Raskaus ja liikunta

Mun lenkkeilyistä ei enää mitään tuu.. Riittää että kävelee kotoo autolle kun kauppaan lähdetään, niin johan alkaa supisteleen ja muutenkin sattuun. Sekin on ihan täyttä tuskaa raahata ittensä kotiin, kun asutaan kerrostalossa missä ei oo hissiä, ja tottakai me asutaan ylimmässä kerroksessa..
Tänäänkin käytiin esikoisen kanssa puistossa leikkimässä, niin kyllä teki tosi ilkeetä selälle :/
 
Kylläpäs meissä elokuisissa on paljon ratsastavia. :) Nostan todella hattua teille yhä selässä viihtyville: itse huomasin jo 15. raskausviikon aikoihin sen verran epäilyttäviä tuntemuksia kohdun tienovilla, että jätin rakkaimman harrastukseni suosiolla tauolle. Samoilla viikoilla alkoi myös jotenkin epäilyttää lajin turvallisuus raskaana ollessa: vaikka olenkin viitisentoista vuotta selässä jo viihtynyt, huomasin jotenkin uudella tavalla jännittäväni erityisesti vauhdikkaita tilanteita putoamisriskin vuoksi. Satuin vielä tippumaan melkoisessa rytäkkätilanteessa ihan vähän ennen raskautumista, ja jotekin takaraivoon jäi pelko tuon tilanteen uusiutumisesta - en vain olisi mitenkään voinut antaa itselleni anteeksi, jos vauvalle olisi tapahtunut jotain minun harrastukseni vuoksi. Elävien olentojen kanssa toimiessa tällaisilla fiiliksillä on vielä ikävä taipumus "kumuloitua": kun minä jännitin tilannetta, hevonenkin jännittyi. Mies on onneksi luvannut hoivata vauvaa minun ratsastustuntieni ajan taas syksyllä, joten heti kun paikat ovat sen verran parantuneet, olen taas selkään kipuamassa. :smiley-bounce012

Itse olen yrittänyt kuluttaa mahdollisimman ahkerasti läheisen uimahallin sarjakorttia, vaikka liian harvoin olen lopulta altaaseenkaan tähän mennessä ehtinyt. Lisäksi olen yrittänyt ehtiä sauvakävelyille ja punttikselle. Meillä on auto vielä maanantaihin asti huollossa, joten tänään "jouduin" myös pyöräilemään 5 km:n työmatkan: itse polkeminen on valtavan ihanaa varsinkin nyt kevätauringon jo lämmittäessä, mutta huomasin kyllä pyöräilyasennon väistämättä hieman painavan kohtua. Miten te muut olette pyöräilleet, tuntuuko teillä polkeminen missään? Yritin pitää vauhdin kohtuullisena, mutta tuo kohtuun kohdistuva paine mietityttää. Huomasin myös kotiuduttuani toisella puolella alavatsaa pientä pistävää tunnetta esim. noustessani sohvalta ylös - jokin lihas tai kiinnike siellä varmaan kipuilee. Vauva kuitenkin myllertää tuttuun puuhakkaaseen tapaansa, joten kait tuota fillarointiakin voi omaa kehoa kuunnellen harrastaa. :happy7
 
Kaleidoskooppi: Kyllähän se ratsastus kannattaa jättää ihan jo stressin välttämisen takia, jos se yhtään rupeaa mietityttämään. Ja kun hevoset tosiaan vaistoavat sen ratsastajan mielentilan kuitenkin. Ehtii sitä sitten ratsastamaan taas synnytyksen jälkeen. :) Itse odotin silloin jälkitarkastukseen asti, että sain siellä luvan taas rauhakseen aloitella ratsastusta. Tyttö syntyi maaliskuun 17. ja toukokuussa olin siis taas hevosen selässä. Vähän oli toki kunto heikompi, mutta muuten vielä taidot tallella. ;) Ja noin puoli vuotta tuli silloin taukoa ratsastukseen. Toisillahan raskaus vaikuttaa tasapainoonkin niin, ettei tunnu enää pysyvän satulassa tasapainossa. Niin järkeväähän silloin viimeistään on lopettaa, koska siinä kasvaa putoamisriskikin kyllä. Ja varmasti riippuu niin paljon taas odottajasta ja esim. mahan kasvusta. Itselläni ei mikään jättimaha ole tälläkään kertaa, varmasti isommalla mahalla olisi selkään kapuaminenkin jo sen verran hankalampaa, että jäisi ratsastaminen. Nyt ei ole tuntunut maha vaikuttavan vielä harrastukseen juuri muuten, kuin että harjoitusravia ei hirveästi mennä, kun se alkaa tuntua inhottavalta. Mutta tosiaan laukkaa vielä ihan hyvin. Toki tosiaan ratsut vähän valikoituvat jo sen mukaan, että eivät ole ihan säikyimpiä tapauksia tuolla ulkokentällä. ;)

Pyöräilyäkin tulee toivottavasti nyt taas harrastettua työmatkojen muodossa. Minulla ei kyllä ole työmatkaa kuin vajaa 2 km. Sen hilpaisee pyörällä ihan kivasti. Oma pyörä kaipaisi huoltoa, joten äidin vanha pyörä käytössä, mikä ehkä odottajalle sopiikin paremmin, kun ajoasento on pystympi. Ei oikeastaan muuten tunnu missään (toki hengästyy aika helposti, kun syke muutenkin raskaana minulla korkeampi kuin normaalisti ja kun ei ole pyöräillyt taas hetkeen), mutta kun tuo vauva viihtyy aika alhaalla, niin hyvin tuntee välillä pyöräillessä, missä ipana on. Eiköhän se ihan turvallista ole, kun kuuntelee vaan sitä omaa kehoaan. Jos tuntuu pahalta, niin sitten on parempi jättää sekin. Kyllä se oma kroppa aika hyvin kertoo, mikä sille sopii ja mikä ei.
 
Kaleidoskooppi ja Kellitys: Ei ne taidot onneksi mihinkään katoa:) Tyttö syntyi lokakuun lopulla, joulukuussa olin taas selässä ja tammikuussa aloin ratsuttaa nykyistä polleani. No, nyt ei ole myöskään mitään paineita asiasta, kun ei ole ratsutettavia, kisattavia eikä muutenkaan mitään kunnianhimoja enää. Hoitamaan noita joutuu kuitenkin ilman juuri päivänkään taukoa.
 
Pieni päivitys tähän. Tänään töissä oli hissit rikki ja piti kiivetä portaita seitsemän kerrosta. Luulin jo puolen välin jälkeen lyyhistyväni siihen paikkaan, vaikka vaan kävelin portaita ylös. Ja aikasemmin oon pitänyt tuota niin simppelinä juttuna, et ei oo kovasti hyötyä liikunnan kannalta!?! (Oon siis keskittyny lopputyöhön liikkumisen sijaan tänä talvena... :confused005 )
 
Ite olen ruukannu (ENNEN) käydä kuntoa ylläpitämässä uimahallilla, jossa siis ensin vetelen salireenin, perään uinnit ja sitten kirsikkana rentoutuminen saunassa... Nyt en ole sinne viitsinyt pyöriä niinkin yksinkertaisesta syystä että eihän mulla ole sopivaa uimapuku, eikä sellaista oikein tahdo mistään löytyä. Äh.
 
Kuntosalin vuosijäsenyys umpeutuu ensi viikolla. Taidan ottaa tavoitteeksi pyörähtää siellä vielä pari kertaa. Sen jälkeen ollaan pyöräilyn varassa. Tai raskausjoogassakin voisi vihdoin alkaa käydä. Nyt sen tempo ei toivottavasti enää ärsytä hikijoogaan tottunutta.
 
Mulle määrättiin laihtumisen vuoksi kaiken rasituksen välttämistä, ja nyt jännittää, kuinka Lapin-vaelluksen käy. Meidän piti olla kesäkuun eka eli 28. raskausviikko - siellä siis alkaa vika kolmannes - mutta en nyt sitten tiedä, kun siellä normaalistikin kuihtuu aika tavalla, kun kulkee koko päivän, kantaa kaiken ruokansa selässään ja syö kuivamuonia. Tarkoitus oli kyllä ottaa rauhallisesti, koska tällä reissulla minä kannan Tyypin ja mies kaiken muun.
 
Minä kävin vielä eilen ratsastustunnilla ihan normaalisti muiden joukossa. :) Olen ollut yllättynyt siitä, että toisessakin raskaudessa näin pitkään olen voinut ratsastaa. Voinnin puolesta varmaan jatkaisin pidempäänkin, mutta muuton takia viimeinen ratsastuskerta ennen synnytystä on varmaan ensi viikolla. Sitten pitäisi vaihtaa tallia ja olisi ihan vieraat hevoset ratsuina, joten ehkä en tässä tilassa rupea siihen puuhaan. Nyt on kuitenkin jo rv 28+1, joten varsin pitkälle on päästy. Mutta katsellaan, miten sitä malttaa kesällä pysytellä pois hevosen selästä. :) Onneksi sentään pyöräily sujuu ja koiran ja tytön kanssa pääsee lenkkeilemään, joten eiköhän se aika kulu muutenkin.
 
Pöh, pää meinaa hajota, kun ei ole viikkoon päässyt ratsastamaan. Kengittäjä pahasti myöhässä ja hevosen selkään ei voi mennä, kun kaviot lohkeilee jo niin pahasti. :sad001 Onneks tulevalla viikolla luvannut tulla ja toivottavasti vieläkin ratsastaminen tuntuu siedettävältä.
 
Tänään lähdetään Lappiin! Jännää, mitenköhän viikon telttavaellus sujuu... Ensin huonosti nukutun yön jälkeen autoyö edessä. Nyt 27 viikkoa mittarissa.
 
Käytiin miehen kanssa eilen tanssimassa ja ai hurja mähän olen paremmassa kunnossa kuin luulin! Tuli kyllä haettua muutamat niin vinhat tahdit että oksat pois :) Tosi loppuillasta kun istuttii hetki ja sitten vielä lähdettiin pyörteisii tuntui että koko lantio olo jotenkin lukossa, onneksi sitten aukesi hetken kuluttua.
 
Sisko se ratsasti ihan viimeiseen asti. Vielä pari päivää ennen synnytystä ratsasti... noh, hällä on kaksi omaa hevosta, joten mikäs siinä. Ratsastaisin itsekin, mutta sisko asuu kovin kaukana meistä. Mä oon käyny tälle viikkoo jo neljä kertaa uimassa, ja noin tunti-puoltoista uin aina kerrallaan pitäen lyhkäisiä taukoja kelluen hetken. Sen lisäksi käyn koiran kanssa kävelyllä. Uskon, että tämä määrä riittää ja ainakin toistaiseksi tuntuu jaksavan hyvin. Uiminen on paras liikuntamuoto, mitä tiedän.. onneksi on lämpöiset vedet jo. ^^
 
Me on myös käyty nyt uimassa iltaisin, tosin ihan huviuintia. Sanoin miehellekin että ny pitää vaan mennä kun ei sitä tiedä koska nää säät muuttuu, ja toisaalta jos tulee jotain ettei saa mennä uimaan. Osaako joku muuten sanoa mikä voisi olla sellainen syy? Olen joskus muistaakseni kuullut että kun kohdunsuu on alkanut aukeamaan tulee kielto`?
 
Täälläkin haaveillaan uinnista, mut ukkoset on nyt estäny uimaan menon :/ Hyvin on pystyny liikkumaan tänne asti, ei oo ollu kipuja eikä supistuksia :) Sen oon nyt huomannu, et selkä väsyy jos kävelee pitempään tai jos pitää istuu pitkään, onko kellään muulla ollu selän väsymistä? Auttaskohan tukivyö tähän?
IhaNainen: Mieki muistelen lukeneeni jostain, jos kohdunsuu on auki niin sit ei sais mennä uimaan.
 
Kiippu, mie teen ihan toimistotyötä ja istun sen 8h päivässä, niin selkeesti on nyt muutaman viikon aikana alkanu istuminen olla hankalampaa. Asentoa joutuu vaihtamaan usein, ja joinakin päivinä pitää nousta ihan seisomaan poulen tunnin välein ja kävellä vähäsen, kun alkaa vihlomaan oikein kunnolla.

Muuten ei sit liikkuessa juurikaan kipuja tai hankaluuksia ole - rivakkaammin jos kävelee ni sit alkaa vähän alavatsaa painostamaan. Mut rauhallisesti kun liikkuu, ni pystyy vielä ihan hyvin liikkumaan. Uimaankin tekisi kyllä kovasti mieli kun puhuvat että vesi olis jo hyvinkin lämmintä näitten helteitten jälkeen, mut ei ole vielä ainakaan tullut järveen mentyä.. :smile
 
miko_84, mulla ei koske selkään millään tavalla, mut se sillai väsyy, onpas hankala selittää :D Sitten on pakko vaihtaa asentoo tai makoilla vaikka välillä, jos on esim. istunu pitkään.​
 
Eilen pääsi taas vihdoin hevosen selkään. Ratsastushousut ei enää kahden viikon tauon jälkeen mennyt mitenkään jalkaan, mutta verkkareilla tuli sitten mentyä hissukseen maastolenkki. Ai että oli mukavaa! :) Raviakin oon ajatellut vielä kokeilla, mutta kun hevonen ontui neljä päivää vuolemisen jälkeen, niin nyt mennään sen mukaan mitä jalka sanoo.
 
IhaNainen sanoi:
Me on myös käyty nyt uimassa iltaisin, tosin ihan huviuintia. Sanoin miehellekin että ny pitää vaan mennä kun ei sitä tiedä koska nää säät muuttuu, ja toisaalta jos tulee jotain ettei saa mennä uimaan. Osaako joku muuten sanoa mikä voisi olla sellainen syy? Olen joskus muistaakseni kuullut että kun kohdunsuu on alkanut aukeamaan tulee kielto`?
Click to expand...



Minun neuvolalääkäri sanoi tuosta uimisesta, että tuskin naiset ui niin, että vagina on täynnä vettä. :D
Kysyin siis häneltä, että onko rajoituksia uimisen suhteen.. Hän on venäläistaustainen kaveri, joten vähä huvitti tuo lause murteineen. Mut joo, nii mä käsitin kans, et jos on pehmentynyt kohdunsuu, nii ettei pääsis bakteereja vahingossakaan.... vaikka kui uisit se... vagina.. kiinni. :D
 
Vai että vagina auki... no mites se sitten tulpataan... :) Googlasin vähän ja eipä sellasita kieltoa tosiaan mistään nyt äkkiseltään löytynyt. Toki jos vuotoa on tai epäilys vesien menosta niin sitten ei pidä uiskentelemalla turhia riskejä ottaa. Tässä ihan täällä Vaussa oleva kätilön vastaus. http://www.vau.fi/Kysy-asiantuntijalta/Kysy-katilolta/Raskaus/Voinko-uida-raskauden-loppuvaiheessa/
Muuten tänään kävin hyppelemässä taas tramppiksella :) Ihan sellaista rauhallista vaan lapsen seurassa, vai pitäiskö jo sanoa lasten ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top