Ääh raskausarvet, asia, jota pelkään/kammoksun! suorastaan hysteerisenä tarkkailen reisiä ja vatsaa, vaikka tiedän, että niitä tulee, jos on tullakseen. En ole kova raskailemaan, enkä nytkään ole ahkerasti sitä tehnyt. Toivon, että hyvät geenit pelastais, koska äidilleni, eikä siskollenikaan ole niitä tullut. Tiedän, että ne vaalenee ja mies välillä naureskeleekin mun hysterialle, koska hänellä muutamia arpia jäänyt murrosiän kasvupyrähdyksestä, eikä ne kyllä kummosille näytä!