu multa kun pureskelen melkeen riisinkin.... :D
 
Mulla oli myös lapsena vaikea niellä tabuja, kun ne alko maistuu pahalle suussa ja olivat niin pirun isojakin. Kakomisrefleksi. Anoppi syö jogurtin kera jos pillerit on siihen liian isoja, hän jopa murskaa ne morttelissa ja sekoittaa jogurtin joukkoon.
Itse tässä magnesiumin kanssa taistelin viikko sitten. Puolikaskin tuntui olevan mulle liian iso, meinasin yks aamu tukehtua siihen. Äiti ehdotti että pureskele se jos ei maistu pahalle ja niin olen nyt tehnytkin.
 
Mä en kestä enää bussimatkoja töihin. Tuntuu etten saa henkeä kun ilma niin huono. Ahdistaa, hikoiluttaa ja istuminen epämukavaa kovilla penkillä. Sorry, piti vähän purkaa ahdistusta!
 
Mulla on ihan sama! Nyt oon tosin saikulla ja pahasti näyttää siltä etten mee enää takas. Mut bussit, hrr..
 
Mäkin oon erikoistunut pillerien murskaamiseen! :D vaikka kuinka pahalta maistuis niin isompien kohdalla se on ainoo keino...

Nyt on kolmas tosi vaikee yö peräkkäin. Henkee ahdistaa niin pahasti maatessa että on pakko nousta kävelemään välillä ja avata ikkunaa. Raajat turpoilee ja verisuonet pullistuu ennätysmäisiin pulleuksiin ja on tosi levoton olo. Nukahdan vasta kun oon kuolemanväsynyt. Muuten on vaan paha olla öisin. Unta saan vaan muutaman hassun tunnin yössä, aamupainotteisesti.

Oon koittanu pysytellä kyljelläni ja nostaa pään päätyä ja tehdä kaikenlaisia tyynyviritelmiä. Ja juoda vettä. Nielussa tuntuu ahtaalta ja jotenkin kunnolla saa henkee vaan kun nostaa leuan ylös, maatessa sekään ei auta. Olo on siedettävä vaan täysin istuessa tai seistessä.

Viikonlopuks pitäis vielä lähtee anoppilaan ja huolestuttaa jo ne yöt kun kotonakin on näin vaikee nukkua. Ja anopilla on tarjolla vaan todella huonopatjaisia vaihtoehtoja mistä oon kärsiny koko raskausajan..
 
Lohdullista kuulla, ettei ole ainoa jolle yöt ovat hankalia... Tyynyjä on tsiljoona joka puolella tukemassa mutta silti ahdistaa. Illalla sitä vaan miettii että taas tää sama p*ska alkaa, voi kun ei tarvis käydä nukkumaan ollenkaan. Ja heräilyä ja pyöriskelyä koko yö. Ja joka ikinen aamu, oli yö mennyt miten hyvään, herään automaattisesti viideltä. Lähes kellontarkasti. Freesi olo kun tätä on jo toista kuukautta jatkunut.
 
Yöpissailua ja limakalvojen kuivuminen on nyt kans olleet mun vaivana. Nenä tuntuu että on niin kuiva tai tukossa että henki ei kunnolla kulje. Ahdistaa siis toi nukkuminen. Munkin täytyy olla kuolemanväsynyt että nukahdan, eikä yhtään helpota se että mies on työmatkalla. En osaa nukkua ilman häntä vaan pyörin ja hyörin puolen yötä.
 
Mä taas nukahdan yleensä vasta viiden aikoihin, onneks en oo töissä niin saan nukkuakin sit niin pitkään kun tarvii. Nukkumaan meneminen on tosiaan kurjaa kun tietää aina etukäteen et taas kurja yö tiedossa. Tosin ongelmat alkaa vasta kun pääsen makuulle ja mies on nukahtanu puolessa sekunnissa rankan työpäivän ansiosta. Rankaks työks mä kyllä melkeen kuvailisin nykyään omaa raskausvaivaista eloanikin... missä on mun ansaitsemani lepo?

Eipä taida olla ihme että ahdistaa kun vauva möyrii kylkiluita omasta asennostani riippumatta. Eli keuhkoilla varmaan jonkin verran ahtaampaa. En vaan ymmärrä kun täs olis vielä melkeen 12 viikkoo jäljellä niin kuin pahalta sit lopuks voi tuntuu...

Mut pääasia että vauva voi hyvin ja siitä ei kyllä tän aamun touhujen perusteella tarvi olla huolissaan. Muru herätti mut siihen että yritti selvästi räpeltää ja kaivaa itteensä ulos mahan läpi. Koko kumpu heittelehti puolelta toiselle ja pikkuisen pyristelyt tuntui melkeen pahalta mut eihän siitä voinu ku nauttia ja myhäillä itekseen.
 
Täälläkin hengenahdistus häiritsee nukahtamista. Onneksi on auttanut korotus petarin alle. Pieni kohoasento on siis auttanut mua. Minivöö, keuhkoille saattas tullaa lisää tilaa kun vauva laskeutuu lantioon lähtöasemiin. Saattaa tuoda vaan uudet epämukavuudet tosin. Mulla ei esikoisen aikaan tosin vauvan laskeutumisesta aiheutunut tukaluutta, niin vähän jo sitä odottelen avuksi hapettomuuteen ja närästykseen...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top