Se näköjään piti paikkansa et siel polila voi mennä jopa sen 3 tuntii. Mull tais kaiken kaikkiaan kestää 3h, 15min.
Sydänkäyrää oli tarkotus ottaa vartti - 20 minuuttia, mut koska se heitteli niin pahasti, ni makoilin siinä sängyllä 50 minuuttia. Käännösyrityksen jälkeenkin vielä vajaat puol tuntia. Silti jäi tosi hyvä mieli siitä et ne otti tän hepatoosijutun niin tosissaan ja olivat ihan äärettömän ystävällisiä. Lempeesti selittivät mitä missäkin tilanteessa tehdään ja mitä tarkottaa ku käyrä heittelee miten sattuu: Vauvan syke siis kävi alimmillaan kuudessakympissä ja kahtasataa se näytti korkeimmillaan. Vauva tais vaan olla tosi vilkkaalla päällä. Et ei vissiinkään sit kuitenkaan ollu syytä huoleen. Halusivat vaan varmistaa pitemmältä ajalta et kaikki on nii ku pitää.
Perätilasynnytyksestä sano sen verran et se vaatii äidiltä vähän erilaista motiovoitumista, ku normaalissa raivotarjonta synnytyksessä. et siin ei voi alkaa sanoon, et en mä jaksa et ei täst tuu mitään.. Et jos äiti ei o valmis perätilasynnytykseen, ei sitä lähetä vakavasti ees harkitsemaan vaan pois suljetaan saman tien ja aletaan suunnitteleen sektiota. Ja syynä se ettei vauvaa voida auttaa imukupilla ulos. Tietty jos nyt näyttää siltä et kovin pitkittyy ja alkaa voimat hupenee niin sit vaan siirrytään leikkaussaliin. Tuntu helpottavalta päästä jutteleen suoraan asioista. Ja just ku niil ei ollu mitään kiirettä. Sain kysyy kaikkee mikä vähänkin askarrutti mieltä. Nyt on huomattavasti huojentuneempi olo.
Ataraxia määrättiin kutinaan. Ja jos sappiarvot on nousseet, ni saan jonkun toisen kuuri viel huomenissa. Lekuri soittaa huomenna tulokset. Käynnistyksestäkin puhuttiin. Viikkoa tai kahta ennen laskettua aikaa jos ei ite aiemmin tule. Jotensakin hieno tietää ettei ihan kesäkuun loppuun asti tarvi odotella nyyttiä. Ja ennen kaikkea helpotus siitä ettei pääse mitään ikävää tapahtumaan viimesillä viikoilla, ku vauva otetaan ajoissa ulos.