Sain esikoiskaksoseni kun olin juuri täyttänyt 20v. Ja arvet olivat valloittaneet koko mahani, hieman rintoja ja sisäreisiä ja muutama löytyi myös jenkkakahvoista. Raskauskiloja tuli tuolloin 23kg, reisien ja kahvojen arvet hieman hävettivät ja ketuttivat alkuun, kun olin varma ettei olisi tullut jos en olisi antanut itseni läskeillä raskauden varjolla. Noi mahan ja rintojen arvet myös alkuun hieman häiritsivät synnytyksen jälkeen, mutta totesin pidemmän päälle että se suurin juttu mikä päätäni vaivas olikin se ylimääräinen iho. Pari vuotta synnytyksen jälkeen olin jo suoraan sanottuna erittäin ylpeä raavitun näköisestä mahastani rannalle mennessä, kun olin saanut vatsalihakseni pullottamaan ja tuntui että raskausarvet toi siihen vatsani kuntoon jonkinmoista extraa.
Nyt olen taas raskaana ja toivon että sisäreidet ja jenkat säästyisivät tällä kertaa niiltä parilta viirulta, mutta jos tulevat siitä huolimatta että kilot pysyisivät vähän säädyllisimmissä rajoissa, ja pääsisin toteamaan että johtuvatkin ihan vain raskaudesta, niin en usko niidenkään siinä vaiheessa häiritsevän.
Suurin juttu muuten mikä on ikinä mua raskausarvissa **tuttanut, on se miten jotku muut ihmiset niihin mun arpiin on suhtautunut. Esimerkiksi jotkut sukulaisnaiset jotka ovat suurinpiirtein kuiskien tulleet niistä puhumaan jotain sen suuntaista että "kyllä ne siitä haalenee, ei se ole maailman loppu, mä ostin sulle tällästä rasvaa millä noita saa häivytettyä.." yms. Ja vaikka olen heille tilanteissa ilmoittanut ettei ne arvet mua häiritse, mähän olin just raskaana, niin tuntunut menevän kuuroille korville mun mielipide asiasta. Voinu sitten kuin silmiään pyöritellä.
:)
