Raskaus/masennus/painonhallinta/tupakointi

Taikkuli80

Taikkuli80

Silmät suurina ihmettelijä
Ajattelin ketjua laittaa kun itsellä on hyvinkin ajankohtaista kaikki.. vertaistukea haen.. ehkä painonhallinnan kohdalla ulkoilukaveria tms

Juuri plussanneena ( 2vkl vast menossa ) nopeammin kuin oli edes odotuksista on nyt paljon mielessä esim paino.
Nuorimmainen kohdalla paino nousi reippaasti kun en oikein kipujen takia päässyt liikkumaan ja nyt pitäisi olla tarkempi syömisen ja liikkumisen kanssa.
Tähän taas vaikuttaa masennus joka laukesi nuorimman synnyttyä asuessani kaukana ns sivistyksestä ilman aikuista seuraa, kaveria yleensäkin. Kuinka nyt sitten åitää yllä tältä osin jaksamista... ehkä osin sekin auttaa jos löytää saman henkistä kaveria esim täältä.

Tupakoinnin lopetin viimeksi 2kk ennen kuin nuorin näkyi raskaustestissä ja nyt pitäisi löytää työkalut lopettaa.. en toki epäile ettei onnistuisi nytkin...
 
Otin edellisessä odotuksessa +12kg, ja haaveissa on pysyä samassa tässäkin raskaudessa. Lähtöpainoa tällä kierroksella 10kg enemmän kuin edellisellä, eli toden totta on tavoitteena elää järkevästi.
 
Onhan tää haasteellista.. esikoista laihduttaa 4 kg. Ja lähtöpaikka kanssa lähdin synneistä. . Tosikko oli jotain aivan muuta mutta vaikken herkutella suuremmin oli se liikunnan loppujen jo alkuvaiheessa se joka alkoi nostaa painoa.. huimat 93 kun normipaino 74 argumentti karmee!!!!
 
Mulla tuli noin 23kg viime raskaudessa :eek: lähtöpaino oli 59.9kg ja loppupaino 83kg.. nyt lähtöpaino on 56~kg ja tavotteena on lähteä synnyttämään 65-70kg painosena. Sanoin miehellekin että pitää huolen ettei paino nouse yli 70kg :D Noh, viimeeksi oli lähes koko raskauden yksin kotona, mies intissä ja mä jäin saikulle kk ennen äitiysvapaata. En siis tehnyt muuta kuin istua röhnötin sohvalla... Nyt tavoitteena on liikkua päivittäin aktiivisesti ja eiköhän se onnistu, kiitos esikoisen ja koiran. :wink
 
Ikuisuuksia sitten esikoista odottaessa lähtöpaino oli 47 kg ja lopuksi 68 kg. Sen enempää ei näillä jaloilla kannata. Nyt lähtöpaino on 59 kg, joten hyvin vähän saa tulla. Nivelet alkaa kipeytyä jo 63 kg kohdalla.
 
Ja tsemppiä sulle Taikkuli80! Loppupuolella ei ole helppoa tsempata itseään ylös lenkille, nyt kannattaa siis ottaa jo tavaksi vaikka tunnin rauhallinen iltalenkki. Syömisten kanssa pitäisi yrittää pysyä mahdollisimman monipuolisella linjalla, tosin laihduttamaan ei saa ruveta, mutta jos lisäisi aina niitä hyviä rautapitoisia salaatteja/vihanneksia valkoisen vehnän sijaan niin pysyy myös hb kunnossa! :wink

Ajatelkaa kuinka helpolla miehet pääsee, niiden ei tarvitse murehtia ja huolehtia painosta ja syömisistä tai elää miljoonan rajoituksen mukaan! Ketuttaa itseänikin älyttömästi kun mies tupruttelee menemään tupakkaa ja ehdottelee ruuaksi ties mitä roskaruokaa, kun itse yritän tässä noudattaa kaikenlaisia rajoitteita ja ohjeita taas. :mad:
 
Itsekin masennusta kokeneena toivotan sulle tsemppiä.

Mä en ymmärrä oikein miksi naiset julkaisee joka paikkaan tarkkoja kilomääriä. Mitä siitä kostuu kukaan? Kun paino ei kerro kunnosta, eikä mistään. Kun ite oon pitkä 180cm ja erilainen rakenne niin esim jo 60 kiloisena mä olin ihan luuranko. Siis ihan oikeasti. Ihmiset sanoi et miksen syö jne. Jopa 75 kiloisena ihmiset kyseli et syönkö mitää. Ja taas joku toinen voi olla 60 kiloisena jo kaksoisleukaa omaava...

Että ei se paino tosiaankaan kerro ihmisen kunnosta mitään. Ja just sanotaa et " en halua olla 70 kiloinen läski!" Siis anteeksi mitä? Tekis mieli sanoa että vedä se oma pää sieltä perseestäsi pois että kaikki eivät ole 70 kiloisena tosiaankaan läskejä, ei edes 80 kiloisenakaan. Ellei sit oo syntyny lyhyeksi..

Peilikuvaan kannattaisi enemmän katsoa. Jos leijuu foorumeilla että painaa 40 kiloa niin voi huijata itseään että on keskivertoa parempi ihminen, mutta valitettavasti se ei anna sen parempaa kuvaa terveydestä kuin vaikka kertomalla suoraan syömistottumukset ja liikunnanmäärät tms. En ymmärrä että joku aikuinen ihminen jaksaa mitata joka ikinen päivä painoaan, mitä tällainen roolimalli tekee sitten kun lapsi on teini-iässä ja herkimmillään? Ellei sitten tahdo lapsestaan jotain hemmetin anorektikkoa..

Musta muutenki liikaa tuijotetaan sitä puntaria. Etenkää raskaana stressaaminen on melkein pahempi kuin tupakointi. Vaikka tietenki tupakointi voi myös aiheuttaa komplikaatioita.

Ton painoluvun kans toinen mikä ärsyttää oli se et ihmiset jotka poltti jotain alle askin päivässä ja vaikka vain seurassa tai kännissä niin sanoivat aina että "jaa, tupakoinnin lopettaminen on ihan helvetin helppoa!"

Helppoahan se on, jos siihen ei virallisesti edes ole koukussa! Jos polttaa enemmän ja siihen on henkisesti tosi vakavasti koukussa niin tupakoinnista vierottautuminen on kuin luopuisi parhaasta ystävästään. Mulle tupakka oli kuin superystävä, joka oli aina läsnä ku oli hieno hetki tai surumieli tai mitä vaan. Se oli koko ajan mukana ja mielessä.

Ikävä kyllä vieläkin haaveilen välillä että saisi savuketta silloin kun pännii. Esimerkiksi nyt.
 
Minulle kilot kertovat sen, milloin nivelet ovat liian kovilla. Tiedän, että normaali terve keskikokoinen ihminen kantaa minun kiloni kevyesti. Paino ei kerro kunnosta suuntaan eikä toiseen. Painolukemasta voit myös päätellä että en ole kovin iso. Lukijalla on myös vastuu siitä, ettei lue sitä mitä ei ole kirjoitettu.
 
Aika usein olen internetissä törmännyt tähän. En tarkoita sillä vain tätä palstaa.

Minusta vain ei ole vastuullista kertoilla tarkkaa kilomääriä ja kommentoida että 70-kiloa olisi liikaa. Jos joku pitkä ja herkkä lukee tätä soopaa.

Kyllä minä pitkänä usein nuorena vertasin omaa painoani lyhyempiin tyttöihin kunnes tajusin että kilot eivät kerro yhtään mitään. Siksi toivon että muutkin saattaisivat päästä yli turhasta murehtimisesta painoon liittyen.

Luulin pahimmassa teini-iässä että minun piti 180 senttisenä painaa samanverran kuin ystäväni joka oli 147 cm pitkä. Koska joka paikassa luki että 60-70 kiloiset ovat lihavia. Voitte kuvitella että olin luuranko sen jälkeen sillä tämä lyhyt ystäväni oli niin hoikka että luut näkyivät. Ja ikinä en päässyt samaan lukemaan, onneksi näin jälkikäteen ajateltuna.

Ehkä tämä raskaus sitten sai tunteet pintaan ja vanhat muistot nousemaan. Pahoitteluni.
 
No ei ne kilot todellakaa kerro edes hyvistä syömisistä tai liikunnasta, saati sitten terveydestä. Itse olen laiminlyönyt kaikki kolme, vaikka tällä hetkellä normaalipainoinen olenkin. Mulla meni selkä ja lonkat viimeeksi niiiin kipeeksi, että saman en halua toistuvan. Myös neuvolassa pidettiin haloota kertyneestä painostani, epäiltiin sokerilasta ja syyllistettiin syömisiä, että aika hyvin jäänyt mieleen kytätä sitä painoa enemmän.

Kesällä painoin 62kg ja olisin kuulemma suorilta joutunut sokerirasitukseen (lievän)ylipainon vuoksi, jos olisin raskautunut jo silloin. Ei ne numerot siis todellakaan kerrokaan ulkoista muotoa, mutta eiköhän tuosta painosta voi päätellä pituudenkin, että lyhyt olen. Tuskimpa kukaan edes haluaisi leuhkia millään painollansa tuntemattomien kesken. Kyllä se sitä masentuneisuutta ja huolta se paino aiheuttaa oli sitten lähtötilanne puntarissa mikä tahansa.
 
Ei kyllä todellakaan ollut tarkoituksena sanoa että se yli 70kg on liikaa kelle tahansa, luultavasti jokainen puhuu ihan omasta painostansa ja miten kokee tietyn kilomäärän kropassaan. Jollekin 70kg on se normaali paino ja jollekin ylipaino. Ymmärrän kyllä jos särähtää korvaan lukea, että joku pitää sitä suurena lukuna, mutta tässä kohtaa kannattaa muistaa ne pituuserot ja muutenkin toisen ihmisen kroppa on niin erilainen ja kantaa jokaisen kilon eri tavalla. :)
 
Kuvittelen tällä palstalla kirjoittavani aikuisille. Jos jollakin on traumoja painostansa, pitänee pysytellä poissa näistä keskusteluista. Menee melkoiseksi kiertelyksi, jos yrittää kirjoittaa ilman kilomääriä.

Paino ja kunto eivät kulje käsi kädessä. Terveys ja paino eivät nekään. Syön terveellisesti, liikun niin paljon kuin terveys antaa myöten, mutta painonhallinta on silti hankalaa. Normaalisti minulla on olematon aineenvaihdunta, painoa tulee kun vain katson ruokaa. Pienikin painonnousu hankaloittaa liikkumista. Niinpä saan nyt olla tarkkana, ettei painoa juuri tulisi.
 
Minä voin hyvin sanoa että olen kokoajan ollut hieman ylipainoinen esikoista odottaessa lihoin +20kg joista sain myöhemmin karistettua -10kg. Toista kun aloin odottaamaan, olin aika isokokoinen ja jouduinkin jo ihan alkuraskaudessa rv12 jälkeen jo sokerirasitukseen. Ja siellä ensimmäinen arvo oli hieman koholla joten minulle todettiin rd. Ruokavaliolla sain sen pidettyä hyvin kurissa mutta sekään ei riittänyt loppua kohden, aamuarvo oli aina hieman koholla rv30 eteenpäin, joten aloitin insuliinin sillä saatiin arvot pysymään normaalina, mutta silti vauva kasvoi kovaa vauhtia. Synnytys päätettiin käynnistää ja syntyi 3780g painava poika. Ja koko odotusaikana paino nousi +3,5kg. Mutta söin vain terveellisesti.

Nyt tiedän jo valmiiksi että joudun automaattisesti varmaan sokerirasitukseen alkuraskaudessa, koska rd on kerran todettu.

Toisen lapsen jälkeen synnärille jäi -10kg josta sitten innostuin, kun lapsi kasvoi aloitin jälleen kunnolla liikunnan ja sainkin pudotettua painoni taas suht normaali lukemiin 75,5kg.
 
pusuli sanoi:
Minä voin hyvin sanoa että olen kokoajan ollut hieman ylipainoinen esikoista odottaessa lihoin +20kg joista sain myöhemmin karistettua -10kg. Toista kun aloin odottaamaan, olin aika isokokoinen ja jouduinkin jo ihan alkuraskaudessa rv12 jälkeen jo sokerirasitukseen. Ja siellä ensimmäinen arvo oli hieman koholla joten minulle todettiin rd. Ruokavaliolla sain sen pidettyä hyvin kurissa mutta sekään ei riittänyt loppua kohden, aamuarvo oli aina hieman koholla rv30 eteenpäin, joten aloitin insuliinin sillä saatiin arvot pysymään normaalina, mutta silti vauva kasvoi kovaa vauhtia. Synnytys päätettiin käynnistää ja syntyi 3780g painava poika. Ja koko odotusaikana paino nousi +3,5kg. Mutta söin vain terveellisesti.

Nyt tiedän jo valmiiksi että joudun automaattisesti varmaan sokerirasitukseen alkuraskaudessa, koska rd on kerran todettu.

Toisen lapsen jälkeen synnärille jäi -10kg josta sitten innostuin, kun lapsi kasvoi aloitin jälleen kunnolla liikunnan ja sainkin pudotettua painoni taas suht normaali lukemiin 75,5kg.
Click to expand...

Meillä on suvussa diabetesta sekä äidin että isän puolelta. Aiemmissa raskauksissa minulla on ollut sokerit koholla, mutta siihen ei ole puututtu. Molemmat lapset olivat kokooni nähden suuria( muutamaa grammaa alle 4 kg), vaikka isäkin oli pieni. Hiukan on siis oltava varovainen!
 
Niin. Tiedän hyvin että minulla on traumoja siitä ja saahan sille nauraa jos siltä tuntuu.

Onhan blogeissa paljon puhuttu siitä kuinka jotkut naiset haukkuvat jopa muiden vauvojakin jo läskeiksi, vaikka nämä sattuisivat olemaan pitkiä. Painon perusteella heti tuomitaan. Ja heti arvostellaan. Minua ällöttää tämä laajasti.

Uskon, että jos äiti jo kyttää omaa ja muiden painoa todella tarkasti ja haukkuu muita isoiksi niin lapsesta kasvaa ihan samanlainen "kiusantekijä".
 
Mutta eihän kukaan ole haukkunut kenenkään painoa ja tuskin täällä sen verta lapselliseksi touhuksi menisikään. Kivahan se olisi jos pystyttäisiin tsemppaamaan jokaista huolimatta siitä painaaka henkilö sen 40kg vai 80kg. :)
 
Kyse on suuremmasta kokonaisuudesta ja ajattelun mallista. En puhu vain tästä foorumista, edelleenkään.

Mutta toistetaan vielä perusajatuksia joita nämä keskustelut herättivät...Vanhempien suhde omaan painoonsa vaikuttaa usein lapsiin. Jokaisesta kilosta murehtiminen on todellakin teinin puuhaa, ja siksi ihmetyttää vain että se on raskaanaolijoidenkin mielipuheenaihe.

Tottakai jos on paljon yli- tai alipainoa niin sitten. Mutta miksi jurnuttaa jokaisesta kilosta jos on ihan normaali? Kun edelleenkään ne tarkat kilomäärät eivät mitään kerro? Jos syöt parin päivän sisällä enemmän kuin pariin päivään ja painosi nousee vaikka kilolla, niin ei se sinusta sairaampaa tee kuin se mitä eilenkin olit.

Tai jos olet diabeetikko ja painosi nousee 5 kilolla mutta olet liikkunut paljon ja syönyt terveellisemmin kuin aiemmin niin miksi jurputtaa siitäkin?

Oman navan ympäriltä voisi välillä poistua niiden lapsien luo, etenkin jos niitä on jo luoja suonut. Eikä kilahtaa jokaisesta grammasta. Sitä ajan takaa.
 
Ja tätä keskustelua seurasin mielenkiinnolla, sillä tässä oli myös aiheena tupakointi, sekä masennus, joista kummastakin on omakohtaista kokemusta mutta painokeskustelut nousivat nyt pinnalle ja (itsekin syyllisenä siinä vaikkei se ollut tarkoitus).

Tiedän että nykyaikana painokeskustelut ovat suosittuja vaikka itse en ymmärräkään niitä ja tiesin että niistä eriävän mielipiteen osoittaminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, sillä tuleehan tätä laihdutuspaskaa - anteeksi kielenkäyttöni- joka tuutista.

Tottakai vain herkkänä toivoisin että saisin pidettyä oman lapseni sitten erossa tuolta hulluudelta ja koen että ainoat jotka voivat pysäyttää tämän ikuisen laihdutushysterian, ovat tulevat äidit. Mutta turha toivo.
 
Minulle paino ei ole pääasia, vaan se että voin hyvin. Kokemuksesta tiedän, että kun painoa tulee edes muutama kilo, jalat eivät kestä. Olen jo kasvattanut kaksi lasta, joilla on ihan ok suhde omaan vartaloonsa. Osaavat kyllä myös huolehtia siitä, että pysyvät terveenä. Kaikkihan eivät sairastu edes suuresta ylipainosta.
 
No, ehkä osa kokee kovana paikkana sen, mitä muutoksia raskaus saa aikaan kropassa. Ja neuvoloissakin seurataan painoa tarkasti ja radia seurataan ja tutkitaan tarkkaan jos vähääkään on epäilystä iän tai painon puolesta. Minusta on ihan fiksuakin seurata hieman sitä painoa itsekin, raskausaikana kuitenkin kertyy niin helposti liikaa sitä turhaa ylimäärästä, mikä on myös vauvalle pahaksi. Meinaan nimenomaan sellaista normaalia painon tarkkailua.

Siinä olen samaa mieltä, että lapsien edessä ei kailoteta painosta ja siten näytetä huonoa esimerkkiä, mutta tuskimpa kauhean moni sitä on edes aikonut tässä tehdä.

Paino vissiin sattuu olemaan sellanen tunteita herättävä aihe.. jokainen kokee vaikka vaan sen kilon muutoksen eritavalla, eikä näitä tunnetiloja voi oikein toisille välittää niin, että se toinen pystyisi samaistumaan täysin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top