Raskausajan liikunta

Minä toivon kans että jaksaminen paranisi ja että sykkeet palaisi ennalleen. Toivottavasti ei tarvitse odottaa raskauden loppuun asti.
 
En tiedä helpottaako tää ennen kuin raskauden jälkeen, mutta oon alkanut hyväksyä, että kaikki hengästyttää eikä tehoja voi ottaa juurikaan. 😅

Omalla kohdalla oon huomannut, että piiiiiiitkä ja perusteellinen verryttely auttaa altaassa. Mutta puhutaan siis 45 min-60 min et alkaa jotain tapahtua.

Onko teillä jotain kikkoja miten pystyy tekemään liikkumisesta vähän mukavampaa? 🤔
 
Millä tavalla se siis on epämukavaa? Mulla välillä oksettaa kun lähden käveleen ja housujen resorit pitää olla vatsan alapuolella. Jos liike oksettaa, niin himmailen vaan niin kauan, että se menee ohi, lopulta se aina menee. En ole muuttanut liikuntatottumuksia raskauden vuoksi, kun ei ole vielä pahasti liitoskipuja.
 
Mulle epämukavaa on voimattomuus ja älytön hengästyminen. Ja jo nyt huomaa et keskivartalon tuki on vaikea saada liikkeeseen ilman että siihen todella keskittyy. Eli ehkä se et ennen on ollut mukavaa mennä kohtuu kovillakin sykkeillä ja nyt ei kulje. Ehkä pitää kokeilla lajeja, jossa voi hengittää enemmän koko ajan. 🤔 😂
 
Onko jollain käynyt niin, että helposti hengästyminen olisi jäänyt alkuraskauteen tai vähentynyt jossain vaiheessa raskautta?
 
Mulla se on vähentynyt mutta ei kokonaan helpottanut lähelläkään. Tai sit oon vaan tottunut tähän tilanteeseen. 😅
 
Mulla salitreeni kulkee nyt ihan entiseen tapaan kun alkuraskauden pahoinvoinnit ja heikotukset on ohi. Sen olen huomannut, että treenin jälkeen pitää syödä jotain välittömästi (siis mielellään heti pukkarissa), muuten tulee kyllä huono olo. Sitten se aerobinen liikunta onkin toinen juttu. Sykkeet nousee aika nopeasti ja hengästyttää kyllä helposti. Toisaalta en koskaan ole ollut esim. juoksijatyyppiä, enkä kovaa aerobista liikuntaa juuri ollenkaan harrasta. Tuon hengästymisen vuoksi kyllä jännittää tuleva vaellusmatka, varsinkin kun raskasta nousua tulee. Kaikki edelliset vaellukset kyllä menneet suht kevyesti, mutta nyt tuntuu sitä, että voi alkaa takkuamaan jo tasaisemmalla maastolla :Grimacing Face:
 
@Aureelia hyvin se vaellus menee. Varaa vaan extra aikaa niin on varaa pysähdellä. Mun kokemuksen perusteella myös se hengästyminen tosiaan helpottaa siinä tunni paikkeilla, kun jatkaa vaan eteenpäin.
 
Itelläkin ollu väsyny ja voimaton olo raskauden ajan. Koira on kuitenki pitäny säännöllisessä liikkeessä :) harkitsen nyt myös jotain kotona tehtävää raskausajan joogaa, ihan venyvyyden ja hyvän olon vuoksi!
 
Minä olen nyt vaellusreissulla Alpeilla. Melko tasaisessa maastossa jaksaa tosi hyvin ja askel kulkee kevyesti, vaikka olisikin haastava (kivikkoinen) polku. Ei ole turvottanut jalkojakaan ollenkaan ja liikunta on tuntunut hyvältä. Mutta. Nousut on jotain ihan järkyttävää 😳 Jo pienikin nousu nostaa sykkeet välittömästi, puhumattakaan huipulle noususta. Eilen tuli korkeuseroa neljän tunnin aikana noin 900m ja oli todella vaikeaa. Toki taukoja pidin jatkuvasti ja nappailin pientä välipalaa usein. Melkein kaikki kantamukset oli miehellä. Ja silti tuntui hirveältä rääkiltä 😅
 
Rääkki oli kyllä kaiken arvoista 🤩 Kolme päivää vietettiin patikoiden ja vikana päivänä oli kaikista raskain vaellus. En ole koskaan kokenut sellaista uupumusta. Teknisillä kohdilla ei ollut mitään haastetta, tasapaino piti hyvin ja kiipeäminen oli mukavaa. Mutta ne pitkät nousut 🥲 Aika iso ero viime vuoteen, jolloin vedin paljon vähäisemmillä tauoilla ja koira kyydissä. Kolmen päivän jälkeen oli kaikki paikat niin kipeät, että kävelyt jäi sikseen. Mutta kaikki, mitä suunniteltiin, ehdittiin ja tehtiin.

Toki sellainen pieni pelko iski takaraivoon, että olisiko voimakas fyysinen rasitus ollut sikiölle haitallista. No, ei auta kuin odottaa parin viikon päähän neuvolalääkäriin.
 
En mie kyllä usko että ois vaarallista. Olet tottunut urheiluja, etkä mitenkään yhtäkkiä kylmiltään. Itselläkin useamman kerran viikossa korkeasykkeistä urheilua,tosin vain about tunti kerrallaan. Ennemmin varmaan hyvä, että tekee😊
 
Aureelia, hieno homma että selvisit! 😍 Mekin kävästiin lapissa parin päivän vaelluksella ja täytyy myöntää että olin aivan poikki vaikka ei kuulostakkaan yhtä rankalta reissulta kuin tuo teidän, juurikin nousut oli aivan tappoa ja huomasin eron selkeän myös aikaisempaan (samoja ajatuksia pyöri mielessä kuin sinulla). Heti seuraavana päivänä olikin neuvolalääkäri ja täällä oli ainakin kaikki hyvin!
 
Kovimman kolauksen varmaan sai mun ylpeys 🙈 Minä olen aina ollut miestä hyväkuntoisempi, mutta nyt hän meni mun edellä ison rinkan kanssa ja lopulta hänellä oli myös mun jo valmiiksi kevennetty reppukin. Toisaalta sit taas olen tosi ylpeä kehostani ja siitä, mihin se pystyy. Kasvatan pientä ihmistä sisälläni ja silti jaksoin niin hyvin ❤️
 
Takaisin
Top