Ei mulla mitään suurta lohdutuksen sanaa ole. Nyt oon ollu niin pahoinvoiva ja väsynyt, et peittojen heilutus jääny vähälle siitä syystä. Aikaisemmassa raskaudessa ei ollut itellä sellasta oloa, et oon niin ruma ja läski, mutta edellisen raskauden traumat vaivaa ja tää seksi on nyt mulle huomattavasti vaikeempaa kun olis sillon ollut! Ja ajattelen, että mies pitää mua karmeena turvotuspallerona ja et mä vaan syön ja mutustan kaikkee ja lihon jne.
Edellisessä raskudessa himot hyrräs, mutta miehellä ei. Ja nainen kun on, niin vedin siitä johtopäätöksen, että mies ei halua mua kun oon niin lihonut ja turvonnut. Ja mies ei tietenkään edesauttanu asiaa käytöksellään ja kommenteillaan. Ei meillä sitten seksiä melkeen siihen vuoteen ollutkaan ja olin jo angsteissani päättänyt, että mä meen heti pettämään kun pystyn, oon kaunis nainen ja sitku saan lapsen ulos ja toi on tollanen kakkiainen ja kostan sille.
En sitten tietenkään mennyt, mutta selvisin siitä valasolosta ja seksittömyydestä sillä ajatuksella herkuttelun turvin. Nyt sitten taas aika samassa kunnossa olin kun ennen esikoista, kun uudelleen raskauduin. Eikä sillä pitäis olla mitään väliä, onko sulla 5 tai 20kg lisää aikaisempaan. Kaiken huomion, paijailut ja seksin yhtälailla ansaitsee. Ja sinähä sitä lasta kannat, sitäpaitsi jos haluaa niin samaan lähtöpainoon pääsee aina sitten takas, tää on väliaikaista ja tästäki pitäis pystyy nauttimaan. Me pidettiin kyllä konta keskustelua ennen yrittämistä jo, että miten mua sitten kohdellaan tän uuden raskauden aikana ja toistaiseksi on pidetty siitä kiinni.
Kannattaa keskustella miehen kanssa asiasta ja miten sä asian koet, se joko ymmärtää ja koettaa parantaa sun oloa, tai sitten tekee sen vaikeemmaksi. Ja vaikka tuntuu tyhmältä, niin pyytää sitä joka päivä sua kehumaan, vaikka tuntuis ns pakotetulta. Ettei tuu samanlaista kriisiä ja niin järkyttävää pattitilannetta kun esim meillä tuli. Tällä kokemuksella mä olisin edellisen aikana mennyt jopa juttelee asiasta jollekin ulkopuoliselle.